Hovin Inkeri / Historiallinen kertomus Pohjois-Karjalasta

Aurinko paistoi t?ydelt? ter?lt? ikihonkain yli, jotka siihen aikaan, jota Suomessa nimitet??n ?kreivin ajaksi?, saivat rauhassa rehottaa Karjalan syd?nmailla. Noin kymmenkunta aseilla ja suurilla ev?skonteilla varustettua miest? samosi eteenp?in korvessa kiertelev?? polkua my?ten. Puiden siimeksess? ei heit? helle p??ssyt kovin rasittamaan, sen huomasi heid?n reippaasta k?ynnist??n ja vilkkaasta keskustelustaan.

Heid?n puheestaan p??tt?en oli koko matkanteko heille kovasti vastenmielist?. Eritt?in harmistuneelta n?ytti er?s lihava, lyhyen tanakka nuorukainen. H?n siirteli my?t??ns? raskasta ev?skonttiaan toiselta olkap??lt? toiselle ja arveli, ett? osattaisiin sit? sotia, kun tarvis vaatisi, ilman kapteenin opastuksiakin.

- Oikein sanottu, Taneli, liitti t?h?n l?hinn? kulkeva kumppani. Ne on niit? herrain kujeita vaan, talonpoikain kiusaksi keksittyj?. Mill?s ne herrat el?isiv?t, jos eiv?t toinen toiselleen tuloja hankkisi? T?st?kin hyv?st? t?ytyy maksaa kapteenille kaksi ?yri? hopearahaa joka talolta.

- Hyv? kunhan p??see muutaman p?iv?n marssimisella, jatkoi kolmas; mutta kun k?y niinkuin Korpivaaran Jaakolle toissa viikolla, niin sitten sen tiet??, ett? on valtaa vailla. Jaakolta oli n?et raudikko laitumelta kadonnut. H?n haki sit? p?iv?kaudet ja sai vihdoin er??lt? laukkulaiselta kuulla, ett? kirjurin renki oli sill? ratsastanut Nurmeksen rajalle ja j?tt?nyt sen sinne er??n talon niitylle, josta taas oli ottanut parhaimman hevosen ja kiiruhtanut viem??n viesti? herraltansa Nurmeksen kirkonkyl??n. Jaakko l?ysi sielt? raudikkonsa, mutta niin pilalle ajettuna, ett? tuskin siit? kalua tuleekaan. Kun Jaakko sitten meni kirjurille valittamaan v??rintekoa, ajoi t?m? miehineen h?net pois talostaan ja olipa viel? sivaltanut Jaakkoa aika lailla selk??n hevosruoskalla ja uhannut, ett? jos viel? uskaltaa ruveta valittamaan, niin kyll? h?n ensi k?r?jiss? n?ytt??.

- Herrat pit?isi ajaa pois koko Suomesta, sanoi taas ensim?inen puhuja. Sitten ei tarvittaisi maksaa verojakaan. Nyt kuuluu vallesmannin joka vuosi pit?v?n antaa kreivin kamreerille kirjalliset luettelot kunkin viljasta ja karjasta ja niityst?, ja sen mukaan kuuluvat sitten lis??v?n veroja. Pet?j?ist? on ennenkin sy?ty, mutta j??neek? t?st? l?hin vellijauhojakaan, vai mit? sin? arvelet, Heikki?

Kumppanit katsahtivat kaikki Heikkiin, ja heid?n katseissaan ilmeni luottamusta ja kunnioitusta.

Mies, johon toverit noin n?yttiv?t luottavan, ei ollut vanhempi kuin moni muu joukossa, p?invastoin kuului h?n nuorempiin. Paidan hiha, jolla h?n pyyhk?isi hike? otsaltaan, oli yht? karkea kuin toisillakin, ja kooltaan oli h?n vain tavallinen; mutta siit? huolimatta olisi syrj?st? katsoja heti tuon joukon n?hty??n pit?nyt Heikki Sormuista sen johtajana. H?n ei ollut kaunis, mutta h?nen muodossaan kuvastui ?ly?, lujuutta ja samalla hyv?ntahtoisuutta. Tarmoa ja voimaa osoitti koko h?nen olentonsa. Toverit olivat monesti j?tt?neet yleisten asiain ratkaisun h?nen teht?v?kseen, eik? heid?n viel? koskaan ollut tarvinnut sit? katua.

Miettiv?n? oli Heikki kuunnellut kumppanien pakinaa.

- Totta on, vastasi h?n, ett? t??ll? harjoitetaan paljon ilkeytt? ja tehd??n v??ryytt?, mutta se ei ole herrain tahto. Eih?n nuo, joita me herroiksi nimit?mme, oikeastaan ole muuta kuin herrain palvelijoita. Jos itse Pietari herra olisi t??ll?, niin kyll? h?n rankaisisi v??ryydet ja panisi pahat palvelijat viralta pois. Mit? verojen kantoon tulee, niin n?keeh?n ett? kreivi harrastaa oikeutta, kun ei anna nylke? meit? niinkuin ennen, vaan vaatii verot varoja my?ten.

Taneli murahti viel? jotakin, toiset ??neti jatkoivat kulkuansa.

V?hitellen alkoi maa k?yd? alavammaksi, kivikot harvemmiksi. Mets? muuttui niinik??n: kuusia n?kyi pet?jien asemesta, ja niiden vieress? vilahteli vaalean viheri?it? lehtipuita. Vankkaa oli tuo mets?: siin? oli puita, jotka n?ht?v?sti olivat kest?neet vuosisatojen pakkasta ja paistetta, ne kun olivat toista kyyn?r?? l?pimitaten. Mets? sellainen, joka nykyaikoina olisi tuottanut omistajalleen rikkauden, mutta joka silloin ei ollut hyv? edes kaskeksikaan, koska noin paksut tyvet olivat ty?l?it? kaataa. Olipa siin? tien varrella muuan kataja niin suora ja sorea, ett? Heikin pisti p??h?n katkaista se sauvaksi. H?n oli juuri vet?m?isill??n puukkoa tupesta, kun yht?kki? kuului tuo korven asukkaille niin tuttu ja samalla niin peloittava ??ni, karhun vihellys. Joka mies kavahti kuuntelemaan ja tarttui vaistomaisesti pyssyyns?. Tuokion n?in seisty?ns?, kun ei kuulunut sen enemp??, l?ksiv?t miehet hiljalleen astumaan eteenp?in. Taas kuului vihellys, nyt melkein l?helt? ja edest?p?in ik??nkuin oikealta puolen polkua, joka n?ill? paikoin oli hyvin mutkikas.

- Olisipa yht? karjan vihollista v?hempi, jos tuo meit? vastaan sattuisi, tuumaili muuan miehist?, jota kumppanit nimittiv?t Niiloksi. H?n pys?htyi ja rupesi panemaan latinkia pyssyyns?. Toiset kulkivat verkalleen eteenp?in tarkasti t?hystellen mets?? uran oikealla puolella.

V?h?n matkan p??h?n pys?htyi Heikki Niiloa odottamaan, ja kun muutaman sylen p??ss? tielt? taaskin n?ki hyv?n sauvakatajan, rupesi h?n sen tyve? vuolemaan. Pian se oli ohkaiseksi vuoltu, ja nyt h?n sen taittaa rasahutti aikoen ruveta sit? karsimaan. Kun h?n siit? ojentihe, kuului sankan kuusiryhm?n juurelta kova risaus; h?n katsahti sinnep?in. Siin?, noin parin sylen p??ss?, kohosi kontio takajaloilleen ja l?i kahta k?mment? yhteen.

Heikki oli j?tt?nyt latingissa olevan pyssyns? tien varrelle puuta vasten pystyyn. Kun ei karhu n?ytt?nyt pit?v?n kiirett? p??lletulolla, alkoi Heikki hiljalleen v?isty? pyssyns? luo. Samassa kuului pamaus. Niilo oli ehtinyt luo ja ampunut karhua. H?n oli t?hd?nnyt hyv?sti. Kontio p??sti hirvitt?v?n m?rin?n ja koetti, vaikka hoiperrellen, l?het? vastustajiaan. Silloin laukaisi Heikki pyssyns?. Luoti osui p??h?n ja karhu kellahti maahan. Viel? muutama tuskan tempaus, ja korven kuningas ojentihe suoraksi sammaleiselle vuoteelle. Heikki otti katajan juurelle pudonneen veitsens?, pisti sen tuppeen ja istuutui m?tt??lle lev?ht?m??n.

Sill? v?lin oli melu palauttanut kumppanit. Riemuhuudolla tervehtiv?t he kontion kaatajaa ja nostivat h?nt? kolmasti niin korkealle kuin heid?n k?sivartensa ylettyiv?t. Sitten he nylkiv?t karhun, ja Niilo otti sen ihraa vied?kseen sit? vanhalle Sannalle, joka asui kaupungissa ja joka osasi keitt?? voiteita ja parantaa tauteja.

Vanhan tavan mukaan olisi nyt karhun peijaiset olleet vietett?v?t; mutta siihen ei ollut varoja eik? aikaa. Varat oli kolmenkymmenenvuotinen sota ja mahtavampain kiskomiset v?hitellen imeneet kansalta. Ja aikakin oli v?hiss?, kun miesten varhain ylihuomenna tuli olla Lieksan kent?ll? sotatemppuja harjoittelemassa.

Kreivi Brahe n?et oli antanut k?skyn, ett? kaikki miehet, joita ei vanhuus, tauti eik? muu semmoinen seikka laillisesti est?nyt, olivat velvolliset kokoontumaan sotaharjoituksia varten Juhannuksen aikana kolmeksi p?iv?ksi.

Hetkisen miehet kumminkin lev?htiv?t kontion tappopaikalla. Kontit laskettiin maahan ja ev??t otettiin esille. Mutta ei siin? herkkuja nautittu. Kalaa oli kaikilla, useimmilla voitakin, mutta harvalla oli selv?? leip??. Kes?ll?, ennen uutisen joutumista, olikin tavallisesti n?ill? Karjalan syd?nmaan asukkailla pet?j?inen sy?t?v?n?, eik? heid?n kuultavan valkoiset hampaansa n?ytt?neetk??n empiv?n siihen tarttuessaan.

Seuraavan p?iv?n iltana, v?h?n ennen auringon laskua, saapuivat matkamiehet m??r?paikkaansa, johon muualtakin oli kokoontunut paljon miehi?.

Kent?n vieress?, sen vasemmalla puolella, oli talo. Oli parhaillaan illallisen aika. Talon em?nt? kuljetti juuri vellipataa kodasta pirttiin, ty?v?ki palasi kotiin kasken vierrosta, ja kaksi naista kantoi joesta vett? saunaan, jossa kylpy odotti. Tarpeen olikin kylpy noille nokisille kaskenpolttajille, joista toiset v?syneen n?k?isin?, toiset ilomielin ja kepein askelin kiiruhtivat saunaa kohti. Pistip? er?s heist? saunan edustalla tanssiksikin ja vet?isi nokisella sormellaan mustan juovan toisen vedenkantajan poskelle sanoen, ettei kasva pirakka nauris, jos ei nauriskasken viert?j? ole hyv?ll? tuulella.

Pirtin vieress? pellolla makasi lehmikarja m?rehtien savun ??ress?. Samuli Lieksanen, joka oli t?m?n talon omistaja, oli tunnettu hyv?ntahtoisuudestaan. H?nen karjansa antimista ja h?nen saunastaan sai osan syrj?inenkin, joka oli sen tarpeessa. Ei ihme, jos matkamiehemme jo tullessaan mielihyv?ll? katselivat kotoista n?ky? vasemmalla.

Edess??n oli heill? laaja n?k?ala. L?hinn? kentt?? oli Pietari Brahen v. 1653 Lieksanjoen suuhun perustama Brahean kaupunki. Tyynen? p?ilyi sen takana M?nninselk?, jonka keskell? T?r?n saarella kasvoi yksin?inen, tavattoman korkea honka. Kauempana siinti Kinahmo-saaren mets?inen ranta ja sitten yh? etemp?n? laajan Pielisen ilta-auringon valossa v?lkkyv? pinta. Lehtimets?t ylt'ymp?rill? loivat lienteytt? t?h?n maisemaan, jossa valo ja rauha n?kyi vallitsevan.

Tuo n?ky haihdutti hetkeksi mielest? kaukaiset sodat ja l?heiset kinastukset. Tyyneys luonnossa loi tyyneytt? mieleenkin. Samuli Lieksasen pulskaa karjaa katsellessa unohtui, ett? monesta talosta oli viimeinenkin lehm? ja hevonen mennyt sotav?en yll?pit?miseksi m??r?ttyjen verojen suorittamiseen. Unohtui, ett? voutien ja veronkantajien ahneus ja laittomat kiskomiset olivat vieneet monelta kodin ja konnun.

Brahean silloin vasta vuoden vanha kaupunki oli rakennettu niemelle, jonka v?h?inen Varasjoki erottaa muusta mantereesta. Nient? nimitet??n viel?kin Kaupunkiniemeksi. Sit? rajoittaa it?puolella Lieksanjoki, etel?- ja l?nsipuolella se osa Pielisj?rve?, jota sanotaan M?nninsel?ksi. Taloja oli kaupungissa vain kymmenkunta, niist? muutamat hyvinkin pieni?; mutta hauskoilta ne kumminkin n?yttiv?t, kun olivat ihka uusia ja kahteen riviin asetettuja. Brahean kaupungilla oli siis yksi katu, ja sill? oli arvattavasti nimikin, mutta siit? ei ole j?lkimaailmalla tietoa. Kadun p??ss? l?nsipuolella oli tekeill? talo, joka n?ytti muita muhkeammalta. Kadun vastaisessa p??ss?, jonkun matkaa taloista, oli hirsikasa. Varasjoen yli viev?n sillan kaupungin puoleisessa p??ss? oli portti, joka seisoi auki p?iv?kaudet, ja portin vieress? pieni h?kkeli.

Tuo pienoinen kaupungin alku her?tti tulevaisuuden toiveita, ennusti edistyst? ja vaurastumista, mutta niin ei ajatellut ?skeinen tuttavamme Taneli.

Karsain silmin h?n katseli kaupunkia ja jupisi itsekseen:

- Tuossa on taas talonpojille rakentamista ja el?tt?mist?. Tuossa on k?r?j?kartano kattoa vailla, tuossa on hirret, joita viime talvena piti hinata t?nne kirkontekoa varten muka, ja tuossa on talo, jossa ottavat tullia kaupunkiin viet?v?st? tavarasta, jota meid?n on pakko sinne kuljettaa. Vaan eip? sill? tulliherralla ole kovinkaan pulskaa pirtti?. Sopineekohan itse siin? suorana seisomaan?

- Tulliherra rakastaakin enemm?n pitk?ll??n olemista kuin seisomista, nauroi muuan l?hiseutulainen, joka oli kuullut Tanelin sanat. - Etk? sin? tunne Jouto-Juoseppia?

- Tunnenhan min? h?net. Vai siit? ne nyt ovat herran tekaisseet. H?nh?n se ennen talonpoikana ollessaan n?pistelemisell? henke??n el?tti ja v?liajat loikoili uunin p??ll?. Kerran kun h?n Aholammin aitasta maitopytty? mets??n kiid?tti, oli k?ynyt niin hullusti, ett? h?nen oli t?ytynyt juosta. Tuo eik? liene ollut ainoa kerta h?nen el?m?ss??n. Vasikat olivat n?et laukanneet per?st?, ja Juoseppi kun luuli takaa ajettavan, otti vauhtia, niin ett? lankesi savil?t?kk??n pyttyineen p?ivineen.

Kaupungissakin ty?miehet olivat lopettaneet ty?ns? ja l?ksiv?t kirveet olalla k?velem??n kotejansa kohti. Muuan koira haukahteli v?kijoukkoa kent?ll?. Tytt?nen talutti sokeaa eukkoa kent?n poikki kaupunkiin p?in. Kun he olivat joutuneet l?helle siltaa, juoksi siististi puettu, noin kahdeksanvuotias poika heit? vastaan, kaappasi kourallisen multaa ja heitti sen vanhuksen sokeita silmi? vasten. Tytt? parkaisi ja vanhus pyyhki vapisevin k?sin mullan kasvoiltaan. Poika juoksi ilke?sti nauraen kaupunkiin, jonne katosi er??seen taloon.

- Kuka tuo poika on? kysyttiin miehiss? kent?ll?.

- Simo Hurtta, kuului vastaus. - Kapteeni on pannut h?nen is?ns? sijaisekseen meit? opettamaan; vaan miten k?ynee opettamisen, kun mies ei osaa suomea kuin siteeksi. Mist? lienee Virosta kotoisin. Mutta poika osaa vaikka mit?. H?n on niin viisas kuin itse paholainen ja viel? v?h?n viisaampikin ja yht? ilke? h?n on my?s. H?n enn?tt?? joka paikkaan ja p??see vaikka l?pi sein?n, ja minne h?n vain p??see, sielt? pahoja kuuluu. Laululintusilta h?n leikkaa kielet ja laskee linnut sitten lentoon.

- Tiet??k? is? poikansa ilkeyksist?? kysyi Heikki.

- Kyll? tiet??, mutta h?n vain nauraa niille, vastasi edellinen kertoja.

Katkeralla mielell? miehet sin? iltana levolle meniv?t noustakseen hyviss? ajoin harjoituksiin. Kovasti heit? seuraavana aamuna k?velytettiinkin, kunnes saivat aamiaislomaa. Silloin taas kontit k?sille ja ev??t esille. Sy?ty? asettuivat miehet lep??m??n, eik? viipynyt uni tulemasta heid?n silmiins?.

