Hanna

Lasten kamarissa oli pime?. Mutta ruokasalin ovi oli raollaan ja sielt? loisti tuli.

Pikku Hanna oli n?hnyt pahaa unta. Suuri, musta koira oli ajanut h?nt? takaa ja oli juuri tarttua h?neen kiinni, mutta kaikeksi onneksi h?n siihen her?si. Nyt ei Hanna tahtonut en?? nukkua, ettei tuota unta jatkuisi.

Oli v?h?n kylm?. Hanna veti peitteen aina kaulaan saakka ja kyyristyi kokoon. Sitten h?n silm?t seljallaan tuijotti valojuovaan, joka ruokasalin ovenraosta kajastui sein??n. Se ulottui lattiasta yl?s kattoon, ja viel?p? kattoakin pitkin kappaleen matkaa.

Kaikki oli niin hiljaa. Ei kuulunut muuta kuin Jussin tasainen ja raskas hengitys toisesta s?ngyst?. Lieneek? raukalla ollut edes peittoa p??ll?.

Hanna nousi katsomaan. Niin, eik?s arvannut oikein. Peite oli jaloissa ja poikaparan s??ret paljaina. Herran t?hden, kuinka kylm?t ne olivat! Aivan kuin j??palaset. Kun tuo raukka ei tulisi vaan kipe?ksi t?m?n per?st?.

Hanna peitti h?net niin hyvin kuin ik??n voi, ja pakkasi t?kin reunan polsterin ja s?ngyn laidan v?liin, ett? se paremmin pysyisi. Sill? Jussi oli paha potkimaan.

Mutta vilu alkoi jo Hannaakin p?yrist??. Ja ent?, jos tuolta s?ngyn alta viel? juoksee hiiri ja puree h?nt? jalkaan. Hyi! Hanna hypp?si takaisin omalle vuoteelleen, peitteen alle.

Taas h?n rupeaa katselemaan tuota valkean loistetta sein?ll?. Silm?t v?kisenkin aina siihen kiintyiv?t. Oli juuri kuin turvallisempaa, kun tiesi ?idin valvovan viereisess? huoneessa. Ei mahtanut viel? ollakaan kovin my?h?ist?. Mit?h?n se ?iti siell? teki?

Hanna kurotti p??t??n s?ngyn laidan yli ja koetti katsoa oven raosta. Ei n?hnyt mit??n. Eik? kuulunut risahdustakaan. Ent? kun lamppu unohduksesta oli j??nyt palamaan. Uskaltaisiko h?n menn? katsomaan? Ellei vaan hiiret-? Siell?h?n jo rapisi yksi nurkassa. Kunhan eiv?t tulisi s?nkyyn. Hanna vet??ntyi nopeaan takaisin ja painoi p??ns? tyynyyn. Parasta kun pit?? silm?ns? kiinni ja nukkuu pois. Ehkei tuo paha uni en?? tule vaivaamaan.

Hiljaista oli j?lleen. Nurkastakaan ei en?? kuulunut mit??n. Liek? hiiri juossut koloonsa takaisin tai jos siell? ei hiirt? ollutkaan. Ehk? h?n erehtyi. Niin, ei h?n ihan varma ollut siit?, rapisiko siell? ?sken, vai ei. Saattoi se olla muukin kolina. Jussi esimerkiksi-? Tosiaankin, eik? liene poika liikuttanut k?tt? tai jalkaa. Harvoinpa h?n juuri hiljaakaan makasi. Nyt se v?h?n valitti unissaan. Mik?h?n raukkaa vaivasi?

Eip? Hannalle vaan tullut uni silmiin, vaikka uskollisesti koetti pit?? niit? kiinni. Teki mieli taas katsoa, oliko tuo valkoinen kajastus viel? sein?ss?. Siell?p? h?n oli. Mutta hiiskahdusta ei huoneesta sittenk??n kuulunut.

Hyv? Jumala, jos lamppu on j??nyt sinne yksin palamaan ja jos viel? tuli p??see irti, ja kaikki nukkuvat eiv?tk? tied? vaarasta mit??n, palavat ehk? sis??n. Eik?s ollutkin jo savua huoneessa? Ihan selv??n, voi, voi-!