Yht?kki? melu tulliportilta her?tti l?hell?, nukkujat. Siell? kaksi miest?, joilla oli kontit kukkurallaan ruuaksi k?yp?? tavaraa ja toisella viel? pulska lahna vitaksessa, halusi p??st? kaupunkiin, ja Jouto-Juoseppi heit? siit? esteli, kun eiv?t tahtoneet tullia maksaa.

- No, en anna, en niin mit??n, kuului toinen miehist? tiuskaisevan.

Juoseppi asettui rehev?sti h?nen eteens? ja huusi mink? jaksoi:

- Mutta ruunun puolesta...

- Tuossa saat ruunun puolesta, ?rj?isi kalan kantaja ja l?isk?hytti lahnan pyrst?ll? Juoseppia naamaan, niin ett? suomukset roiskahtelivat ja tullinkantaja kellahti nurmikolle.

- Vaan kun esivalta k?skee. Uskallatko vastustaa esivaltaa? huusi Juoseppi, t?ytel?inen naamansa punaisena kiukusta, ja kapristi maasta sy?ksy?kseen vastustajaansa kohti. Mutta jaloilleen p??sty??n ei uskaltanutkaan muuta kuin puristaa nyrkki? ja pelokkaasti katsella Simo Hurttaa, joka seisoi siin? k?det housun taskuissa, silm?t sirrallaan ja ilke? hymy huulilla, niinkuin h?nen oli tapansa kun mietti jotakin konnan kujetta.

- Ka, hyv? veli, el?h?n ole mill?sik??n, lohdutteli toinen kauppiaista, veitikkamaisen n?k?inen nuorukainen. - Kuules, min? kun palajan kaupungista, niin annan sinulle oikein kauniita kapakaloja. Ne ovat kontin pohjalla, niin etten saa niit? k?siin, ennenkuin muu tavara on myyty; mutta istu t?ss? portilla, kun me tulemme takaisin, niin kyll? ne saat aivan varmaan.

Juosepin puristettu nyrkki laukesi, h?n katsoi ep?ilev?sti puhujaan ja antoi heid?n menn?.

- Mist? sin? ne kapakalat saat? Eih?n meill? niit? ole mukana kummallakaan, kuiskasi lahnan omistaja.

- Niit? n?kyy riippuvan Jouto-Juosepin pirtin sein?m?ll?. Kyll? min? ne saan otetuksi sill? aikaa, kun h?n porttia vahtii, virkkoi kumppani.

Miesten menty? tunsi tullimies suomusten naamaa haittaavan, jonka vuoksi h?n p??tti menn? joelle peseytym??n. Joen ranta oli siksi korkea, ett? h?nen moiselle miehelle k?vi kovin vaikeaksi kumartua niin alas, ett? sai vett? k?dell? nostetuksi. Hullunkurista oli n?hd?, miten h?n huojui ja heilui pysytelless??n tasapainossa.

Silloin kaikui h?nen korvissaan: - Nyt k?skee takavalta. Ruunun puolesta, hei!

Pieni sys?ys takaap?in - ja esivallan edustaja pulahti veteen, ennenkuin enn?tti ??nt?k??n p??st??. Eritt?in tyytyv?isen? kepposeensa kiiruhti Simo Hurtta kaupunkiin, l?him?isen talon suojaan. Sielt? nurkan takaa tirkisteliv?t h?nen kalpeat kasvonsa uteliaina joelle p?in. Onneksi Varasjoki ei ole syv?. Siin? ei ollut vett? kuin miehen vy?t?isiin asti. Hieman r?pistelty??n p??si Juoseppi jaloilleen ja sitten vasta h?n oivalsi, ett? oli ollut hukkumisen vaarassa, ja alkoi sent?hden surkeasti voivotella. Miehi? kokoontui kent?n puoliselle rannalle, ja sielt? kuului jos joitakin ehdotuksia ja neuvoja, miten Jouto-Juoseppi olisi joesta nostettava.

Jo oli Juoseppi p??ssyt kuiville ja melkein kaikki vesi h?nen vaatteistaan valunut, kun kaupustelijat palasivat kaupungista. Kapakalat olivat todellakin kontin pohjalla ja sielt? ne siirtyiv?t tullimiehen k?siin. Antaja viel? kehui niit? eritt?in hyviksi.

- Kyll? minulla on sittenkin makuisempia tuolla sein?ll? kuivumassa, suurenteli Juoseppi ja kantoi tyytyv?isen? lahjat pirttiins?. Kauppiaat poistuivat kiireesti.

* * * * *

Lieksan kent?ll? olivat kokousp?iv?t kuluneet ahkerissa harjoituksissa. Lomahetkin? olivat kohta alkavat k?r?j?t tavallisena keskustelunaineena. Vallesmannin, Heikki Tanelinpojan, sanottiin kertoneen, ett? kreivi aikoi kysytt?? talonpojilta, suostuisivatko he verojensa kantotavan muuttamiseen ja sen vakinaiseksi panemiseen. T?m? tieto ei ollut miehille mieleen, sill? he pelk?siv?t kaikkia muutoksia. Huhu tiesi my?s kertoa, ett? kreivi antaisi nuhdella talonpoikia siit?, ett? eiv?t olleet tuoneet riitt?v?sti hirsi? kirkkojen rakentamista varten. Oli nimitt?in k?sky rakentaa kaksi kirkkoa, toinen luterilaisille, toinen kreikkalaisille. Kreivin sanottiin my?s aikovan pakottaa kaikkia, jotka olivat ilmoittauneet kaupungin asujamiksi, pian muuttamaan sinne. Moni heist? asui n?et maalla nauttien kaupunkilaisen oikeuksia.

N?m? uutiset kulkivat lis?ttyin? miehest? mieheen ja paisuivat vihdoin siihen m??r??n, ett? saivat mielet kuohuksiin, ja Heikill? oli t?ysi ty? saada tovereitaan tajuamaan, ett? n?m? muutokset ja m??r?ykset olivat kaikkien eduksi, vaikka ne nyt n?yttiv?t tuottavan yksityisille hankaluuksia.

Oli ehditty viimeisen harjoitusp?iv?n iltaan. J?lest? puolen p?iv?n oli ollut ampumaharjoitus er??ll? aholla. P??llikk? ratsasti polkua my?ten kent?lle, jossa h?nen tuli julistaa harjoitukset p??ttyneiksi ja laskea miehet kotiin.

N?m? riensiv?t suoraan viidakon l?pi, Niilo ensim?isen?. H?n aikoi juuri hyp?t? ojan yli, joka oli kaivettu kent?n ymp?ri, kun h?n horjahti ja k?dell??n teki torjuvan liikkeen taap?in ik??nkuin varoittaakseen toisia l?henem?st?. N?m? kumminkin tunkeutuivat h?nen ymp?rilleen, vaikka varoen. Siin? syntyi melua, kuului kiireist? puhetta.

- Mik? siell??

- Viikate on heitetty heinikkoon, varsi pajupehkoa vasten, ja se on katkaissut Niilolta jalan.

- Ei ole katkaissut, mutta jalkater?ss? on poikkipuolin syv? haava, aivan luuta my?ten, ja siit? vuotaa kovasti verta.

- Pit?isi kiiruusti noutaa vanha Sanna. H?n osaa lukea haavan umpeen tuossa tuokiossa.

- Mist?s se Sanna l?ydet??n?

- Lieksalassa h?n nyt on, selitti er?s poikanen, joka toisten lasten kanssa oli tullut katsomaan harjoitusten loppua. - Sinne tuotiin t?n? p?iv?n? Vuoniolahdesta Sannan parannettavaksi vaimo, joka oli taittanut k?tens?.

P??llikk? oli sill? v?lin ehtinyt kent?lle ja laskeutunut hevosen sel?st?. H?n tuli l?hemm? ja k?ski noutamaan Sannaa.

Kertomuksemme aikaan oli, kuten tied?mme, taikausko aivan yleinen. Jos ken osasi sitoa vioittuneita j?seni?, parantaa haavoja ja tauteja, pidettiin h?nt? loitsijana, s. o. h?nen luultiin k?ytt?v?n yliluonnollisia keinoja. Sanna oli ?idilt??n oppinut parantamaan luuvikoja ja muita vammoja ja valmistamaan l??kkeit? luonnon antimista. Siksi h?nell? oli suuri loitsijamaine, ja h?nen luokseen tulvaili sairaita l?helt? ja kaukaa.

Kuinka suuresti tarpeellisia tuollaiset ?loitsijat? siihen aikaan olivat, voimme arvata, kun tied?mme l??k?reist? olleen sellaisen puutteen, ett? ?sken perustettuun Turun yliopistoon ei l??ketieteen professoriksi voitu saada oikeata tohtoria, vaan t?ytyi ottaa siihen virkaan er?s vanha ylioppilas.

Olipa Sannan suureen maineeseen toinenkin syy. Sattui n?et joskus, vaikka ani harvoin, ett? h?n joutui omituiseen mielentilaan, ja siin? ollessaan h?n n?ki enemm?n kuin muut ihmiset. H?n tiesi sanoa, mit? oli tapahtunut ja mit? tulevaisuudessa tuli tapahtumaan. Mutta maksun edest? tahi pyyt?m?ll? h?nt? ei saatu ennustamaan.

Sannaa odotettaessa kannettiin Niilo kent?lle. Heikki meni ottamaan viikatetta maasta. Kun h?n sit? kohotti, vilahti nurmen juuressa jotakin keltaista. H?n katsoi tarkemmin. Se oli pieni, py?re? esine, melkein kuin nykyajan raha. Sit? oli luultavasti kannettu nauhassa, koska sen reunassa oli reik?. Oli siin? kuvakin. Kilpi ja siin? miekka ja ruoska, ristiss? toinen toisensa yli.

P??llik?n kasvot s?v?htivat punaisiksi, kun h?n n?ki rahan; mutta h?nen jonkun matkan p??ss? seisova poikansa kalpeni. Kaikkien katse t?ht?si noita kahta. Talonpojat heittiv?t tuimia silm?yksi? is??n ja poikaan; heid?n k?tens? vavahtelivat. Silloin astui Heikki raha k?dess? p??llik?n luo, ojensi sen h?nelle ja katsoi h?nt? vakavasti silmiin. Toinen otti rahan, silm?t maahan luotuina.

Jo saapui Sannakin tytt?rens? tytt?ren, Leenan taluttamana. Lieksalan em?nt? oli mukana. H?n toi vaatteita k??reiksi. Hakumies kantoi ?mp?rill? kylm?? l?hdevett?.

Sanna istuutui m?tt??lle ja otti kaulastaan nauhassa riippuvan aivinaisen pussin ja hyvin pienen puuleilin. Pesty??n vikaantuneen jalan k?ski h?n Leenan kaataa leiliss? olevaa nestett? haavaan. Pikku Leena oli useasti ollut iso?itins? silm?n? ja apulaisena. H?n t?ytti k?skyn nopeasti, ja veri lakkasi kuin loihdittuna vuotamasta. Sitten otti Sanna pussista kaksi rasiaa. Toisessa oli rasvan n?k?ist? voidetta. Sill? h?n voiteli koko jalkater?n ja viel? pohkeenkin aina polveen asti. Toinen rasia oli t?ynn? h?m?h?kin verkkoja. Niill? Sanna k??ri haavan ja niiden p??lle pantiin sitten Lieksalan em?nn?n tuomat k??reet.

Suurella tarkkaavaisuudella olivat l?sn?olijat seuranneet Sannan joka liikett?. Siin?h?n sai kerran omin silmin n?hd? tuon kuuluisan noidan taikatemppuja.....

Sanaakaan virkkamatta oli vanhus tehnyt teht?v?ns?, hell?sti ja varoen kuten ?iti sairasta lastaan vaaliessa. Veri oli lakannut vuotamasta.

Mutta mik? ?mahti? sen seisautti, siit? eiv?t katsojat olleet selvill?.

Esi-is?mme hyvin tunsivat silm?n lumousvoiman. He tiesiv?t, ett? ainoalla silm?yksell? saattaa ?manata? kivut pois, ett? katseella voi ?k??nt?? toisen silm?t? niin, ett? h?n n?kee olot ja esineet siin? muodossa, jossa niit? tahdotaan h?nelle n?ytt??. Puhuivatpa he viel? ?pahoista silmist??, jotka panevat lapsen itkem??n, karjan kitumaan j. n. e.

Tuollainen hypnotiseeraaja eli, niinkuin siihen aikaan sanottiin, loitsija sai kyll? verenvuodonkin silm?nr?p?yksess? seisahtumaan pelk?ll? katseellaan. Jos siis Sanna olisi ollut n?kev?, niin v?ki h?nen ymp?rill??n olisi oivaltanut asian; mutta vanhuksella oli silmien sijalla vain syv?t kuopat...

Arvasiko Sanna, mit? ymp?rill? olijat ajattelivat...? Ei h?n ainakaan n?ytt?nyt siit? v?litt?v?n. Tuskinpa h?n tiesik??n, ett? oli ihmisi? ymp?rill?.

- Eik? jo l?hdet?, mummo? kysyi pikku Leena.

Sanna ei vastannut. H?nen suupielens? alkoivat v?r?hdell?. Rinta kohoili.

- Nyt h?n taas joutuu haltioihinsa, kuiskasi Lieksalan em?nt?.

Sanna oli k??nt?nyt kasvonsa Lieksalaan p?in ja alkoi matalalla ??nell?:

- Niin korkeaa .... ja kaikki tuhkana ... v??ryydell? koottu ja verisill? t?ill? varattu... Tuli sille sijan valmisti ja tuli sen s?i....

Sanna pys?htyi. H?n k??ntihe toisaalle. Sammuneilla silmill??n n?ytti h?n katselevan ensin likiseutua, sitten yh? kauemmas ja kauemmas. H?nen muotonsa ilmaisi ??ret?nt? surua ja kauhua. Katsojat tuskin uskalsivat hengitt??k??n.

H?n jatkoi puhettaan. Sen kest?ess? haihtui v?hitellen kauhun ilme h?nen kasvoistaan. Synkk? suru lieveni, ja lopulta ilo kirkasti vanhuksen ryppyisen otsan.

- Ei tied? ihminen, sanoi h?n - mit? toinen p?iv? tuo tullessaan. Ei tied? maan herrat, mit? on p??tt?nyt Herra, joka on kaikkein yli... Tuosta aikovat kaupunkia... Turhaa... Turhaa...!

- Voi noita ryysyisi? ihmishaamuja, joita n?lk? kalvaa... Leip??, leip??! Eik? ole leip??? Nuo kaikki n?lk??n n??ntyv?t .... ja hauta mustana ammottaa ... niin mustana kuin y?...

- Verta ... voi, kun on paljon verta, eik? kukaan sido haavoja... Tulta siell? ja tulta t??ll? ... ja paleltaa! Tuli ei l?mmit?, se ei luo valoa... Voi, milloinka t?m? loppuu...?

- Jo vihdoinkin p?iv? sarastaa....! Veri on kuivunut. Hautojen nurmet pelloksi kynnet??n... Tuli taas lietsoo l?mmint? ja valaisee... Sampoa taotaan Karjalassa. Vasara v?l?htelee ja alasimelta kipunat sinkoilevat... Luoja antaa auringon paistaa yli avaran maan, ja kirkonkellon ??ni kaikuu ... kiitosta ja ylistyst?...!

Enemm?n kuin puoli vuosisataa on kulunut siit?, kun Lieksan kent?lle kokoonnuttiin sotaharjoituksia varten. Moni niist?, jotka sinne vaelsivat, on jo tehnyt viimeisen matkansa ja p??ssyt lepoon.

Tuonen viikate on t?ll? ajalla korjannut runsaan sadon. Sodat ovat vaatineet uhrinsa. Niihin on sortunut moni ty?kykyinen Suomen mies.

Mutta ne, jotka sota s??sti, ja ne, jotka eiv?t sotilaiksi kelvanneet: naiset, vanhukset, lapset ja vaivaiset, saivat taistella paljon tuskallisempaa ja pitk?llisemp?? taistelua kuin sankari sotatanterella. Oli kova ottelu, jossa kolmannes Suomen kansasta kaatui. Ja vihollinen, joka armottomasti ahdisti, oli - n?lk?.

Tuon vihollisen ja sen mukana kulkevien tautien kautta olivat monen talon asukkaat kuolleet sukupuuttoon. Pellot ja niityt olivat j??neet metsittym??n ja rakennukset lahomaan. Moni pit?j? oli joutunut niin autioksi, ett? kirkon ovet suljettiin.

J?lelle j??neet yh? jatkoivat taistelua. He tekiv?t ty?t? toivoen parempia p?ivi?.

Suuresti on muuttunut Lieksan kent?n ymp?rist?. Somaa, pient? Brahean kaupunkia ei en?? ole olemassa. Viholliset polttivat sen v. 1656. Raunioille on jo ehtinyt koivikko kasvaa.

On syd?ntalvi. Laajalta, niin laajalta kuin silm? kantaa yli suuren Pielisen pinnan, yli maiden ja metsien, on lumi levitt?nyt valkean vaippansa. Kuutamossa hangen pinta v?lkkyy, ja puiden oksilla kuura hopeisena kimaltelee. Y?n hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. Talvinen t?htitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun.

Eip? se sent??n olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli y?t?, koskapahan Lieksalan pirtist? tuli tuikkaa...

Mutta eih?n se olekaan Lieksalan pirtti. Ei n?y pirtti? eik? kotaa, ei saunaa eik? navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla. Outona ilmi?n? kohoaa se kaksikerroksisena keskell? n?l?n ja kurjuuden h?vitt?m?? seutua. Sielt? se valo n?kyy er??st? yl?kerran pienest? ikkunasta.

Viel? toisenkin elonmerkin saattaa tarkka silm? huomata kent?lt? k?sin, kun katsoo luoteeseen p?in. Siell?, noin virstan p??ss? mets?n laidasta, kohoaa puiden latvojen v?list? savukiemura selke?? taivasta kohti.

Talo se on siell?kin, vaikka ei niin muhkea kuin Lieksalan pirtin paikalla. Onhan tavallinen talonpoikaistalo vain. Kaksi isoa pirtti?, niiden v?lill? porstua ja porstuan pohjassa kaksi kamaria.

Toinen pirtti l?mpi?? parhaillaan. Siell? kaksi palvelustytt?? on leipomisen hommassa.

- Kuules, Liisa, kysyi nuorempi heist? heitt?en samalla valkoisen liinan vastik??n alustamansa taikinan yli - muistatko sin? sellaista aikaa, jolloin kaikki ihmiset arkenakin s?iv?t selv?? leip???

Toinen, joka paraikaa paalikalla ohenteli piirakan kuorta, nosti t?t? laidasta n?hd?kseen, joko se kelpaisi, ja kun huomasi sen liian paksuksi, alkoi taas innokkaasti py?ritt?? paalikkaa ja sitten vastasi:

- Kuka nyt semmoista muistaisi. Lieneek? niit? semmoisia aikoja ollutkaan. Mutta pelkk?? ruista ja ohraa min? s?in ennen niit? suuria n?lk?vuosia. Is?ll? oli m?kki t?m?n talon maalla, ja Rautiais-vainaa oli hyv? is?nt?, melkein yht? hyv? kuin Sormuinen nyt. H?n ja minun is?ni is? olivat muuttaneet t?nne Savosta, kun kaupunki jo oli h?vitetty.

- No, Heikki? parempaa is?nt?? ei varmaan ole maailmassa... Mink?lainen pojasta tulee, kun on niin korkeat koulut k?ynyt? Tokkohan en?? muistaa sy?ty??n lusikkaakaan nuolla? Min? n?in kerran herrain sy?v?n, ja ihan siposilleen ne heittiv?t lusikkansa.

- Eih?n Heikki-is?nt? olekaan l?hett?nyt poikaansa lusikan pesua, vaan k?r?j?imist? oppimaan.

- Hyv?nen aika! Semmoistako oikein oppimaan! No, kun h?n alkaa oppiaan k?ytt??, niin hukka meid?t perii jok'ikisen. Teht?neek? t?m?n talon kivijalkaankin sitten vankikomeroita, jommoisia sanotaan olevan tuolla majurin hovissa.

- Eih?n se sill? tavalla k?r?j?? k?y kuin ne muut, vaan se k?r?j?ipi taaksep?in, kaikki entiselleen, oikealle omistajalleen.

- No, seh?n on toista! Osaako sit? niinkin p?in. Sittenp? ehken kaunis

Inkerikin saa takaisin perint?ns?.... Mutta kuolleita ei osata k?r?j?id?

henkiin. Tulee mies meren takaa, vaan ei tule turpeen alta. Ei

P?lkkypuron Matti eik? Lieksalan is?nt? en?? elvy t?lle el?m?lle....

Kunpahan tulisi jo t?n? talvena, niin sitten se majuri n?kisi...

- Kyll?p? h?nen sitten k?skisi joutua! Ei ole kuin kaksi viikkoa kynttil?np?iv??n, ja se kuuluu jo olevan kev?tt?...

Tytt?jen n?in pakinoidessa alkoi p?iv? sarastaa. Kelme?n? kumotti kuu taivaan rannalla, ja t?hti toisensa per?st? katosi sinisen harmahtavaan verhoon. Ihmisi? alkoi liikkua ulkona. Lyhyt talvip?iv? oli tarkasti k?ytett?v?.

Tuon upean rakennuksen edess?, jota Pirkko oli hoviksi nimitt?nyt, seisoi nuori tytt? pidellen suitsista mustaa ratsua, joka levottomasti kuopi lunta kavioillaan. Tytt? n?ytti yht? v?h?n kuin koko ?hovi? kuuluvan t?h?n ymp?rist??n. H?nen tumma koristelematon pukunsa n?ytti pulskalta, jopa kallisarvoiseltakin. Lieneek? sen vaikuttanut kantajan ylpe? ryhti vaiko h?nen sorea vartalonsa. Kankaassa ei ainakaan syy ollut, sill? se oli karkeaa, kotikutoista. Sininen silkkihuivi vain oli hienointa Persian silkki?. Oli kai ostettu noilla kuuluisilla Kajaanin markkinoilla, jonne Arkankelin kautta tuotiin niin paljon muiden maiden tuotteita sek? Euroopasta ett? Aasiasta.

Huivi peitti tyt?n p??n, niin ettei tukkaa n?kynyt, mutta vaaleaksi tuli sit? ajatelleeksi ken kerran oli n?hnyt tuon hohtavan valkoisen otsan. Kasvot olivat harvinaisen kauniit.

Mutta mik? niiss? enemm?n veti huomiota puoleensa kuin itse muodon kauneus, oli niiden omituinen ilme. Niiss? kuvastui samalla lapsellinen vienous ja kokeneen ihmisen vakavuus ja p??tt?v?isyys. Silmiss? loisti lempe? iloisuus; mutta ilons?teiden keskell? v?ikkyi surun ilme, joka her?tti s??li?. H?n taputteli hevosta kaulalle.

- Lento, Lento, seiso nyt hiljaa! Heti l?hdet??n.

Nopeasti h?n tarttui satulan nuppuun, asetti toisen jalkansa jalustimelle ja hypp?si satulaan. Lento ei k?sky? odottanut. Hyv?? vauhtia, ik??nkuin huvikseen vaan se kuljetti kevytt? taakkaansa Kaupunkinient? kohti.

Kaupungin raunioille kasvaneessa metsik?ss? hiihti mies. H?n meni arvattavasti kalanpyydyksi? kokemaan, koskapahan suuntasi kulkunsa j??lle p?in ja olallaan kantoi tuurassa vasua.

Hiiht?j? oli n??lt??n noin 60-vuotias. H?nell? oli kasvoissaan j?ykk?, miltei kova ilme, joka n?ytti sanovan koko maailmalle:

- Mit? minulla on teid?n kanssanne tekemist?? Pysyk?? loitolla minusta.

H?m?tiainen lent?? lehahti pihlajaan h?nen eteens?. H?n vilkaisi siihen. Hymy v?r?hti h?nen suupieliss??n ja katse muuttui herttaiseksi. Kaikki tylyys oli kadonnut h?nen kasvoistaan; mutta hetkeksi vain. Seuraavassa silm?nr?p?yksess? sai h?nen tummaihoinen muotonsa entisen j?ykkyytens?. Lieneek? ihon tummuus ollut aivan luontaista, vai lieneek? siihen ollut muutakin syyt?, sit? oli vaikea arvostella. Puku ainakin n?ytti todistavan, ettei sen kantaja pel?nnyt ?puhdasta nokea?. Tuo puku oli muutoin oikein pakkasta siet?v?. Nahasta tehty alusta loppuun. Pieksut tavalliset, mutta housut, lakki, rukkaset ja takki olivat kaikki lampaan nahasta, villapuoli sis??np?in ja p??llist? vailla.

Kun h?n parhaillaan kiersi er?st? kivikasaa, kuului huudahdus. H?n katsahti yl?s. Siin? v?h?n matkan p??ss? musta hevonen korskuen kohosi takajaloilleen. Se oli s?ik?ht?nyt tuuralla varustettua nahkapukuista miest?. Turhaan koetti satulassa istuva nainen sit? hillit?.

... Nyt se hurjistuneena sy?ksyy eteenp?in. Silloin tarttuu luja k?si suitsiin ja pakottaa hevosen pys?htym??n. Kummastuneena katsahtaa nainen auttajaansa, ja h?nen kauniit silm?ns? n?ytt?v?t lausuvan kiitosta jo ennen kuin huulet ehtiv?t sit? tehd?.

Mutta mik? h?neen nyt tuli? Mit? h?n on n?hnyt vieraassa, joka h?nt? noin suututtaa tahi s?ik?hytt??? H?n tempaa suitset toisen k?sist?, ja hevonen l?htee laukkaamaan j??t? kohti, niin ett? lumi tuiskuna tupruaa sen ymp?rill?.

?llistyneen? j?i hevosen pys?ytt?j? katsomaan poistuvaa ratsua ja naista, joka istui satulassa niin varmasti kuin olisi ollut siihen valettu. Oliko tuo ihana olento ihminen vai oliko se talven kylm? haltiatar, joka ratsasti kautta huurteisen valtakuntansa? Mutta nuo loistavat silm?t, nuo hehkuvat posket, eiv?th?n ne olleet kylm?n n?k?iset.... Vaan miksi h?n ei ollut kiitt?nyt avusta? Miksi h?n oli pel?stynyt?

Tulokas, joka seisoi siin? ihmeiss??n, ei suinkaan n?ytt?nyt pelottavalta. Komea nuorukainen, puku siisti kuin herrasmiehell?, laukku sel?ss? ja miekka vy?ll?. Katse suora ja rehellinen, kenties v?h?n liiaksi vakava noin nuorelle miehelle.

Jo huomasi h?n kalastajan.

- Hyv?? p?iv??.

- Jumal' antakoon.

- Ka, Pentti! Terve! Ja herrasmies ojensi k?tens?.

- Oletko yst?v? vai vihollinen? Min? en anna k?tt? kuin yst?v?lle.

- Etk? sin?, Pentti, tunne Sormulan Tuomasta, jolle olet niin monta hyv?? kalapaikkaa neuvonut?

- Tuomasko? Ka, kun olet tullut niin isoksi. Terve! ja mit? kuuluu?

- Kuulumiset ovat niin kaukaa, ettei tied?, onko kaikessa per??k??n.

- Onko rauha maassa?

- Pelk??np?, ett? on sodan aatto jo Karjalassakin.

Pentin muoto taas synkistyi, kun h?n viittasi hoviin p?in.

- Tuosta se talo h?visi.

- Mitenk? se h?visi.

- Paloi.

- Miss? on talonv?ki?

- Sikke ja Risto asuvat minun kanssani tuolla takamaalla entisten sysimiesten pirtiss?.

- Miss? ovat is?nt? ja em?nt??

- Mullassa.

Tuomas tunsi vanhastaan Pentin harvapuheiseksi. H?n oli nyt puhunut tavattoman paljon, ja Tuomas tahtoi j?tt?? h?net rauhaan. Silloin juolahti h?nen mieleens? taannoinen tapaus.

- Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti j??ll??

- Hovin Inkeri.

- Vai niin. Hyv?sti nyt! Kyll? kohta tapaamme.

Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana ?mullassa? kaikui h?nen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan h?nen is?st??n. Ent?, jos h?nk??n ei en?? el?nyt.

* * * * *

Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin nuorena ollessaan. H?nt? kohtaan ei oltu uskallettu harjoittaa laittomuuksia, jotka muutoin n?in? laittomuuden aikoina olivat niin tavallisia. Vaan h?n n?ki toisten k?rsiv?n kauheaa v??ryytt? eik? voinut heit? auttaa, h?n kun oli liian vanha l?hte?kseen puhumaan heid?n puolestansa. Ja jos olisi l?htenyt, tuskinpa h?nt? olisi uskottu enemm?n kuin hallituksen m??r??mi? virkamiehi?. Siksip? oli h?n p??tt?nyt l?hett?? nuorimman poikansa, Tuomaan, Turkuun kouluun.

- En min? sinusta virkamiest? tahdo, oli ukko sanonut pojalle erotessa - vaan min? tahdon, ett? saisit oppia yht? paljon kuin he ja kykenisit puhumaan maan valloille meid?n talonpoikain puolesta. Kerro heille, miten t??ll? v?kivalta hallitsee. Ja kun kerran palajat n?it? peltoja kynt?m??n, niin tuo tullessasi tieto, ett? laki on turvattoman turva ja v??rintekij?n kostaja.

Tuomas oli ollut poissa kotoa kymmenen vuotta. H?n oli hyvin edistynyt opin tiell?. Alussa oli tosin ollut vaikeata aivan toisenlaiseen ty?h?n tottuneelle nuorukaiselle istua p?iv?kaudet kirjojen ??ress?. Kotikuusen humina oli usein johtunut h?nen mieleens? ja siit? karkoittanut kreikan ja latinan ja vienyt ajatukset kauas Karjalan salomaille. H?n oli muistanut kotiseutunsa sorrettua kansaa; h?n oli ajatellut ahkeraa talokasta, joka joutui mieron tielle, kun uusi veronkantaja kiskoi verot toistamiseen samana vuonna. H?n oli muistanut is?ns? j??hyv?issanat ja ... h?n oli taas innolla ryhtynyt ty?h?n.

Muutamien vuosien kuluttua h?n jo saattoi antaa opetusta alottelijoille ja siten ansaitsi h?n sen verran, mink? elatuksekseen tarvitsi. Ylioppilaaksi tultuaan tutki h?n lakitiedett?. Sill? tavoin luuli h?n parhaiten valmistuvansa is?ns? m??r??m?? teht?v?? varten.

Tuli sitten aika, jolloin Turussakin alettiin pel?t? vihollisen hy?kk??v?n maahan. Ylioppilaat harjoittelivat sotapalvelusta varten. Ja mik?li sotainen innostus kasvoi, sit? laimeammaksi k?vi tieteiden palvelus. Sana ?sota? oli kaikkien huulilla. Sotaa pel?ttiin. Sotaan valmistauttiin. Tuomaskin oli innolla ottanut osaa sotaharjoituksiin. P?iv? p?iv?lt? kasvoi h?ness? halu p??st? kotipuoleen.

- Siell? minua tarvitaan, vanhan is?ni luona, jos vihollinen maahan karkaa, oli h?n sanonut kumppaneille hyv?sti? heitt?ess??n.

Joulukuussa 1709 oli h?n ratsain l?htenyt Turusta. Rantasalmen it?rajalla oli h?nen t?ytynyt luopua hevosestaan, kun harvaan asutussa ja puutteenalaisessa maassa oli vaikea saada sille muonaa. Suksilla oli h?n sitten jatkanut matkaansa.

Kovasti sykki matkamiehen syd?n, kun h?n hiiht?? sujahutti kotipihalle.

H?n asetti sukset pirtin sein?? vasten. Ty?mies kulki pihan poikki.

Tuomas k?tteli h?nt? ja kysyi kuulumiset; mutta sit?, joka painoi h?nen

mielt?ns?: ?viel?k? is? el???? sit? h?n ei kysynyt. H?n astui porstuaan.

Siell? tulikin is? h?nt? vastaan.

Paljon oli is?ll? ja pojalla toisilleen sanomista. Tuomas kertoi sodan kuulumisista, kahdennentoista Kaarlen voitoista ja tappioista. H?n kertoi t?ist??n ja toimistaan opintoajallaan. H?n oli k?ynyt sek? maaherran ett? presidentin luona Turussa pyyt?m?ss? oikeutta Karjalan kansalle.

- Kun sota on loppunut, ryhdyt??n toimiin.

- Jahka rauha saadaan, niin sitten... oli tullut vastaukseksi.

- Niin, rauha, rauha! Oi, jospa saisin kuulla sen sanoman, ennenkuin silm?ni ummistan! huokasi Heikki vanhus. Ja h?n alkoi kertoa, miten n?in? kymmenen? vuonna v?kivalta oli viett?nyt verisi? riemujuhlia. H?n tiesi mainita t?it? niin hirvitt?vi?, ett? p?yristytti kuulla niist? kerrottavan.

- Mitenk? semmoinen vankka talo kuin Lieksala saattoi niin lopen h?vit?? kysyi Tuomas.

- Vankat olivat aseetkin, joilla siihen iskettiin. Kalman voimat siin? olivat apulaisena, selitti Heikki.

- Muistathan, ett? majuri Affleck, jota kansan kesken sanotaan Simo Hurtaksi, sai Lieksan hovin haltuunsa Salomon Engbergin j?lkeen. Arentimaatpa eiv?t olleet h?nen mielest??n kylliksi laajat. H?n tahtoi niihin yhdist?? Lieksalan tilukset. Ja Lieksalan talo oli h?nelle alituisena silm?tikkuna, sen sijalla kun olisi ollut niin pulska paikka hovin rakennukselle.

Siit? on nyt ummelleen seitsem?n vuotta, kun er??n? hein?kuun p?iv?n? majuri Affleck tulla p?l?hti Lieksalaan. H?n m??r?si ainoan kotona olevan t?ysi-ik?isen pojan, Samulin, sotav?keen. Vuotta ennen oli h?n konnan keinoilla saanut vanhimman pojan, Antin, l?htem??n sotapalvelukseen. Eik? h?nest? sittemmin ole mit??n kuultu. Is?nt? pyysi saada pit?? Samulin kotona, kun toinen pojista oli vasta seitsenvuotias, lupasipa hankkia miehen sijaankin. Mutta siin? ei esteleminen auttanut. Samulin t?ytyi l?hte?. Ja sille tielle h?nkin j?i.

Samalla oli majuri tahtonut ostaa Lieksalaa ja tarjonnut siit? aivan mit?t?nt? hintaa. Mutta Juho oli sanonut pit?v?ns? maataan rahaa kalliimpana.

Kuukautta my?hemmin oli majuri tullut uudestaan ja tahtonut vaihtaa Lieksalaa er?st? taloa vastaan, joka h?nell? oli Paltamossa. Siihenk??n ei Juho ollut suostunut, vaan oli sanonut tahtovansa j?tt?? isiens? konnun perinn?ksi lapsilleen.

- Sep?h?n n?hd??n, oli majuri karjaissut ja paiskannut oven kiinni l?htiess??n.

Seuraavan p?iv?n iltana, kun Lieksalan is?nt? palasi salolta, jossa h?n oli k?ynyt palohalmettaan katsomassa, tuli majuri kahden rengin kanssa h?nt? vastaan.