Hanna sy?ksi kuin nuoli ruokasalin ovelle ja tempasi sen auki.

?Ui, lapseni, kuinka sin? minua s?ikytit.? ?iti istui sohvalla ja kutoi sukkaa, tyyneen?, hiljaisena. V?syneelt? h?n kuitenkin n?ytti ja silm?t veristiv?t. Mutta k?det taukoamatta liikuttivat sukkapuikkoja.

?Etk? saa unta? Oletko jo kauankin ollut hereill???

?V?h?n aikaa. Mink?t?hden mamma valvoo??

?Odotan pappaa.?

Niin, tuollahan oli illallinen p?yd?ss? h?nt? varten.

?Paljonkohan kello on??

?Kohta kaksi. Mene, lapseni, s?nkyyn, ettet palellu.?

?Saanko j?tt?? oven auki??

?Peloittaako sinua??

?Peloittaa v?h?n.?

?J?t? sitten. Eth?n liene kipe?, Hannaseni??

?En min? ole kipe?.?

?N?yt?t v?h?n kalpealta. Kun et vaan olisi sent??n??

?Mamma, min? n?in niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.?

?Sit?k? rupesit pelk??m??n? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta. Siunaa itsesi, lapskulta, ja nuku uudelleen.?

?Hyv?? y?t?, mamma!?

?Hyv?? y?t?!?

Hanna j?tti oven selki seljalleen ja ry?mi yl?s vuoteelle j?lleen. Nyt h?nen sopi n?hd? ?iti?kin avonaisesta ovesta. Siell? h?n yh? istui sohvalla, kirkkaassa lampun valossa ja kutoi niin ahkerasti. Tuo rakas, rakas ?iti! Kuinka lempe?t ja kauniit h?nen kasvonsa olivat. Ja puku, kuinka siisti ja puhdas. ?idin vaatteissa olikin jotain erinomaista, jotain h?nest? itsest??n. Aitassa k?ydess??n t?ytyi Hannan usein pys?hty? niit? hyv?ilem??n, niin herttaisilta ne n?yttiv?t riippuessaan siell? naulassa. Kaikki muukin, mik? vaan oli ?idin omaa, se Hannan mielest? oli ik??nkuin pyhitetty?. Eik?h?n ?iti jollain tavalla eroittunut muista ihmisist? ulkomuotonsakin puolesta? Eik? ollut suloisempi, rakastettavampi kuin kukaan muu? Ja viisaampi h?n ihan varmaan oli. ?iti tiesi kaikki, ymm?rsi kaikki. Teki aina oikein. Lieneek? ?idill? koskaan pahoja ajatuksia ollut ja lieneek? h?n koskaan lapsenakaan synti? tehnyt. Ei suinkaan, mahdotonta vallan! Kunpa h?nest?kin kerran tulisi yht? hyv? ihminen kuin ?iti oli,-ei, niin hyv?? ei h?n toki voinut toivoakaan itsest??n, mutta v?h?n sinnep?in edes. Siihenkin jo tyytyisi. Jos h?n aina koettaisi seurata ?idin esimerkki? ja pyyt?isi neuvoa ?idilt? kaikessa. Ehk? sitten v?hitellen tulisi yh? paremmaksi. Kun vaan koko ik?ns? saisi olla ?idin luona; muuta h?n ei toivoisi. ?iti ja is?,-ne olivat kuitenkin kalliinta maailmassa. Ines raukka, h?nell? ei ollut ?iti?. Kuinka h?n mahtoi olla kauhean onneton. Ett? h?n jaksoi el??k??n. Hyv?, rakas Jumala, anna papan ja mamman el?? kauan, kauan, el? ota heit? pois, el? salli heid?n kuolla, rakas, rakas, armias is? taivaassa-!

Mik? se oli? ?iti s?ps?hti, pani sukan-neuleen p?yd?lle ja nousi kuuntelemaan. Hevonen pys?htyi portille. Puhetta kuului ja-nyt ajoi hevonen pois. Olikohan se is?? Raskaat askeleet nousivat portaita yl?s. Etehisen kello soi, ?iti meni avaamaan. Hyv? toki, ett? is? tulee kotiin ja ?iti raukka p??see levolle.