- T?n'iltana ei is?nn?ll? ole kiirett? perint?tilallensa, sanoi majuri.

- Miehet, sitokaa h?net!

Rengit t?yttiv?t k?skyn. Sitten komensi majuri toisen rengeist? kiipe?m??n nuoreen pet?j??n ja sitomaan vahvan k?yden sen latvaan. K?ydell? taivutettiin pet?j?n latva alas ja siihen sidottiin Lieksalan is?nt? niin lujaan, ettei voinut liikuttaa k?tt? eik? jalkaa. Pet?j?n annettiin sitten kimmota alalleen ja siit? karsittiin kaikki oksat.

Alussa oli is?nt? aikonut puolustautua, mutta huomattuaan aseelliset vastustajansa oli h?n heitt?nyt sen aikeen ja ollut aivan vaiti, kunnes n?ki ruvettavan puuhun sitomaan. Silloin oli alkanut rukoilla. Affleck ei ollut vastannut sanaakaan rukouksiin. Vasta sitten, kun h?nen uhrinsa puun latvassa huojui taivaan ja maan v?lill?, oli h?n irvist?nyt pilkallisesti ja huutanut:

- Nyth?n olet oikein juurtunut isiesi kontuun. Koeta pysytell? siin? niin kauan kuin el?t.

Juho ponnisti ep?toivoissaan kaikki voimansa saadakseen nuorat poikki. J?nteet paisuivat. Kasvot k?viv?t sinert?v?n punaisiksi. Silm?t pullistuivat ja suusta pursui vaahto. Mutta nuora ei katkennut. Se vain viilteli syv??n miesparan ruumista. Y?lepakoita alkoi lennell? h?nen ymp?rill??n, ja huuhkajan ??ni kuului l?heisyydest?.

Lieksalassa ei h?t?ilty is?nn?n viipymist?. H?n oli l?htiess??n ottanut ev?st? mukaansa ja sanonut, ett? jos vilja n?ytt?? kypsyneelt?, niin h?n menee salon perill? olevaan m?kkiin hakemaan leikkuuv?ke? eik? tule kotiin, ennenkuin halme on leikattu.

Seuraavana p?iv?n? olivat P?lkkypuron lapset marjassa. He tiesiv?t hyv?n vatukon kaukana mets?ss? ja p??ttiv?t menn? sinne kes?n viimeisi? vattuja poimimaan. Vatukkoa l?hetess??n he kuulivat kummallista uikutusta. He hiipiv?t ??nt? kohti ja n?kiv?t ihmisen kiikkuvan karsikon latvassa. Kauhistuneina riensiv?t he kotiin kertomaan asiata. Sielt? vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla l?hdettiin ihmett? katsomaan.

Kun Juho saatiin alas puusta, oli h?n puoleksi tunnotonna. Paarilla h?net kotiin kannettiin. Onneksi ei vanhan Samulin tarvinnut n?hd? sit? surkeutta. H?n oli kuollut vuotta ennen... Juho ei en?? tullut terveeksi. P?lkkypuron Leena, joka niinkuin tied?t, mummovainajaltaan on oppinut voiteita keitt?m??n, koetti kyll? parastaan, mutta ei siit? paljon apua ollut. Haavat kyll? paranivat, mutta j?rki ei tullut entiselleen. Hengenahdistaja rupesi yh? enemm?n vaivaamaan, ja Juho kuoli sitten joulun aikana.

T?h?n ei majurin vaino loppunut. H?n tahtoi h?vitt?? Lieksalan perinjuurin, jotta saisi rakentaa hovinsa sen sijalle.

Laskiaisen aikaan ilmestyi h?n taas n?ille maille. Pelko kulki h?nen mukanaan. Olihan h?nest? sanottu jo lapsena, ?minne h?n vaan p??see, sielt? pahoja kuuluu?. Eik? ollutkaan pelko turha.

Muutamana y?n?, kun meid?n renki meni hevosia katsomaan, n?ki h?n tulen leimuavan Lieksalassa p?in. Me kiiruhdimme kaikki sinne. Ei siell? ollut muuta tekemist? kuin korjata ihmiset ja el?imet hangelta. Lieksalan perheest? ei ollut muita l?mpim??n saatettavia kuin kaksitoistavuotias Sikke ja seitsenvuotias Risto. Em?nt? oli s?ik?ht?nyt niin kovasti, kun kuuli huudon ?tuli on irti?, ett? oli kaatunut henget?nn? lattialle. Tuli jo nuoleksi seini?, eik? lapsilla ollut muuta neuvoa kuin kantaa ?iti ulos. Taakka oli liian raskas seitsenvuotiaalle. Siit? p?ivin rupesi Risto k?ym??n kyttyr?selk?iseksi. Sikke sai pahan ysk?n, kun puoli alastonna ja avojaloin niin kauan tuli hangessa seisomaan. Eik? se ysk? viene h?nt? hautaan? Nyt on h?n jo vuoteen omana.

Pirtti ja talli olivat syttyneet yhtaikaa. Pentti oli kiiruhtanut talliin ja toiset palvelijat navettaan el?imi? pelastamaan.

Vanha Lieksalan em?nt? oli kasvattanut orvoksi j??neen Pentin niinkuin oman lapsensa, ja nyt t?m? palkitsee hyv?t ty?t h?nen lastensa lapsille. Pentti on ollut Sikell? ja Ristolla is?n? ja ?itin?. Nytkin h?n p?iv?t k?y kalalla ja mets?st?m?ss? ja y?t valvoo sairaan vuoteen ??ress?.

- Ja kaiken t?m?n kurjuuden synnytt?j? on vapaa, on rankaisematta! huudahti Tuomas.

- Niin on viel?, vastasi Heikki - mutta kuka tiet??, miten kauan. Affleck on hirmut?ill??n niin kiihottanut mielet, ett? pieninkin v??rinteko h?nen puoleltaan vaikuttaa kuin kipuna tappurakuontalossa. Yrj? veljesi k?vi t??ll? joulun pyhin?. H?n kertoi nurmekselaisten olevan valmiina mill? hetkell? tahansa nousemaan yhten? miehen? sortajaa vastaan.

* * * * *

Ensim?isen? arkena l?ksi Tuomas Pentin pirtille. Oli aamupuoli p?iv??. Pakkanen paukahteli pirtin seiniss? Tuomaan tarttuessa ovenripaan. Ovi oli ulkopuolelta linkussa. Tuomas jo mieli k??nty? pois ovelta ... silloin kuuli h?n heikon ysk?yksen sis?puolelta.

- Sikke on yksin kotona ja ovi on susien t?hden suljettu, arveli h?n ja astui sis??n.

Pirtti l?mpisi parhaillaan. Noin puolitoista kyyn?r?? korkealta lattiasta oli huone t?ynn? savua. Savukiemurat leijailivat kepe?sti paeten toinen toistaan, ne kohosivat kohti karstaista kattoa ja nousivat vihdoin patsaana lakeisesta tuulen hajoteltaviksi.

- Kuka siell? on? kysyi heikko ??ni uunin kupeelta.

-- Min?, Sormulan Tuomas. Ja tulija meni ??nt? kohti n?ytt?yty?kseen. Huoneessa oli n?ht?v?sti valvottu pitki? puhteita, koska oli niin paljon p?reen hiilt? lattialla. V?h?n savussa t?hystelty??n huomasi Tuomas uunin kupeella vuoteen ja sen vieress? matalan jakkaran. Sille h?n istuutui, ja kun v?h?n painoi p??t??n alasp?in, oli h?n savurajan alapuolella. Nyt h?n saattoi n?hd? vuoteella lep??j?nkin. Sairas oli ottanut kasvoiltaan karkean, ryysyisen peitteen, jota h?n savun t?hden piti siin? uunin l?mmitess?. Kasvot olivat kalpeat ja kuihtuneet. Kuka olisi voinut uskoa, ett? t?m? oli entinen punaposkinen, py?re?kasvoinen Lieksalan Sikke. H?n ojensi laihan k?tens?.

- Hyv?? p?iv??, Sikke!

- Jumal' antakoon, Tuomas.

- Eik? sinua palella, kun t??ll? on niin kylm?? kysyi Tuomas.

- Ei kovin. Kyll? t??ll? tulee l?mmin, kunhan lakeinen saadaan kiinni.

Tuli taas ysk?n kohtaus. Kun se helpotti, jatkoi Sikke puhetta:

- Pentti on pyydyksill? ja Risto on ollut monta p?iv?? P?lkkypurolla

Leenan hierottavana. T?n??n h?nen pit?isi tulla kotiin.

- Miten sin?, Sikke, tulet toimeen n?in yksin koko pitk?t p?iv?t?

- Enh?n min? ole yksin, kun Risto on kotona ja hovin Inkeri k?y melkein joka p?iv? ja P?lkkypuron pikku Sannakin tulee, kun vaan pakkaselta tarkenee. Ne hoitavat minua ja sitten... Annapas minulle vakka tuolta penkin alta!

Tuomas toi vakan.

- Katso t?t?! Sikke otti vakasta vanhaan pumpulihuiviin k??rityn kirjan ja ojensi sen Tuomaalle. Se oli tuo vuonna 1701 painettu suomalainen virsikirja.

- Kenelt? t?m?n olet saanut?

- Se on Inkerin kirja. H?n on opettanut Sannaa ja minua lukemaan sit?.

Ja Sanna osaa veisatakin. H?nell? on niin hele? ??ni.

- Onko Inkeri majurin tyt?r? kysyi Tuomas vitkastellen, ik??nkuin pel?ten my?nt?v?? vastausta.

- Ei toki! Voi kun on jano! Tuopissa penkill? olisi maitoa....

Tuomas toi maitotuopin. Juotuansa lep?si sairas kotvasen aikaa. Sitten jatkoi:

- Inkerin ?iti kuuluu olevan v?h?n sukua majurille, ja Inkerin is? on kerran pelastanut majurin hengen. He ovat ennen olleet hyvin rikkaita; mutta Inkerin pienen? ollessa on kuningas ottanut heilt? hovit ja maat, ett? ei j??nyt kuin yksi pieni talo. Siin? he sitten ovat asuneet, kunnes Inkerin is? on kuollut. Inkeri on silloin ollut viisitoistavuotias. Silloin on majuri tullut ja sanonut, ett? kun ovat sukua ja kun Inkerin is? on pelastanut h?nen henkens?, niin heid?n pit?? muuttaa asumaan h?nen hoviinsa Kiteelle. Ei leski eik? Inkerik??n ole tahtonut muuttaa; mutta majuri ei ole heitt?nyt heit? rauhaan, ennenkuin on saanut heid?t muuttamaan. Sitten h?n on ottanut heid?n karjansa ja rahansa ja hopeansa. Yhden hevosen on Inkeri vain saanut pit??. Kolme vuotta Kiteell? asuttuansa on heid?n t?ytynyt muuttaa t?nne ja t??ll? he ovat olleet jo nelj?tt? vuotta. Inkerin ?idin pit?isi t??ll? hoitaa taloutta, mutta h?n on tullut niin kivulloiseksi, ettei jaksa paljon mit??n.

- Nyt sin? et saa puhua en??, Sikke. Sin? v?syt siit?, ja ysk? tulee pahemmaksi, muistutti Tuomas.

Sill? v?lin olivat kek?leet uunissa palaneet loppuun. Savu oli haihtunut. Tuomas veti hiilet uunista, istui viel? v?h?n aikaa ja pani sitten lakeisen kiinni.

- Kunhan ei Risto nyt tulisi, h?t?ili Sikke. - Kuule, Tuomas, jos n?et Riston kotimatkalla niin el? mene h?nt? puhuttelemaan. H?n luulisi vieraaksi...

- Eik? h?n sitten tahdo vieraita puhutella?

- Kyll? ... mutta kun sin? n?yt?t v?h?n herralta... Risto luulee kaikkia herroja majurin tovereiksi ja h?n tulee aina niin kummalliseksi, kun semmoisia n?kee. H?nen p??ns? menee sekaisin, ja h?n alkaa mietti? kostoa.

Tuomas muisti hovin Inkerin k?yt?ksen Kaupunkiniemell? ja sanoi:

- Herroja taitavat t??ll? tervej?rkisetkin kammoksua. Hyv?sti t?ll? kertaa Sikke!

Sikke oli ollut oikeassa puhuessaan Ristosta. Risto oli kummallinen. Mit? vanhemmaksi h?n tuli ja mit? suuremmaksi kyttyr? kasvoi, sit? katkerammaksi k?vi h?nen mielens?. Ensim?lt? oli h?n joskus osoittanut kiitollisuutta hyv?ntekij?lleen, mutta viime vuosina oli h?n k?ynyt niin harvapuheiseksi, ett? siin? voitti itse Pentinkin. Ainoa, joka viel? joskus sai h?net hymyilem??n ja puhumaan muutaman sanan, oli P?lkkypuron pieni Sanna. Sannalle ei Risto koskaan ollut osoittanut nurjamielisyytt?. Ja kun Sanna istui Siken vuoteen ??ress? ja lauleli, saattoi Risto tuntikaudet katsoa tuijottaa h?neen.

* * * * *

Viikot vieriv?t. Kev?inen aurinko valmistelihe taittamaan talven valtaa. Entisess? sysimiesten pirtiss? valmistihe Sikke poisl?ht??n. H?n heikkeni p?iv? p?iv?lt?. Yst?v?t kokivat helpottaa h?nen k?rsimisi?ns? niin paljon kuin suinkin taisivat. Tuomaskin n?htiin melkein joka p?iv? Pentin pieness? pirtiss?. H?n toi sairaalle mit? parasta oli Sormulan ruoka-aitassa. Inkeri toi ?itins? valmistamia l??kkeit?. Yhteinen rakkauden ty? teki n?ist? molemmista pian yst?vykset. Yhdess? he iloitsivat jokaisesta n?enn?isest? parantumisesta. Yhdess? surivat, kun tauti kovasti kouristi. Yhdess? he sitten kotimatkalla tekiv?t pitki? hiihtoretki?. Kun tuli kier? j??, ratsastivat he pitkin Pielisen j?hmettynytt? pintaa.

Hanget sulivat. Lieksanjoki loi j??peitteens?. Koski kohisi entist? kovemmin, ja aallot loiskivat Kaupunkiniemen rantaa vasten. Kev?t oli tullut. Ei Tuomas eik? Inkerik??n milloinkaan ennen ollut huomannut kev?tt? niin ihanaksi. Heill? oli kev?t syd?mess?....

Lieksan hovin kartano oli, kuten ennen on mainittu, kaksikerroksinen. Kivijalka oli korkea, ja siin? oli kellareja. Kansan kesken kulki puheita, ett? niit? ei k?ytetty ainoastaan nauriin ja oluen s?ilytyspaikoiksi, vaan ett? niiden pimeiss? komeroissa kitui ihmisi?kin... Sellaisia, joita majuri tahtoi kaikessa hiljaisuudessa saada p?ivilt? pois.

Alakerrassa ei ollut muita asuinhuoneita kuin iso tupa kummassakin p??ss?. Niit? erotti pitk? porstua. Sen pohjassa joen puolella oli kaksi tilavaa huonetta, joista toista k?ytettiin jyv?-, toista ruoka-aittana. Aittojen v?lill? oli leve? sola, josta ovi vei joen puolelle karjapihaan. Porstuan sillassa oli luukku, josta mentiin kellareihin. Vihamiehi? ja varkaita pel?ten oli Affleck asettanut s?ilytyshuoneet asuinhuoneiden v?liin. Ruoka-aitan ja mets?n puolisen tuvan v?lill? johtivat portaat yl?kertaan. T?m? oli jaettu samalla tavalla kuin alakerta, paitsi ett? siin? oli kaksi asuinhuonetta rinnatusten kummassakin p??ss?. J?rven puoliset huoneet olivat majuria ja h?nen vieraitaan varten. Mets?n puolisissa huoneissa asui Inkeri ?itineen. Yl?kerran s?ilytyshuoneita k?ytettiin vaate-aitoiksi.

Yl?kerrassa olivat hovin huoneet hyvin hatarat, niin ettei niiss? liioin l?mmin pysynyt, kun tuisku sein??n soi. Inkerin ?iti oli kylmiss? huoneissa saanut taudin, ja jokainen talvi sit? pahensi. V?list? oli h?n vuoteen omana viikkokaudet, ja Inkerin t?ytyi silloin pit?? huolta taloudesta.

Kirkas kev?inen p?iv? oli puolessa. Hovin asukkaat olivat ?sken sy?neet p?iv?llist?, ja palvelijat viipyiv?t viel? tuvassa. Inkeri seisoi vaateaitassa ja punnitsi puupuntarilla jauhoja P?lkkypuron Leenalle. T?m? oli kehr?nnyt saran loimia talon tarpeeksi ja sai jauhoissa palkkansa.

Silloin kuului komentava ??ni alakerrasta:

- Jyrki, kanna aseet ja matkalaukku minun huoneeseeni ja anna hevosille kauroja!

Inkeri kalpeni, ja Leenalta oli v?h?ll? jauhopussi pudota k?sist?.

Majuri siell? puheli, ja Jyrki, jolle k?skyt annettiin, oli h?nen renkins? ja apulaisensa kaikissa ilkit?iss?. Jyrki oli tavattoman voimakas ja tavattoman julma. H?n oli aina Affleckin mukana sek? kotona ett? matkoilla.

- Voi, mit?h?n taas tapahtuu, kun nuo ovat liikkeell?? vaikeroi Leena.

Jyrki tulla t?misti kapineita kantaen yl?kertaan, ja majuri j?i v?entupaan vaatimaan tili? rengeilt? heid?n t?ist??n sitte h?nen viime k?yntins?. Semmoinen oli h?nen tapansa. Ja voi sit?, joka tilinteossa joutui moitteen alaiseksi!

Seuraavana aamuna nousi Inkeri aikaisin, toimitti talousty?t ja hoiteli sairasta ?iti??n. Sitten h?n l?ksi Sikke? katsomaan.

T?m? makasi silm?t kiinni. Loppu n?ytti l?hestyv?n. Inkeri olisi mielell??n viiv?ht?nyt yst?v?n kuolinvuoteella, mutta h?n ei uskaltanut nyt, kun majuri oli mailla.

Tuomas l?ksi Inkerin kanssa. Kun he olivat tulleet puoliv?liin kotimatkaa, ratsastaa karahutti joku heid?n sivuitsensa. Se oli majuri. Ohi tultuaan py?r?hytti h?n hevosensa ja tervehti kohteliaasti silm?t sirrallaan ja ilke? hymy ohuilla huulillaan. Sanaakaan virkkamatta k??nsi h?n taas hevosensa ja ratsasti pois.

Iltapuolella, kun Inkeri istui ?itins? vuoteen ??ress?, astui majuri viereiseen huoneeseen. ?iti siit? s?ik?hti niin, ett? rupesi vapisemaan, ja Inkerin piti menn? majuria puhuttelemaan.

H?nen tuli ?itins? puolesta tehd? tili taloudesta, lehmist? ja lampaista, kehruuksista ja kankaista. Majuri n?ytti olevan tyytyv?inen kaikkeen. H?n oli yst?v?llisen liukas.

?kki? k??nsi h?n puheen toisaalle. H?n valitti rahvaan tottelemattomuutta ja viekkautta. H?n moitti heid?n t?rkeit? tapojaan.

- N?in eilen, sanoi h?n sitten - sinun seurustelevan er??n miehen kanssa, jonka is?ll? on ollut suuri vaikutusvoima noihin uppiniskaisiin ihmisiin. Kansa kuuluu odottavan pojasta is?n vertaista. Mutta h?n olisi tyhm?, jos k?ytt?isi valtaansa samalla tavalla kuin is?. Min? tahtoisin antaa h?nelle hyvi? neuvoja. Mutta h?nen pit?? ensin saada tiet??, ett? min? olen h?nen yst?v?ns?. Tuommoinen valkea kyyhkynen, kuin sin?, voi saada suuria aikaan. Houkuttelepas h?net t?h?n. kyyhkyslakkaan, niin annan sinulle anteeksi, ett? annoit rukkaset luutnantille ja kirjurille.

Inkeri oli punastunut, kun tuli puhe Tuomaasta. Kuullessaan majurin ehdotuksen oli h?n kavahtanut istuimeltaan. - Tuomas majurin yst?v?! Ja h?nt?k? verrattiin luutnanttiin ja kirjuriin! N?m? olivat majurin juomaveikkoja ja k?tyrej?. He olivat yht? julmia ja yht? rivoja kuin h?nkin; mutta v?hemm?n lahjakkaina he eiv?t kyenneet harjoittamaan v??ryytt? niin suuressa m??r?ss? kuin h?n.

Inkeri tiesi, ett? mainitut miehet olivat tarjonneet Affleckille hyv?n palkinnon, jos t?m? hyv?ll? tai pahalla saisi h?nen mielens? muuttumaan. H?n tiesi my?s majurin mieluummin tahtovan antaa h?net kirjurille, sill? t?m? oli luvannut maksaa kaksikymment? taalaria enemm?n kuin toinen.

- Niin, jatkoi Affleck - ei Sormuinen katuisi, jos rupeaisi minun yst?v?kseni. Min? pit?isin teille h??t...

- Ei ikin? h?nest? tule teid?n yst?v??nne, huudahti Inkeri.

- Jos rakastat Sormuista, niin punnitse sanasi! Min? voin tehd? teid?t kumpaisenkin onnettomaksi.

- En tied? suurempaa onnettomuutta kuin joutua v??rintekij?in ja murhamiesten yst?v?ksi...

- Vai sin? uskallat! k?hisi Affleck. - Min? panetan sinut kellarin ahtaimpaan koppiin... Niin ... kukapa est?isi minua sit? tekem?st?...?

- H?n, jonka tahdotta ei varpunenkaan putoa maahan, ja ... minun is?ni muisto, vastasi Inkeri, astui ?itins? makuuhuoneeseen ja sulki oven.

Raivostuneena katsoi majuri h?nen j?lkeens?. H?n teki liikkeen ik??nkuin rynn?t?kseen ovea kohti, josta Inkeri oli kadonnut. Mutta h?n malttoi mielens? ja jupisi hammasta purren:

- Maltahan, ylpe? tytt?! N?yr?sti sin? viel? rukoilet armoa rakastetullesi. Min? tahdon n?hd? sinut polvillasi edess?ni, ja jos ei Sormuisesta tule minun miehi?ni, niin ei h?n saa el??.

Suljettuaan oven j?i Inkeri seisomaan kuin kivettyneen?. Vasta sitten kun h?n kuuli majurin paiskaavan kiinni oman huoneensa oven, h?ltyi j?nnitys h?nen kasvoissaan. H?n heitt?ysi polvilleen ?itins? vuoteen viereen, kietoi k?sivartensa ?idin kaulaan ja purskahti itkuun.

- Lapsi kulta! Ja ?iti silitti hell?sti tytt?rens? vaaleita kiharoita. - ?l? nyt noin pelk??. - Ei majuri toki t?nne tule. Ja Sormuinen on mies, joka pit?? puolensa. Onhan h?nell? koko kansa takanansa.

- Voi ?iti! Enh?n min? pelosta itke... Majuri on vuodattanut myrkky? minun onneni maljaan ja on katkeroittanut sen kokonaan. Nyt minun t?ytyy v?ltt?? Tuomaan seuraa.... Min? en tahdo houkutella h?nt? t?h?n taloon! Min? en tahdo saattaa h?nt? majurin kanssa tekemisiin. Ja Inkeri itki, niin ett? syd?n oli pakahtumaisillaan....

Seuraava p?iv? oli sunnuntai. Tuomas k?veli mets?ss? suunnaten kulkunsa sairaan asuntoa kohti.

Kun h?n l?heni pirtti?, kuuli h?n sielt? laulua. H?n kiiruhti k?ynti??n. Pirtin ovi oli auki. Siit? n?ki h?n Inkerin ja Sannan istuvan tuolla tutulla matalalla jakkaralla ja veisaavan Inkerin kirjasta. Juhlallisina kajahtivat s?velet matalassa majassa. Jo kuuli h?n sanatkin.

?Kaikk' enkelit my?s kuullaan

Suloisest' laulavan,

Kauniimmast' kuin t??ll' luullaan

Rauhaa julistavan.

Kaikk' kuin on Luoja luonut,

Iloitsee iloisest',

Ett' p??sinp?iv?n suonut

On Jumal' julkisest'?,

veisasivat Sanna ja Inkeri. Vuoteella lep??j? toisti hiljaa ?p??sinp?iv??. Sitten h?n avasi silm?ns?, katsahti yl?sp?in, hymyili ja sulki ne j?lleen ja n?ytti nukkuvan. H?n oli p??ssyt. Koko h?nen muotonsa n?ytti hymyilev?n.

Pentti istui vuoteen laidalla p?? kumarruksissa. H?n pyyhk?isi karkealla k?dell??n kyynelen ahavoittuneelta poskeltaan. Riston ahtaasta rinnasta kohosi tuon tuostakin syv? huokaus. Kasvot v?r?hteliv?t tuskallisesti, mutta kyynelt? ei kiilt?nyt h?nen silm?ss??n. H?n ei voinut itke?. Sen taidon oli h?n unohtanut sin? y?n?, jolloin h?nen kotinsa paloi poroksi.

Viimeisen kerran l?ksiv?t Tuomas ja Inkeri Siken vuoteen ??rest? kotiin. He olivat vaiti. Kuoleman majesteetillisuus oli vallannut heid?n mielens?.

Kun he tulivat sille paikalle, jossa majuri oli ratsastanut heid?n sivuitsensa kysyi Tuomas:

- Viel?k? majuri on n?ill? tienoilla?

Inkeri n?ytti her??v?n kuin unesta. H?n s?ps?hti. H?nen muotonsa synkistyi.

- Ei, vastasi h?n matalalla ??nell?.

- Milloinka h?n tulee taas?

- Elokuussa.

Tuomas rupesi puhumaan muista asioista, mutta Inkeri pysyi ??neti tai vastasi niin yksikantaan, ett? keskustelu taas pys?htyi.

Kun he tulivat tienhaaraan, jossa heid?n piti erota, alkoi Inkeri puhua.

- Nyt me emme en?? saa tavata toisiamme. Sin? et mill??n muotoa saa tulla hovissa k?ym??n... Itku tukahutti Inkerin ??nen. Mutta Tuomas huudahti h?mm?styneen?:

- Mit? sin? sanot? Miksi me emme saisi tavata toisiamme?

Inkeri koetti voittaa liikutuksensa.

- El? kysy! El? kysy! Mutta jos Affleck tapaa sinut, niin ole varovainen. Ja kuule, Tuomas, eth?n koskaan unhota sit? asiaa, jota varten is?si on sinut kasvattanut...

Tuomas aikoi vastata, mutta ei ehtinyt. Inkeri ojensi kiireesti k?tens? ja sanoi h?t?isesti:

- Hyv?sti! Muista ettet saa tulla meille ja ett? sinun pit?? varoa majuria!

Sitten h?n l?ksi nopein askelin kulkemaan hovia kohti.

* * * * *

M?nninsel?lt? ja Lieksanjoesta kohosi usva. Se levisi yli niemen ja mets?n. Se kietoi vaippaansa pellon ensim?iset kuhilaat ja niityn viimeiset ruot. Se teki tavallista aikaisemmin lopun p?iv?st?.

?itins? sairasvuoteen ??ress? istui Inkeri. P?yd?ll? vuoteen vieress? paloi talikynttil?. Siin? oli karsi palanut pitk?ksi. Inkeri ei sit? huomannut. K?sity? oli vaipunut helmaan, ja k?det lep?siv?t toimettomina. H?n katsoa tuijotti ulos sumuiseen ilmaan. Noin synkk?? oli h?nen el?m?ns?kin.

Nyt liikahti ?iti. H?n tahtoi kuulla luettavan. Inkeri niisti kynttil?n, otti raamatun ja avasi sen. H?n tiesi ?idin lempipaikan ja alkoi: ?Ja Jumala on pyyhkiv? pois kaikki kyyneleet heid?n silmist?ns?, ja ei kuolemata pid? sillen olemaan, eik? itkua, eik? parkua, eik? kipua pid? sillen olemaan; sill? ne entiset pois meniv?t.?

H?n aikoi lukea eteenp?in, mutta pys?htyi ?kki?. Portailta oli kuulunut sipsuttavia askeleita. - Olisikohan siell? varkaita? Palvelijat eiv?t viel? olleet ehtineet kotiin suoniitylt?, jossa viimeiset hein?t oli korjattu. V?h?kuuloinen em?nt?piika oli yksin kotona lehmi? lyps?m?ss? ja ruokaa laittamassa.

Inkeri meni toiseen huoneeseen ja asettui ovelle kuuntelemaan. H?n kuuli majurin huoneessa k?yt?v?n ja askelten taas sipsuttavan alas. Oven raosta v?lk?hti valoa. Inkeri hiipi hiljaa portaita alas, kunnes tuli niin kauas, ett? saattoi n?hd?, mit? alhaalla tapahtui.

Avonaisen kellariluukun vieress? seisoi mies avojaloin ja kynttil? k?dess?. Inkeri tunsi h?nen j?ttil?ishartiansa takaap?inkin. Jyrki se oli. Kynttil?n valossa n?ki h?n viel? kaksi ihmist?, toisen seisoallaan ja toisen pitk?ll??n. Edellinen oli majuri, j?lkim?ist? h?n ei tuntenut. Tuntemattomalla oli k?det ja jalat sidottuna ja kapula suussa.

Jyrki ojensi majurille kaksi avainta, jotka Inkeri oli n?hnyt riippumassa majurin huoneessa vuoteen yl?puolella. Toinen niist? oli olutkellarin avain, mutta mihin toinen kuului, sit? ei Inkeri tiet?nyt. Kerran oli h?n kysynyt sit? vanhalta em?nt?piialta ja saanut vastaukseksi:

- Mit? ne lapset kaikilla tiedoilla!

Majuri pisti avaimet taskuunsa, ja Jyrki veti saappaat jalkaansa. Sitten he vetiv?t yhdess? vangin luukulle. Mies parka ?hki tuskallisesti. Kapula esti h?nt? ??nt? p??st?m?st?, mutta silm?t puhuivat. Ne puhuivat kielt?, joka tunki syd?meen. Inkeri oli vain vilahdukselta n?hnyt vangin katseen. H?net valtasi ??ret?n s??li. H?n oli v?h?ll? parkaista poloisen puolesta... Mutta r??kk??j?t eiv?t s??lineet. Potkimalla he sysiv?t vangin alas luukusta. Kuului jys?ys. Majuri otti kynttil?n k?teens? ja laskeusi rengin kera kellariin jatkamaan tointansa.

Inkeri vapisi niin, ett? jalat tuskin kantoivat. Seuraavana y?n? ei uni tullut h?nen silmiins?. H?n n?ki alituisesti r??k?tyn miehen haikean katseen. Ja h?n mietti ja mietti, miten voisi pelastaa h?net...

Inkeri? v?risytti, kun h?n ajatteli, ett? h?nen piti tavata ja puhutella majuria. ?iti oli niin heikko, ett? Inkeri hyv?ll? syyll? olisi voinut olla h?nen luotaan liikahtamatta, jos ei tuo tilinteko taas olisi ollut...

P?iv? koitti, mutta majuri ei tullut tili? vaatimaan.

Ja mik? oli viel? kummempaa, h?n ei sen kuluessakaan virkkanut mit??n ei rengeille eik? piioille. Levottomana k?veli h?n edestakaisin, l?ksi ratsastamaan ja palasi v?h?n ajan kuluttua.

- Nyt on kumma tulossa, kun itse paholainenkin pelk??, sanoi er?s rengeist?, kun n?ki majurin taas iltap?iv?ll? l?htev?n liikkeelle.

Majuri ratsasti Sormulaan p?in, mutta ei l?hestynyt taloa. Mets?? sen ymp?rill? vain risteili ja joka tien kohdalla t?hysteli. Ja tuota oli h?n tehnyt useita kertoja samana p?iv?n?.

Kotvasen noin samoiltuaan huomasi h?n tien polvekkeessa miehen, jonka h?nen tarkka silm?ns? heti tunsi Tuomas Sormuiseksi. Majurin silm?t v?l?htiv?t. H?nen ohuet huulensa vet?ysiv?t ilke??n hymyyn. H?n ratsasti tulijaa vastaan, laskeusi hevosen sel?st? ja tervehti yst?v?llisesti.

Liikutetun n?k?isen? ja v?r?j?vin ??nin kertoi h?n Inkerin ?idin olevan kuolemaisillaan ja kaikin mokomin tahtovan tavata Tuomasta. Kuvaillessaan ?idin levottomuutta ja tytt?ren surua osasi h?n niin mainiosti n?ytell? mit? hellint? osanottoa, ett? sai kuulijan luottamuksen her??m??n.

- Eih?n Inkeri voinut aavistaa t?mm?ist? tapausta, kun h?n kielsi minua hoviin tulemasta, arveli Tuomas itsekseen. Sitten h?n kysyi:

- Tiet??k? Inkeri t?st? asiasta?

- Itse h?n k?vi pyyt?m?ss?, ett? l?hett?isin teit? noutamaan. Mutta min? luulin paremmaksi l?hte? itse. Kenties palvelija ei olisi voinut oikein selitt?? asiaa. Nyt on joka hetki kallis. Ajatelkaapas, jos tulisitte liian my?h??n... Eukko parka ei saisi rauhaa haudassaan, ja tyt?r...

- Min? tulen heti, jouduttihe Tuomas sanomaan, ja miehet l?ksiv?t kiireesti kulkemaan hovia kohti.

P?iv? oli ollut helteinen. Viel? illan tultuakin tuntui kuumuus rasittavalta niinkuin tavallisesti ukkosen edell?. Tuomas pyyhk?isi hike? otsaltaan astuessaan hovin porstuaan. Siell? tuli Jyrki vastaan. Majuri iski silm?? h?nelle.

- Sairas nukkuu nyt, ja Inkeri k?ski vieraan odottaa, kunnes h?n her??, selitti Jyrki.

- No, menn??n sitten minun huoneeseeni odottamaan. Jyrki, tuo olutta meille! k?ski majuri ja alkoi nousta yl?kertaan. Tuomas seurasi h?nt?.

- Kunhan sairas ei nukkuisi liian kauan... Is? tulisi levottomaksi, jos en joutuisi kotiin y?ksi... Jospa nyt saisin n?hd? Inkerin tai edes kuulla h?nen ??nens?, mietti Tuomas.

Mutta sairaan puolelta ei kuulunut hiiskaustakaan.

Majuri oli hyvin yst?v?llinen ja puhelias. H?n kertoi maanviljelyksest??n ja toimistaan Lieksan hovissa. Jyrki asetti kaksi oluthaarikkaa p?yd?lle ja loi samalla pikaisen katseen vieraaseen. Tuo katse toi Tuomaan mieleen - h?n ei osannut tehd? itselleen selkoa, mink?t?hden - Inkerin sanat: ?sinun pit?? varoa majuria?. Ja h?n p??tti olla varuillaan.

Majuri tarttui toiseen oluthaarikkaan ja k?ski Tuomaan ryypp??m??n toisesta.