Tyytyv?isen? k??ntyi Hanna toiselle kyljelleen ja p??tti nukkua.

?T??ll? on ruokaa, Oskar, tule sy?m??n.?

?iti palasi ruokasaliin. Ep?vakaisia askeleita kuului, sitten t?ytt?ys p?yd?n syrj??n ja vihaista murinaa.

Olikohan is?-?

Hanna nosti ?kki? p??t??n ja katsoi ruokasaliin, mutta ?iti veti samassa oven kiinni.

?Mit? helkkaria sin? katselet minua? Etk? tunne? Kamreeri Mellin min? olen. En aave enk? kummitus.?

Sanat kuuluivat selv??n, vaikka ovi oli kiinni.

?Min? en k?rsi tuommoisia silm?yksi?, en, perhana vie, k?rsik??n.?

?Sy? nyt vaan, en min? sinuun katso.?

?Katsotpas. Salaa aina katsot, etk?s luule minun huomaavan. Ja sitten sin? puhut niin saakelin surullisella ??nell?. Niinkuin olisit muka marttyyri. Kuule, Selma, tuo on minulle suuri loukkaus.?

?Puhu hiljempaa, ettei lapset her??.?

?Joko minua nyt kiellet??n puhumastakin omassa talossani. Niin, niin,

Selma, kyll? min? tied?n, sin? soisit p??sev?si minusta. Olen muka niin

heitti? mies, juomari, ja mit? kaikkia lienenk??n. Sin? vihaat minua,

Selma, el? kiell?k??n, sin? vihaat minua.?

?Oskar hyv?, sy? v?h?n pikemmin, ett? p??set nukkumaan. Kello k?y jo kolmatta.?

?Nukkumaan? Mink?t?hden nukkumaan? Taidat luulla, ett? min? olen humalassa. Mutta siin?p? petyt. Min? en ole humalassa enemp?? kuin sin?k??n. Mit? roskaa t?m? on??

?Kylm?? vasikan paistia.?

?Kylm??? Miks'ei l?mmint?? Min? en huoli kylm?st?.?

?Eih?n n?in keskell? y?t? voi hellaan tulta laittaa. L?mmitet??n sitten aamiaiseksi.?

?Tuommoinen vaimo minulla on, joka ei anna edes kunnollista ruokaakaan.

Kyll? t??ll? itse sy?tte ja juotte, mutta minusta ei kukaan v?lit?.

Onko t?m? laitaa? Kylm?? vasikan paistia. Sy? itse, min? en huoli.?

?Ehk? l?hdet sitten levolle??

?Anna sen lampun olla. Vai meinaatko j?tt?? minut pime??n.?

?Enh?n toki. Olisin vaan n?ytt?nyt valkeata, jos olisit s?nkykamariin mennyt.?

?Min?p? en mene. En hievahdakaan t?st?. Huokaile vaan, mit? huokailet. Min? en l?hde, en sittenk??n. Kylm?? vasikan paistia, kun mies v?syneen? tulee kotia. Herra jesta! Ja t?t? minun pit?? k?rsi?.? H?n l?i nyrkill? p?yt??n. ?T?t? minun pit?? k?rsi?.? Ja taas h?n l?i p?yt??n, ett? astiat kilisiv?t.

?Hyv? Oskar!?

?Ja t?t? minun pit?? k?rsi?.? Uusi kolahdus.

?Oskar, herran t?hden, sin? s?rjet astiat.?

?S?rkyk??t, min? v?h?t. Palasiksi menk??t kaikki.?

?Lapset pelj?styv?t. Malta mielt?si, Oskar.?

?Tiehesi siit?. Minun rahallani ne ovat ostetut. Tiehesi, taikka min? sinulle annan-!?

?Hyv? Jumala, ly?k? h?n mammaa?? Hanna t?ytt?si ruokasaliin. N?ki is?n tummanpunaisena istuvan tuolilla; silm?t muljottivat py?re?n? p??ss? ja nyrkki oli kohona ?itiin p?in, joka seisoi vieress? ja koetti est?? h?nt? p?yt?? hakkaamasta.