- Minua ei janota.

- Onko minun olueni niin huonoa, ettei se kelpaa muuhun kuin janoa sammuttamaan, ?rj?isi majuri ja paiskasi tuoppinsa p?yt??n, niin ett? sen sis?lt? l?ik?hti ja vaahtoava olut valui lattialle muodostaen mutkaisia juovia pitkin p?yt?lautaa.

- Saattaahan se olla hyv??kin, mutta minun ei nyt tee mieleni sit? maistamaan. Toista asiaa vartenhan min? olen t?nne tullut.

- Niin ... no ... niin... hoki majuri koettaen tyynty?. -- Mit? sin?, Jyrki, siin? seist? lojotat? Laita ty?kalut kuntoon! Niit? ehken tarvitaan.

- Jo ne ovat kunnossa, sanoi Jyrki ja vet?ysi toiseen huoneeseen.

Majuri alkoi taas puhella samalla liukkaan yst?v?llisell? tavalla kuin ?sken. H?n vakuutti aina harrastaneensa oikeutta ja rangaisseensa v??ryytt? ja sent?hden saaneensa julmurin nimen. H?n valitti, ettei kansa ymm?rt?nyt h?nen hyv?? tarkoitustaan.

- Minun is?ni ei ollut syntynyt Suomessa, sanoi h?n. Siin? luultavasti on syy, jonka t?hden ihmiset t??ll? eiv?t minua k?sit? ... enk? min? heit?... Jos minulla olisi toverina ja apulaisena mies, johon he luottaisivat, niin kyll? heid?n silm?ns? aukenisivat n?kem??n, ett? min? tarkoitan vain heid?n parastansa... Teill? on perint?n? is?lt?nne kansan luottamus yht? suuressa m??r?ss? kuin minua on kohdannut ep?luulo. Ruvetkaa yst?v?kseni! Auttakaa minua! Matkustakaa Nurmekseen sanomaan veljellenne, ett? tahdon ruveta h?nenkin yst?v?kseen... Kuulkaa, huusi majuri, kun Tuomas tahtoi keskeytt?? h?nt?, kuulkaa, mink? palkinnon min? teille tarjoon! Te saatte Inkerin vaimoksenne ja t?m?n hovin asunnoksenne.

- Jos te harrastatte oikeutta ja tarkoitatte hyv??, herra majuri, vastasi nyt puolestansa vakavasti Tuomas - niin elk?? tarjotko t?t? hovia minulle, vaan h?nelle, jolle t?m? maapala oikeastaan kuuluu.

- Ket? tarkoitatte?

- Tarkoitan h?nt?, jolta te olette ry?st?nyt kaikki, is?n hoivan ja ?idin lemmen, terveyden ja iloisen el?m?n siskojen seurassa. Te ette kaikella mahdillanne voi tehd? kyttyr?selk?isest?, synkk?mielisest? Ristosta sit? tervett?, reipasta miest?, joka h?nest? ilman teid?n hirmut?it?nne olisi tullut. Mutta h?nen omaisuutensa te voitte antaa h?nelle takaisin. Tehk?? se! Koettakaa, mik?li mahdollista on, kaikkialla korvata ja sovittaa rikoksianne, niin saatte n?hd?, ett? Suomen kansa k?sitt?? hyv?n tarkoituksenne... Te tarjootte minulle palkkaa yst?vyydest?. Ei minun yst?vyytt?ni saada ostamalla. Ja mit? Inkeriin tulee, niin luulen h?nen ?itins? kutsuneen minut sit? varten...

Pilkallinen naurun hohotus keskeytti Tuomaan viimeisen lauseen. Majuri oli asettunut seisomaan h?nen eteens?, kasvot punaisina kiukusta. H?nen mustat silm?ns? leimahtelivat kuin petoel?imen, joka on valmiina sy?ksym??n saaliinsa kimppuun.

- Te huudatte liian kovasti, Tuomas Sormuinen. Jos eiv?t ovet olisi niin tarkasti suljetut, saattaisi suloinen Inkeri kuulla sananne ja tulla jatkamaan saarnaanne. H?n on hyvin rohkea, kun sattuu, liiaksikin rohkea. Vahinko ettette huoli semmoisesta morsiamesta. No, olkoon niinkuin tahdotte... Inkerin saa toinen.

- Sit? min? en salli! huusi Tuomas ja astui askelen ovelle p?in. Min? menen heti puhuttelemaan....

- Jyrki! Valmis! karjaisi majuri ja tarttui takaap?in Tuomaan molempiin k?siin.

Silm?nr?p?yksess? oli Jyrki paikalla ja ty?nsi kapulan Tuomaan suuhun. Kun h?n siit? kumartui ottamaan nuoraa lattiasta, tempasihe Tuomas irti ja juoksi ovea kohti. Se oli lukossa. Kerran vain enn?tti h?n ly?d? oveen, niin ett? koko kartano kajahti. Toisen l?im?yksen h?n antoi majurille, joka siit? kellahti maahan.

- Sin? katala, k?hisi majuri nousten seisaalle. Sitten is?nt? ja renki yhdess? kaatoivat Tuomaan ja sitoivat h?nen k?tens? ja jalkansa.

Sill? v?lin oli aurinko mennyt mailleen. Pilvi? ker?ytyi taivaalle. Ilma oli tukalan painostava.

- Sytyt? kynttil?t! komensi majuri.

Jyrki otti tulukset taskustaan, iski tulta taulaan ja sytytti kaksi talikynttil??.

- Tuo enemm?n olutta! kuului seuraava k?sky.

Ja Jyrki toi olutta. Sit? maistellessa alkoi majurin mieli k?yd? iloiseksi.

- No, Jyrki, mit?s sanot, kun on jo kaksi lintua h?kiss?? Kunhan viel? kaksi saadaan, niin ei kapinasta tule mit??n. Ei ne tyhm?t talonpojat mihink??n kykene, kun p??llik?t ovat poissa... Miss?h?n Bj?rn viipynee? H?nen olisi pit?nyt tulla jo eilen. Nelj?n p?iv?n kuluttua me l?hdemme. Jos h?n ei siihen ole ehtinyt tulla, niin h?n ei tulekaan. Me tapaamme h?net Kajaanin ja Nurmeksen v?lisell? tiell?.

Majurin n?in puhetta jatkaessa oli taivas peittynyt pilviin. Salamoita v?l?hteli tuon tuostakin taivaan rannalla, mutta jyrin?? ei viel? kuulunut. Alakerrassa oli v?ki mennyt levolle.

- Maljasi! huusi majuri rengilleen, joka paraikaa kallisti Tuomaalle tarjottua tuoppia. Ja h?n kulautti omastaan viimeisen pisaran.

- Sin? tuot t?t? juotavaa niin v?hin erin. Hae olutta ?mp?rill?! Kun tuommoinen otus saadaan, niin kannattaa juoda peijaisia.

- T?nnek? t?m? heitet??n? Jyrki seisoi Tuomaan ??ress?.

- Eik? heitet?. Herra Sormuinen on viet?v? makuuhuoneeseensa. Eiv?th?n nuorat jouda j??m??n h?nen k?siins? ja jalkoihinsa. Tarvitaanhan niit? muuhunkin. Tartu kaulukseen, Jyrki! Min? k?ydest? kannatan jalkapuolta.

Majuri oli nyt oikein iloisella tuulella. H?n rallatti hiljaa ja heilutti kuljetettavaansa tahdissa. Suurella mielihyv?ll? h?n sivumennen ly?d? naksahutti Tuomaan jalkoja ovenpieleen.

Sein?npituisella puupenkill? ?itins? kamarissa makasi Inkeri. H?n ei ollut riisuutunut. Siihen vaan oli heitt?ytynyt v?h?ksi aikaa. Rasittava ilma oli n?ht?v?sti heikontanut sairasta. H?nt? vaivasi alituinen jano, ja Inkerin t?ytyi v?h?n v?li? k?yd? noutamassa vett? kellarista, jossa h?n koki s?ilytt?? sit? kylm?n?. Inkeri? kauhistutti joka kerta, kun h?nen t?ytyi laskeutua sen synkk??n holviin.

- Olivatko kiduttajat lopettaneet illallisen uhrinsa tuskat, vai makasiko t?m? k?ysiss? ja kapula suussa jossakin kellarin kaukaisessa komerossa? Onnettoman kohtalo vaivasi Inkeri? unissakin. H?n n?ki salaman iskev?n kellariin ja katkaisevan k?yden, jolla vangin k?det olivat sidotut. T?m? kurotti k?tens?. -

- Tule auttamaan...

Kova pamaus her?tti Inkerin. Rajuilma oli puhkeamaisillaan.

- On niin kuuma, kuului ?idin ??ni vuoteelta. - Hae kylm?? vett?,

Inkeri.

Inkeri riensi sairaan luo, asetteli p??nalusta ja meni sitten vett? noutamaan. -

Kun h?n avasi oven, kuuli h?n kovaa kuorsaamista rakennuksen vastaisesta p??st?. Jyrki oli kuumuuden vuoksi j?tt?nyt oven auki.

- Nyt se on teht?v?, jos milloinkaan, kuiskasi Inkeri. Kiireesti toimitti h?n veden ?idille, otti tumman liinan p??h?ns?, tulukset ja kynttil?n mukaansa ja l?ksi hiipim??n majurin huonetta kohti.

Ulkona raivosi myrsky. Sade huuhtoi seini? ja pieni? ikkunaruutuja. Salamoita singahteli, ja jyrin?? kuului yht? mittaa. Majuri ja h?nen renkins? vaan nukkuivat ja kuorsasivat kilpaa.

Jo oli Inkeri ehtinyt sis?huoneeseen, jossa majuri makasi. Salaman valossa oli h?n n?hnyt avaimet, jotka riippuivat vuoteen yl?puolella.

- Voi kauheata, jos majuri her?isi... Inkeri nousi varpailleen ja ojentihe nukkujan yli. Mutta vaikka h?n kuinka kurotti k?tt?ns?, ei h?n ylett?nyt avaimiin. Salaman valossa huomasi h?n p?yd?n p??ss? tuolin. Hiljaa siirsi h?n sen vuoteen viereen, nousi sille ja sai avaimet k?siins?.

P??sty??n majurin huoneesta veti Inkeri syv??n henke?. H?n vapisi, mutta kellari ei h?nt? en?? kammoksuttanut. H?n riensi sinne. Siell? otti h?n tulukset taskustaan, iski tulta ja sytytti kynttil?n. Sitten avasi h?n olutkellarin oven. Ukkonen jyrisi hirvitt?v?sti. Kellarissa synnytti sen pauke jylh?n jymin?n.

Inkeri katseli ymp?rilleen. Kosteina kiilsiv?t sein?n kivet. Ja tuolla, suuren tynn?rin luona oli ovi... Hitaasti asteli h?n sinnep?in. H?nt?, rupesi taas pelottamaan. H?n asetti kynttil?n tynn?rille ja aikoi avata ovea. Mutta pelko pid?tti k?tt?.

- Mit? k?tki tuo ovi? Minne se johti? Hautakammioonko, jonne ihmisi? el?vin? haudattiin?

Silm?nr?p?yksen seisoi h?n ep?r?iv?n?. Ukkonen jyr?hti mahtavasti.

- Kaikkivaltiaan ??ni. H?n, kaikkivaltias Jumala, on my?skin hautojen

Herra.

Inkeri asetti avaimen lukkoon, v??nsi sit? ja ty?nsi ovea kaikin voimin.

Ovi oli niin laitettu, ett? se kimmahti auki odottamattoman nopeasti.

Kellarin pohja sen takana oli jalkaa syvempi kuin toisella puolella.

Inkeri horjahti. H?n olisi pudonnut, jos ei kaksi tukevaa k?tt? olisi

ottanut h?nt? vastaan.

- Inkeri! huudahti vastaanottaja.

- Tuomas! Sin?k? t??ll?...? Joko majuri on h?vitt?nyt Sormulankin?

- Etk? sin? tiet?nyt, ett? minut haettiin t?h?n taloon?

- En, en mit??n siit?...

- Minut on saatu t?nne petoksella... On t??ll? toinenkin. Sipo

Nevalainen Nurmeksesta.

Inkeri k??ntyi katsomaan vierasta. Niin, tuo oli sama mies, jonka kohtaloon h?nen v?kisinkin oli t?ytynyt ottaa osaa. Inkeri k?tteli h?nt?.

- Teit?h?n min? tulin pelastamaan. Min? n?in, kun Teid?t sys?ttiin kellariin... Jos en min? olisi sit? n?hnyt, sanoi Inkeri katsoen kyynelsilmin Tuomaaseen - niin olisitte saaneet olla t?ss? kauheassa paikassa kuinka kauan....

- Me olisimme saaneet kuolla n?lk??n. Se on n?ht?v?sti tarkoitus. Nevalaiselle ei ole annettu ruokaa eik? juomaa sittenkuin h?n t?nne heitettiin.

Inkeri? v?risytti. - L?hdet??n pois t??lt?.

H?n otti kynttil?n k?teens? ja Tuomas lukitsi oven. Menness??n kertoi Tuomas, miten h?net oli houkuteltu hoviin tulemaan ja mit? h?n oli saanut tiet?? majurin huoneessa. Kun miehet olivat p??sseet porstuaan, sammutti Inkeri tulen ja pani kiinni luukun.

- Onko ?itisi todella hyvin kipe?? kysyi Tuomas.

- On. H?n on hyvin heikko. Luulen, ett? h?n kohta seuraa Sikke?. Inkeri hyr?hti itkuun.

- El? itke, Inkeri. Tuomaan ??ni v?r?hteli my?s. - Ennen kuin

nelj?nnen p?iv?n aamu koittaa, t?ytyy meid?n olla t??ll? miesjoukolla.

Silloin tulee hirmuvallasta loppu. Sinut ja ?itisi vien min? kotiini.

Tulethan sinne?

- Tulen.... Jos vaan ?iti jaksaa...

- Te olette pelastanut henkeni, puuttui nyt Nevalainen puheeseen. - Jumala sen teille palkitkoon! Kapina on tekeill? majuria vastaan. Ilman teid?n tointanne olisi se kenties mennyt myttyyn; sill? minulla on t?rke? sana saatettavana.

Inkeri avasi ulko-oven. Y? oli pilkkopime?, ukkonen k?vi harvemmin, mutta vett? tuli tulvanaan.

- Ensi kerran kun tavataan, on minun vuoroni pelastaa sinut, sanoi Tuomas l?htiess??n. - El? pelk??, jos kahakka syntyisi... Ei sit? kauan kest?. Hyv?sti, Inkeri.

- Hyv?sti.

Pime?ss? hapuillen oli Inkeri l?yt?nyt tuolin majurin vuoteen vieress?. H?n oli noussut sille ja asetti juuri avaimia naulaan, kun huone yht?kki? v?l?hti valoisaksi ja jyr?ys, paljon kovempi entisi?, t?risytti ikkunoita. Jyrki hyp?hti vuoteeltaan.

Inkeri tuskin uskalsi hengitt??. H?n seisoi tuolilla ja puristi k?si??n rintaansa vasten. Pimeys ymp?r?i h?nt?. Jyrki kuului taas heitt?ytyv?n tilalleen. Mutta Inkeri ei uskaltanut liikahtaa. Aika tuntui h?nest? ??rett?m?n pitk?lt?.

Vihdoin ilmoittivat ??nekk??t kuorsaukset, ett? Jyrki taas nukkui, ja tytt? uskalsi l?hte? pois.

Sade oli melkein tauonnut. Rajuilma oli lopussa. ?iti n?ytti nukkuvan.

- Pelastetut, hirmuisesta kuolemasta pelastetut! Kiitos Jumalan!

Ja Inkeri nukkui niin makeasti kuin nukutaan h?nen i?ll??n, kun on kova p?iv?ty? p??tetty ja hyv? omatunto p??naluksena.

Sin? y?n? pantiin Sormulassa ev?st? viidelle miehelle, ja p?iv?n sarastaessa l?ksi talosta viisi ratsastajaa kiit?m??n mik? pit?j?n valtatiet?, mik? korvessa kiertelev?? polkua my?ten.

Majuri yh? jatkoi ryypiskelemist?. H?n huusi ja loilotteli huoneissaan y?t? p?iv??. Kolmantena p?iv?n? nukkui h?n p?iv?lliseen asti. Noustuaan h?n meni v?entupaan. Siell? potkaisi h?n talon vanhaa kalastaja-ukkoa, joka oli ruvennut uunin viereen ruokalevolle, ja l?i korvalle renkipoikaa, joka parhaillaan kantoi t?ytt? vellivatia eik? sent?hden kyennyt ottamaan lakkia p??st??n majurin tupaan tullessa. Em?nt?piikaa h?n torui ja s?tti kovasti siit?, ett? t?m? k?ytti renkipoikaa t?iss??n apunaan.

- Syksyll? saat menn?. T?mm?isess? talossa ei tuommoinen vanha pahann?k?inen kutale kelpaa.

Majuri istuutui lavitsalle p?yd?n eteen. H?n oli kamalan n?k?inen, ryppyinen naama oli harmahtavan keltainen. Mustat, verist?v?t silm?t mulkoilivat p??ss?.

Arkoina seisoivat palvelijat h?nen edess??n. Toinen toisensa per?st? vaadittiin tilintekoon. Majuri oli eritt?in ?rtyis? ja tyytym?t?n kaikkeen.

- Hakekaa Inkeri t?nne! huusi majuri, kun toiset olivat valmiit. - Huolimaton tytt?; istuu vain siell? kamarissaan ja antaa piikain varastaa ja laiskoitella. Tuokaa h?net paikalla t?nne!

Em?nt?piika, jonka silm?ter? Inkeri oli, l?ksi h?t?isesti h?nt? hakemaan. V?h?n ajan per?st? palasi h?n itkien.

- Ka, eih?n se lapsi parka saata tulla, kun ?iti kuolemata tekee. Hiljaa lis?si h?n: - Tuleehan se loppu kerran meille kaikille ja sitten suuri tilinteko.

Majuri ei virkkanut mit??n siihen. Jyrkille h?n antoi m??r?yksi?, sitten poistui huoneeseensa ja sulki oven.

* * * * *

Tuuli huojutti puiden latvoja Lieksan salolla. Se ajeli pilven hattaroita taivaalla. Kuun viimeinen kannikka v?liin valaisi maisemaa, v?liin se peittyi pilviin j?tt?en seudun ?iseen pimeyteen.

Pentin pieni pirtti ja Sormulan suuret tuvat, jopa saunakin olivat ahdinkoon asti t?ynn? aseilla varustettuja miehi?. Niit? oli eilisp?iv?n kuluessa saapunut l?helt? ja kaukaa. Illalla oli ollut suuri neuvottelu Sormulan pihamaalla. Viel? kerran oli Heikki Sormuisen ??ni kuulunut miesten neuvottelussa. Selk? kumarruksissa, valkea parta valuen sauvalle, johon h?n kahden k?den nojasi, oli h?n seisonut siin?, ainoa aikalaisistaan, nuoremman sukupolven ymp?r?im?n?. Ei ollut kuulunut hiiskaustakaan koko tuossa suuressa miesjoukossa sill? aikaa, kun h?n puhui. H?n oli kehottanut malttiin ja lain kuuliaisuuteen. Lopuksi oli h?n lausunut:

- Majuri on yhteiskunnalle vaarallisena henkil?n? otettava kiinni ja pidett?v? vankeudessa ja rauhan tultua saatettava laillisen tuomioistuimen eteen vastaamaan t?ist??n. Muistakaa, te Karjalan miehet, ett? kuoleman rangaistus on ainoastaan esivallan toimeenpantava. Joka siihen ty?h?n ryhtyy omin p?ins?, on murhamies. Ja ennen kaikkea, ei pid? ottaa tulta avuksi. Tuli on armoton apulainen. Se sy?pi syytt?m?n niinkuin syyllisenkin... Muistakaa, ett? meid?n tulee vastata kaikista t?ist?mme Jumalan ja ihmisten edess?.

Heikki tiesi, ett? tuo v?kijoukko, jolle h?n puhui, t?nne saapuessaan olisi ollut valmis palasiksi repim??n vihatun ?Simo Hurtan?. Juho Lieksasen kohtalo ja Lieksalan palo oli taas ollut puheena, ja koston tuli paloi miesten silmiss?.

Mutta vanhuksen sanat olivat sattuneet.

- Kyll? vanha Heikki on oikeassa, kuului sielt? t??lt?. - Joutaa el??.

Eih?n se raudoissa kellek??n pahaa tee. Jaksaahan tuon el?tt??.

Oli sent??n muutamia, jotka eiv?t oikein tahtoneet tyyty? t?h?n tuumaan. Tyytym?tt?mien joukossa oli my?s Yrj? Sormuinen, Heikin Nurmeksessa asuva poika.

Loppup??t?kseksi tuli kumminkin, ett? Lieksan hovi valloitetaan ja majuri otetaan kiinni sek? pannaan rautoihin odottamaan rauhan tuloa ja tuomiotansa. Jyrki tulee, kahleihin kytkettyn?, seuraamaan is?nt??ns?. Toiset palvelijat saavat vapaasti l?hte? talosta. Risto ja Pentti saavat omakseen Lieksan hovin karjoineen ja kaikkine irtaimistoineen.

Y? oli puolessa. Miehet l?ksiv?t liikkeelle. Sormulan pajas?rk?lle kokoonnuttiin. Siell? p??llik?t, Yrj? Sormuinen ja Sipo Nevalainen, antoivat m??r?yksi?.

Vahvimmat miehet m??r?ttiin asettumaan rannan puoleisen oven eteen.

Siin? odotettiin Jyrki? tulevaksi, kun h?n meni hevosia satuloimaan.

Toisten tuli muodostaa piiri talon ymp?rille, ettei heid?n huomaamattaan

kukaan p??sisi siit? pujahtamaan pois.

Majuri ei tavallisesti vitkastellut l?htiess??n ja h?n matkusti mielell??n ?iseen aikaan. Se tiedettiin. Siksip? joka silm? t?hysteli, joka korva tarkkaeli, eik? jo liikahdettaisi talossa.

Mutta ei mit??n n?kynyt eik? kuulunut. Savun katkua vain tuntui. Se k?vi yh? huomattavammaksi.

- Siell? keitt?v?t majurille l?ht?velli?, arveli er?s.

- Eik?h?n l?hdet? velli? suolaamaan, tuumaili toinen ja rupesi panemaan latinkia pyssyyns?.

Noin puolen tuntia olivat miehet seisseet paikoillaan, kun joukosta kuului tukahtunut huudahdus.

- Kas tuota! Ja huutaja osoitti yl?sp?in kartanon sein??n.

Siell? v?h?n matkan p??ss? katon rajasta tunki sein?st? sakea savu.

Uhkaavana se kohosi kuutamoista taivasta kohti.

?llistynein? katsoivat piiritt?j?t toisiinsa.

- Kuka on sytytt?nyt?

- Ei, sit? ei ollut kukaan tehnyt. Kukapa sit? olisi tehnytk??n... Ja savun haju oli tullut jo heit? vastaan.

Ennenkuin miehet enn?ttiv?t tointua h?mm?styksest??n, leimahti tulikin sein?st?. Joukossa syntyi liikett?.

- Nouskaa! Talo palaa! huusi Nevalainen ja paiskasi rikki tuvan ikkunan.

Unen p?pper?ss? ja y?vaatteissaan kiiruhtivat palvelijat ulos. Mutta majuria ei n?kynyt eik? Jyrki?k??n.

Heti kun palo huomattiin, oli Tuomas s?rkenyt kent?n puoleisen oven ja rient?nyt yl?kertaan vieville portaille. Puoliv?liin h?n p??si, mutta ei etemm?. Siell? jo tuli roihusi vastaan.

Kauhistuneena riensi h?n pois portailta ja saatuaan miehi? avuksi siirsi kiireesti tikapuut Inkerin ikkunaa vasten. H?n kiipesi yl?s, l?i rikki ikkunan ja hypp?si huoneeseen.

Kuumuus ja savu tekiv?t siell? olon tukalaksi. Liekit hulmusivat jo katon rajalla, ja sein?n takaa kuului tulen r?iske.

Inkeri oli hervahtanut lattialle ?itins? vuoteen viereen. H?n oli viel? hengiss?, vaikka tunnotonna.

Mutta vuoteella lep??j? ei en?? hengitt?nyt. H?n oli arvattavasti kuollut jo ennen tulen irtip??sy?, koskapahan oli enn?tt?nyt j??hty?. Oli kummallista n?hd? vainajan rauhallisia, onnellisia kasvoja t?ss? h?d?n ja kauhun keskell?. H?nen lempeille kasvoilleen oli j??nyt ilon ilme, jota siin? ei oltu n?hty moneen vuoteen. ?Kyynelet? olivat ?pyyhityt pois?....

Tuomas nosti Inkerin lattialta ja alkoi taakkoineen varovasti laskeutua tikapuita my?ten. Alas tultua vietiin py?rtynyt joen rannalle, jossa vilpoinen ilma ja raitis vesi v?hitellen saivat h?net tointumaan.

Tuo aseellinen miesjoukko, joka ?sken kulki valloittamaan Lieksan hovia, sai kokea, ett? on v?h?v?kinen ihmislapsi luonnon voimiin verraten. Syrj?st? sai se katsella, kuinka toinen valloittaja otti kartanon haltuunsa.

Kiireesti kiersi tuli talon sein?t. Ilkamoiden hyppeli se parrelta parrelle. Sohisten sujahti se ulos milloin mist?kin nurkasta. Katon harjalle p??sty??n liekitsi se voittoisasti kohoten korkealle.

Joen toisella rannalla vastap??t? palopaikkaa seisoi kyttyr?selk?inen olento, kaula ojona, tuijottaen tuleen. Kun liekit leimusivat korkealle ja kun katto romahti alas, kirkaisi h?n ja pui nyrkki?, ik??nkuin olisi n?hnyt vihollisen edess??n.

Kun vihdoin tulella ei en?? ollut mit??n sy?t?v?? ja hiilos kyti tuhkal?j?ll?, n?ytti vaivainen her??v?n kuin unesta. H?n katseli arasti ymp?rilleen, k??ntyi hitaasti ja l?ksi kulkemaan it?? kohti.

Ei kukaan ollut n?hnyt majuria eik? h?nen seuralaistaan tuona kauheana y?n?. Otaksuttiin sent?hden, ett? he olivat saaneet surmansa liekeiss?.

Kohta saatiin kumminkin kuulla majurin olevan elossa. Tulipalon synnytt?m?ss? sekasorrossa oli h?nen onnistunut p??st? pakoon. Mutta kansa piti h?nt? noiduttuna, tulenkest?v?n?. Ja kultarahaa h?nen kaulassaan pidettiin noitakaluna, jonka avulla h?n muka k??nsi silm?t, teki itsens? n?kym?tt?m?ksi j. n. e.

J?lest?p?in saatiin tiet??, ett? majurin Lieksalassa ollessaan oli onnistunut suurimmassa salaisuudessa saada sielt? l?hetetyksi kalliimmat tavaransa Nurmekseen Hovila nimiselle tilalleen.

Lieksan hovin raunioilta palasivat miehet koteihinsa. Muutamaan kuukauteen ei kuulunut mit??n rauhattomuuksia. N?ytti silt?, kuin koston tuumat olisivat rauenneet tyhj??n.

Ei kukaan h?tyytt?nyt majuria, kun h?n syksymp?n? matkusti Kajaanin puoleen. Siell?, Sotkamossa, Nuasj?rven rannalla, Turunkorvan talossa asui h?nen perheens?. Pohjanmaalla olevilta tiluksiltaan aikoi h?n talven tultua l?hett?? hevosia ja miehi? kuljettamaan Hovilaan koottuja tavaroitaan Kajaaniin, jossa h?n luuli niiden parhaiten s?ilyv?n sek? ven?l?isilt? ett? vehkeilevilt? talonpojilta.

Mutta majurin l?hdetty? puhkesi kapina uudestaan Karjalassa ja pit?j?n papiston siihen yhdytty? se sai valtiollisen muodon. Kahakoita syntyi. Kapinalliset anastivat Hovilan, ja majuri, matkalla Kajaanista Nurmekseen, oli v?h?ll? joutua heid?n k?siins?. Petoksen avulla h?n kumminkin pelastui ja sai Hovilan takaisin valloitetuksi.

Nurmekseen ei Affleck uskaltanut j??d?, viel? v?hemm?n tohti h?n tulla

Pielisj?rvelle. Kapina oli kaikessa hiljaisuudessa levinnyt laajalle.

H?n matkusti taas Kajaanin tienoille.

Kaksi vuotta my?hemmin uudistivat Pielisj?rvel?iset sotansa Affleck'ia vastaan. He yhtyiv?t sarkaven?l?isiin ja ottivat osaa heid?n tuhot?ihins? Pohjanmaalla.

Sota ja julma kohtelu oli kansassa kasvattanut julmureita. Se oli siin? her?tt?nyt kostonhimoa. Ja sarkasodan verileikiss? saikin kostonhimo tyydytyst?.

Turunkorvan talo ry?stettiin ja poltettiin. Affleck'in vaimo, seitsem?n lasta ja seitsem?n palvelijaa vietiin vankina Ven?j?lle, josta eiv?t palanneet. - Kerrotaan, ettei Affleck huolinut maksaa lunnaita heist?. - Itse h?n nytkin s?ilytti henkens?, kun sattui olemaan matkalla etel?-Suomeen.

Leikattiin vuosiluku 1716. Oli hein?nteon aika. Mutta v?h?n oli Lieksan kyl?ss?kin luokov?ke?, viel? v?hemm?n niittomiehi?. Muuan vanhus, joku keskenkasvuinen tytt? tai poika ker?ili hein?? metsittyneell? niityll?, luoden tuon tuostakin aran silm?yksen ymp?r?iv??n mets??n. Kenties v?ijyi jo viidakossa julma vihollinen tai saaliinhimoinen partiojoukko.

Sormulan pihamaalla oli piennarheini? kuivumassa. Tuoksuavain hein?in keskell? seisoi tytt?nen. H?nen siniset silm?ns? katsoivat pitk??n ver?j?lle ja siit? alkavalle ajotielle p?in. Kotvasen katsottuansa h?n alkoi huutaa hele?ll?, rukoilevalla lapsen ??nell?.

- Ukko ho-o-oi, tule pois kotiin! Tule kannelta soittamaan! Annaliisa tahtoo kuulla. Ukko ho-o-oi!

Tottapa lapsi lie jo monasti turhaan huutanut ukkoansa, koska nyt k?rsiv?llisyys oli lopussa.

Viimeinen ?ho-o-oi? kuului jo aivan itkunsekaiselta.

Heikki Sormuinen oli el?nyt vanhaksi, mutta tuota ik?v?ity? ?rauhan sanomaa? h?n ei sittenk??n saanut kuulla. Menneell? viikolla oli h?net viety viimeiseen leposijaansa. H?nen poikansa tyt?r, nelj?nnell? vuodella oleva Annaliisa se h?nt? huuteli.

Annaliisa oli syntynyt sodan aikana. H?n ei ollut kuin vuoden vanha, kun ensi kerran mentiin syd?nmaalle vihollisia pakoon. Is?ll? ja ?idill? oli ylenm??rin ty?t? jokap?iv?isten elantotarpeiden hankkimisessa. Vanhus hoiti lasta. Siit? kiintyiv?t n?m? kaksi toisiinsa, niin ett? ?ukko? oli Annaliisalle is?? ja ?iti? rakkaampi. Pienokaista ei saatu ymm?rt?m??n, ettei ?ukko? tulisi takaisin. Haudasta ei hennottu puhua; kerrottiin vain ukon menneen taivaaseen. Silloin katseli Annaliisa pilvi? ja tiedusteli:

- Onko sielt? pitk? alam?ki? Onko se hyvin liukas?

Kun sanottiin ukon kuolleen ja her??v?n viimeisen? p?iv?n?, s?v?htiv?t h?nen kasvonsa iloisiksi, ja h?n kys?isi:

- Onko jo huomenna viimeinen p?iv??

Hein?n korsi oli pist?nyt lapsen jalkaan. H?n istuutui ja pyyhk?isi jalkaansa k?t?sell??n, silm?t viel? t?ynn? kyyneli?.

Harmaap?inen mies tuli ver?j?st?. Tytt? huomasi h?net ja juoksi riemuiten h?nt? vastaan. Kyynelet olivat kuivuneet tuossa tuokiossa.

- Pentti, Pentti! huusi h?n ja ojensi k?tens? - kanna minut tupaan.

Pentti totteli. Ylen onnellisena istui tytt?nen Pentin olkap??ll?, ja vaaleat kiharat hulmusivat ukon astua kontatessa.

Tupaan tultuansa asetti Pentti Annaliisan keskelle lattiaa harmaan kissan viereen, joka siin? parhaillaan pesi itse?ns?. Itse istuutui h?n jakkaralle k?tkyen viereen, jossa talon nuorempi lapsi, pikku Heikki, makasi makeata untaan. Rokkapata porisi liedell?. Siit? kohoava ruokainen tuoksu hyv?ili Pentin sieraimia.

Paljon oli Pentti muuttunut n?in? kuutena vuotena. Ik?k? noin oli raukeaksi tehnyt h?nen jyrk?n katseensa ja hopeanvalkoiseksi h?nen mustan tukkansa?

Tuskinpa; sill? muutos oli tapahtunut aivan lyhyess? ajassa, kohta sen j?lkeen, kun Lieksan hovi oli palanut ja Risto kadonnut. Tulen syttymisest? ei oltu saatu selkoa; mutta Pentill? oli siit? asiasta omat ajatuksensa. Tervapytty n?et oli h?vinnyt Pentin pirtist? samana y?n? kuin Ristokin.

Pentti oli sen j?lkeen viikkokausia asuskellut veneess? ja kierrellyt rantoja etsiskellen jotakin. Er??n? kolkkona syysp?iv?n? oli h?n vet?nyt veneens? maalle, ottanut kontin selk??ns? ja l?htenyt sanaakaan virkkamatta.

Seuraavana kev??n? sattui Tuomas kulkemaan sysimiesten pirtin sivutse. H?nen pisti p??h?ns? kurkistaa sis??n. H?n s?ps?hti, kun vuoteella n?ki harmaatukkaisen olennon, joka paremmin oli luurangon kuin ihmisen n?k?inen.

Vasta sitten, kun sairas yksikantaan vastaili h?nen kysymyksiins?, tunsi Tuomas h?net Pentiksi. H?n kiiruhti kotiin ruokaa hakemaan. Ja Pentti s?i, s?i oikein ahmimalla ja tuli v?hitellen entiselleen.

Mutta mieli oli entist? katkerampi. Monilla houkutuksilla saatiin h?n muuttamaan yksin?isest? asunnostaan. Kun sitten pit?j?n entinen rovasti Herkep?us matkalla ollessaan y?pyi Sormulaan, pyysi Tuomas h?nen puhuttelemaan Pentti?.

Rovasti teki parastaan selitt?en Pentille, ett? Jumala k??nt?? kaikki asiat vihdoin meid?n parhaaksemme.

Lieneek? Pentti kuunnellut rovastin puhetta vai seurannut omia ajatuksiaan. Puheen loputtua sanoi h?n vain:

- Enh?n tuota l?yt?nyt, en ruumistakaan.

Mutta kun rovasti siihen virkkoi: voit sin? h?net n?hd? viel? el?v?n?kin, jos niin on Jumalan tahto, niin silloinkos Pentin silm?t suuriksi repesiv?t. H?n ei virkkanut sanaakaan, mutta siit? p?iv?st? oli h?n kuin toinen ihminen. H?n, samoin kuin pikku Annaliisa, eli toivossa, ja v?list? kuultiin h?nen jupisevan itsekseen: ?Jos niin on Jumalan tahto?.

Ei nyt n?kynyt noen j?lke?k??n Pentin puvussa. Ent?s kasvot sitten! Puhtaiksi nekin oli saatu. Ja herttainen ilme, joka ennen aikaan n?kyi vain vilahdukselta, n?ytti nyt tulleen pysyv?iseksi. Myh?hdellen katseli Pentti jakkaralla istuessaan vuoroin nukkuvaa pienokaista, vuoroin kissan kanssa leikkiv?? tytt??.

Porstuasta kuului liikett?. Nuori nainen astui sis??n tuoden ruokaa illalliseksi. Tulija oli Inkeri, Sormulan nykyinen em?nt?. Oli h?nkin muuttunut siit? ajasta, jolloin h?n korskuvan hevosen sel?ss? ratsasti Pielisen j??ll?.

H?n asetti ruuat p?yd?lle, istuutui penkille ja rupesi kertomaan, mit? Pentin niityll? ollessa oli tapahtunut. Annaliisakin kiipesi penkille ja painoi kiharaisen p??ns? ?idin syliin. Siit? k?sin h?n koetti houkutella kissaa luokseen.

- Mirri, Mirri! Tule t?nne!

Mutta Mirri ei liikahtanut. Se vain ummisteli silmi??n ja kehr?t? hyrr?si mink? enn?tti.

T?rke? uutinen oli Inkerill? kerrottavana. Iivana, Sormulan vanha kauppayst?v?, jota niin kaukaan ei oltu n?hty, oli vihdoinkin tuonut suoloja. Tuomas oli heti l?htenyt soutamaan niit? Tikka-vainaan lapsille.

N?m? olivat hoitajansa, vanhan mummon kanssa n??ntym?ss? suolan puutteeseen. Eih?n niit? riitt?nyt paljon antaa - jokunen kourallinen, vain; mutta p??siv?th?n lapsi raukat edes suolan makuun.

- Jo ne on viety kuoppaan, sanoi Inkeri arvaten Pentin ajatukset, kun t?m? levottomana katseli ymp?rilleen.

N?in? rauhattomuuden aikoina olivat ihmiset tottuneet aina olemaan varuillaan. Kalleimmat tavarat - ja niihin kuuluivat suolat - pidettiin aina kuopissa k?tk?ss?. Niiss? s?ilytettiin enimm?kseen kaikki ruokatavarat, jopa vaatteetkin. Mit?p? hyv?? siit? olisi ollutkaan, jos olisi saanut henkens? pelastetuksi vihollisen miekalta ja sitten olisi pit?nyt riutua ruuan puutteeseen tai kohmettua kylm?n kouriin?

Monasti sai nauriskuoppa olla ihmisten asuntonakin. Kansa osasi hyvin ovelasti peitell? kuoppien kannet. Niill? kasvatettiin turpeita ja niihin sidottiin risuja, ettei niit? outo maasta erottanut. Ja moni pakolainen oli kyyristyneen? nauriskuopassaan kuullut vihollisen jalan kapseen p??ns? p??lt?, kun t?m? ajoi h?nt? takaa.

Kolmasti oli Sormulasta oltu pakosalla. Vuonna 1714 oli asuttu syd?nmaalla karjom?kill? unikeonp?iv?st? seuraavan vuoden touontekoaikaan asti.

Vihollinen oli silloinkin tullut ?kkiarvaamatta. Tuomas oli vastik??n tullut niitylt? korjaamaan katkennutta viikatetta. H?n oli juuri aikonut l?hte? pajaan, kun naapuritalon el?ttipoika heng?styneen? oli sy?ksynyt tupaan.

- Paetkaa kiireesti! Ven?l?inen on tulossa, oli h?n huutanut. - Is?nt? k?ski sanoa, ett? pit?? joutua. Vihollinen on aivan kintereill?.

Ja poika oli l?htenyt yht? kiireesti kuin oli tullutkin.

- Kuules Antti! oli Tuomas huutanut h?nen j?lkeens?. - Kierr? meid?n uudisniityn kautta ja k?ske niittyv?en kiiruhtaa Pankaj?rvelle ja sielt? karjom?kille. Toinen vene heitet??n heit? varten.

- Kyll? min? menen, oli poika huutanut ja l?htenyt juoksemaan niitty? kohti.

Mutta ei h?n saanut sanaa perille viedyksi. Niitty? l?hetess??n h?n oli kuullut sielt? outoa melua. H?n oli kiivennyt korkeaan kuuseen ja n?hnyt vihollisten mellastavan niityll?. Poika oli k?tkeytynyt kuusen tuuheiden oksain suojaan ja j??nyt sill? kertaa vihollisilta huomaamatta; mutta muutamia viikkoja my?hemmin olivat he tavanneet h?net ja vieneet vankina Ven?j?lle.

Yhden Sormulan rengeist? olivat viholliset tappaneet, kun t?m? oli ruvennut puolustautumaan. Toiset palvelijat oli viety vankina vihollisen maahan. Vanhan Siljan, Lieksan hovin entisen em?nt?piian, joka oli seurannut Inkeri? t?m?n uuteen kotiin, olivat heitt?neet yksin hengiss? niitylle. Er?s vihollisista oli rev?issyt h?nelt? hameen ja p??liinan ja huutanut:

- Mene sin?, vanha taara, kirkkipihaan makoamaan!

Kaikki oli tapahtunut hyvin ?kkipikaa. Silja seisoi typertyneen? s?ik?hdyksest? ja katseli kauhistuneena leip?kumppaninsa verist? ruumista. Silloin k?mpi Antti piilostaan ja kertoi Siljalle Tuomaan k?skyn.

- Karjom?kille, toisti Silja ja l?ksi paitasillaan saloja samoilemaan. Kolme p?iv?? mets?ss? harhailtuaan h?n vihdoin p??si perille n?lkiintyneen? ja perin uupuneena.

Vihollisen niityll? viiv?ht?ess? oli Tuomas Inkerin ja pikku Annaliisan kanssa ehtinyt pakoon. Matkalla he tapasivat Pentin, joka aituuksesta kuljetti hevosta hein?n vetoon. Sek? h?n ett? ruuna pelastuivat siten. Toinenkin hevonen j?i, se kun varsoineen oli karjom?kill?. Kotimets?ss? olevat hevoset sit?vastoin joutuivat vihollisen saaliiksi. Samoin kotitienoilla olevat lehm?t. Suurin osa karjasta oli kumminkin syd?nmaalla. Samoin lampaatkin.

Suurimman vahingon tekiv?t viholliset sill?, ett? tallasivat ja hevosilleen sy?ttiv?t pellon viljan. Heini? lahmasivat, mik?li saivat niit? k?siins?.

Er?s mets?halme oli j??nyt tuhoojilta l?yt?m?tt?. Siit? saatiin siement? seuraavaksi vuodeksi ja suurusta pet?j?isen sekaan.

P?lkkypuron Leena oli sin? kes?n? ollut syd?nmaalla Sormulan karjan hoitajana. Yksin h?n ei olisi siell? suoriutunut, el?imi? kun oli susien t?hden paimennettava. H?nell? oli sent?hden ollut molemmat lapsensa mukanaan. Entinen tuttavamme Sanna oli silloin jo viisitoistavuotias neitonen ja Paavo oli roteva nuorukainen, joka ei yht? sutta s?ik?ht?nyt.

Viholliset eiv?t sill? kerralla polttaneet taloja Lieksan kyl?ss?. Lienev?tk? ajatelleet itse tarvitsevansa niit? suojakseen. Kyll? niiss? sin? kes?n? ja seuraavana talvena oli majaillutkin ry?st?vi? joukkoja.

Asian n?in ollen pakolaiset tietysti eiv?t uskaltaneet palata koteihinsa. Sormulan karjom?kille kokoontuneiden ihmisten t?ytyi varustautua siell? talvea viett?m??n.

Syd?nmaan lammikot ja notkot kasvoivat viljalta kaislaa ja hein??. Niit? karjom?kin asukkaat ker?iliv?t niin ahkerasti, ett? saivat sievosen karjan talven yli el?tetyksi.

Syksyll? oli t?ytynyt teurastaa muutamia lehmi? ja sitten talven pitk??n viel? muutamia, kun lihan ja maidon turvissa oli el?minen.

Pirtti oli pieni, mutta mahtuihan siihen kumminkin kahdeksan henke? asustamaan. Iso hirsist? rakennettu lato oli tukittu sammalilla l?mmint? pit?v?ksi. Lampaille oli laitettu karsina, hevosille ja lehmille pilttuut. Niin oli navetta valmis.

Tulihan siell? hyvin toimeen se, joka oli kokenut kovempiakin. Miehet tappoivat monta sutta, kaatoivatpa pari karhuakin. Niiden taljoista tuli hyv? pakkasen suoja.

Tuomas ja Paavo k?viv?t v?list? muualla maailmassa tietoja hankkimassa. Tiedot olivat enimm?kseen kertomuksia sodan kauhuista. Niinp? kerrankin kuului, ett? koirankuontolaiset ja kalanmuukkolaiset olivat naapurikyl?ss? teurastaneet ja sy?neet lapsia. Toisen kerran, ett? viholliset olivat sulloneet saunan t?yteen vanhuksia ja lapsia, joita eiv?t huolineet kuljettaa omaan maahansa, panneet oven salpaan ja sytytt?neet saunan palamaan.

Vasta kev?tpuoleen alkoivat kuulumiset parata. Sanottiin ven?l?isen vet?yneen kauas. Kun ei pariin kuukauteen vihollisia kuulunut, muutti Sormulan v?ki taas kotiinsa.

Kovasti saivat nuo muutamat ihmiset ponnistella voimiaan taloa edes v?hink??n kunnossa pit??kseen. Osa pelloista saatiin sent??n touolle valmistetuksi. Kev??ll? tehtiin kauraa ja kylvettiin ohraa, ja syksyll? pantiin ruis.

V?h?n p??lle vuoden oli nyt yht?mittaa eletty verrattain rauhassa. V?list? oli joku partiojoukko tullut taloon ja vaatinut ruokaa. Sit? saatuaan se oli l?htenyt vahinkoa tekem?tt?.

Mutta niinkuin jo mainittiin, varuillaan ihmiset sent??n olivat. Tuomaalla oli yh? kaksi venett? Pankaj?rven rannalla valmiina karjom?kille kulkua varten. Ruokavarat ja vaatteet olivat huolellisemmin k?tketyt kuin kaksi vuotta sitten. Kyl?n kesken oli tehty sopimus, ett? jos ken saisi vihi? vihollisen tulosta, h?nen tulisi antaa merkki tuohitorvella. Kaksi pitk?? toitotusta merkitsi: ?vihollinen on tulossa?, kolme h?t?ist?: ?paetkaa kiireesti?.

Jo samana vuonna kun Tuomas meni naimisiin, oli Heikin k?skyst? talon rahavarat kaivettu maahan. Jonkun matkan p??h?n talosta oli ison kiven viereen kaivettu kuoppa ja siihen ne oli k?tketty raudoitetussa lippaassa.

Pentti, Tuomas ja Inkeri olivat ainoat, jotka tiesiv?t paikan.

El?imi? ei nytk??n ollut kotosalla kuin kaksi lehm?? ja yksi hevonen. Muut olivat syd?nmaalla. Kun ty?v?est? oli suuri puute ja elukoita oli vain puolet entisest??n, oli pantu yhteiset kaitsijat kahden talon karjalle. Alkupuolen kes?? oli P?lkkypuron Leena lapsineen taas ollut siin? toimessa. Pari p?iv?? sitten oli toisesta talosta l?hetetty karjanhoitajat. P?lkkypurolaiset olivat koteutuneet.

Nytk?s hein?nteko alkoi sujua Sormulassa, kun tuli puolet lis?? ty?v?ke?!

Siit? Pentti ja Inkeri juuri keskustelivat. Inkeri oli ottanut k?sity?n, ja Annaliisan oli vihdoinkin onnistunut saada Mirri luoksensa houkutelluksi.

- T?n? vuonna on hein? hyv?sti kasvanutkin, kertoi vuorostaan Pentti. Eilisp?iv?n luoko pantiin jo pielekseen. - Silja meni lehmi? lyps?m??n, ja P?lkkypuron v?ki meni omaa luokoaan kokoamaan. Eik? nuo kohta tulle kaikki... Ja Pentti katseli hartain silmin rokkapataa liedell?.

Inkeri meni nostamaan pataa tulelta ja rupesi ammentamaan rokkaa vateihin, Siljakin saapui maitoraintoineen; Annaliisan tuoppi ja Mirrin kuppi saivat siit? t?ytens?.

- Ruvetkaa ruualle, kehotti Inkeri. - Johan nyt on n?lk?.

P?lkkypurolaiset viipyv?t kenties kauankin.

Mielihyv?ll? istuutuivat vanhukset h?yry?v?n rokan ??ren. Annaliisa asettui Pentin viereen.

Pikku Heikki her?si. Inkeri nosti h?net k?tkyest?. Silloin kuului tuohitorven t?r?hdys... Lusikka putosi Pentin k?dest?. Inkerin huulilta p??si huuto. V?h?kuuloinen Silja katsoi kummastellen Pentti?... Jo t?r?hti torvi toisen kerran.

- Torvi on kahdesti raikahtanut, huusi Inkeri Siljalle.

- Herra Jumala auttakoon! vaikeroi Silja ja katsoi ep?toivoisesti

Inkeriin.

Inkeri levitti raidin lattialle.

- Kootaan kiireesti tuohon vaatteet ja tehd??n nyytti, neuvoi h?n. Silja solmi nyytin ja pisti siihen viel? j?lest?p?in leiv?n ja suolakupin p?yd?lt?. Inkeri otti puupuntarin naulasta, pujotti sen solmujen alatse ja asetti puntarin nyyttineen Siljan olkap??lle. Itse otti h?n Heikin syliins?. Pentti sai osakseen Annaliisan.

L?hdettiin melkein juoksu jalassa. Kohta kumminkin t?ytyi hiljent?? vauhtia, kun vanhukset heng?styiv?t. Tie Pankaj?rvelle kulki sysimiesten pirtin sivutse. Oltiin jo aivan likell? sit?, kun Annaliisa, katsoen Pentin olkap??n yli, viittasi k?dell??n suurelle aholle p?in ja huusi:

- Tuolla miehet kantavat isoja j??puikkoja.

Pakolaiset vilkaisivat taakseen. Voi hirve?t?! Siell? kolme miest? riensi heid?n j?lkeens?. Auringon paisteessa piikit hopeisina kimaltelivat.

Takaa-ajettavat koettivat kiiruhtaa askeleitaan. Silja kompastui kiveen ja nyytti putosi tielle. Inkeri auttoi h?net jaloilleen ja kantoi sitten nyytti? toisella k?dell??n.

Pirttiin p??sty??n lankesivat Silja ja Inkeri polvilleen ja rukoilivat ??neens?. Pentti pujahti ulos ovesta ja rupesi juoksemaan pirtin ymp?ri huutaen t?ytt? kurkkua:

- Ymp?ri, ymp?ri meij?n v?k'! Ymp?ri, ymp?ri meij?n v?k'!

Lienev?tk? viholliset luulleet olevan enemm?nkin v?ke? pirtin luona, vai mik? lienee ollut syyn? - he pys?htyiv?t, arvelivat v?h?n aikaa ja - k??ntyiv?t takaisin.

Pakolaiset l?ksiv?t jatkamaan matkaansa, ja ennen aamun koittoa kiikkui jo heid?n veneens? Pankaj?rven laineilla.

Karjom?kki oli salolla, mainitun j?rven pohjoispuolella. P??sih?n sinne maata my?tenkin; mutta sankassa, poluttomassa mets?ss? oli kulku hyvin vaivaloista ja petoel?inten t?hden vaarallistakin.

Perille p??sty? kohosi helpotuksen huokaus pakolaisten rinnasta. Inkerin mielt? pelko sent??n viel? ahdisti... Oliko Tuomas ajoissa saanut tietoa vihollisista, vai oliko h?n joutunut heid?n k?siins??

Vajaata p?iv?? my?hemmin kuin toiset saapui Tuomas karjom?kille. H?n kertoi kotimatkalla kuulleensa merkkitoitotuksen ja tunteneensa Paavon torven ??nen. Kiertoteit? oli h?n sitten kulkenut ja p??ssyt mets?n laitaan, aivan oman peltonsa p??h?n. Mets??n piiloutuneena oli h?n n?hnyt talonsa palavan poroksi. Saunan, riihen ja pajankin olivat viholliset polttaneet. P?lkkypuroltakin oli h?n n?hnyt savun nousevan.

Vihollisia oli ollut paljon. He olivat risteilleet seutua l?yt??kseen sy?t?v??. Tuomas oli n?hnyt lehm?ns? teurastettavan. Kuoppia eiv?t sent??n vainuskelijat n?ytt?neet huomanneen.

- Jos p?lkkypurolaiset ovat ehtineet k?tkeyty? kuoppaansa, niin he ovat pelastetut, lopetti Tuomas kertomuksensa.

Ja he olivat ehtineet k?tkeyty?. M?kki heilt? oli poltettu; mutta sysimiesten pirtiss? he saivat suojan.