?Pappa, pappa, voi, voi, el? ly? mammaa, el? ly?, el? ly?!?

Hanna tarttui kiinni is??n; h?n vapisi kiireest? kantap??h?n. Is?n k?si vaipui alas; tyls? katse k??ntyi lapseen, joka oli siin? paidallaan, kalpeana kuin kuolema.

?Pappa-pappa-el?-? soperteli Hanna; ei voinut en?? puhua. Ruumis vavahteli, silm?t k??ntyiv?t nurin ja sormet puristivat kankeina is?n nutun hiaa.

?Lapsi kulta, oma, rakas lapseni!?

?idin l?mpim?t k?sivarret kietoontuivat Hannan ymp?ri; hiljaa irroitettiin j?yk?t sormet ja-niin, enemp?? h?n ei tiennyt, mutta s?ngyss? h?n taas oli peitteihin k??rittyn?, kun tointui.

?Juo v?h?n vett?, Hannaseni. Kuinka sinun nyt on??

?Hyvin, mamma.?

?iti koetteli k?dell? h?nen otsaansa.

?Aivan sin? olet m?rk?n? hiest?.? H?n puhui yht? lempe?ll? ja tyynell? ??nell? kuin ennenkin.

?Kas t?ss?, lapseni, ota v?h?n rohtoja, ne rauhoittavat. Noin, ja nyt muutamme kuivan paidan.?

Sitten ?iti peitteli h?nt? niin huolellisesti ja suuteli poskelle.

Kuinka hyv?lle tuo ?idin hell? huolenpito tuntui.

?Saatkohan jo unta, lapseni??

?Kyll? luulen.?

?Menisin auttamaan pappaa levolle, jos uskaltaisit j??d? t?nne yksin.?

?Mamma menee vaan.?

?Vienk? lampunkin mukana, ehk? sitten paremmin nukut.?

?Niin, sama se on.?

?iti suuteli h?nt? viel? kerran, pyyhki hiuksia otsalta, silitteli poskea ja l?ksi sitten pois. Ruokasalin l?pi h?n meni s?nkykamariin. Pime?? oli ja hiljaista. Ei Hanna jaksanut paljon mit??n ajatella, h?nt? niin kummallisesti raukaisi. Kyynelet rupesivat valumaan silmist?, noin vaan ihan itsest??n, ja viljalta niit? tulvasikin. Ei h?nell? eritt?in paha mieli ollut, vaikka itki, tuommoinen melkein suloinen v?symys vaan tuntui pitkin ruumista. V?list? viel? p?yristytti v?h?n, mutta harveni sekin harvenemistaan. Tyyny oli k?ynyt m?r?ksi; h?n siirsi p??ns? kuivalle kohdalle. Alkoi tuntua yh? rauhallisemmalta; kyynelet herkesiv?t tulemasta, silm?t painuivat umpeen.

Luuli Hanna viel? kuulevansa ?idin hiljaisia askeleita ja n?kev?ns? jotakin valoa; mutta ei h?n jaksanut sit? tarkemmin katsoa eik? p??ssyt en?? oikein hereille. Uni oli niin makeata, niin makeata. H?n nukkui yht? mittaa aamuun saakka.

Oli jo valkoinen p?iv?. Hanna makasi hiljaa ja levollisena, ei j?sent?k??n h?n liikuttanut. ?iti seisoi hetken vuoteen ??ress? ja katseli h?nt?, her?tti sitten Jussin ja l?ksi rauhoitettuna takaisin ruokasaliin.

?Hanna! Nouse yl?s kuulustelemaan minun l?ksyj?ni. Hanna, etk?s ala nousta.?

Jussi se oli, joka h?nt? pudisteli.

?Anna Hannan maata?, puhui ?iti ruokasalista. ?Tule t?nne, mamma kuulustelee.?

?Saattaisi Hannakin jo nousta, kun kello on yli seitsem?n.?

Jussi meni kuitenkin kirjoineen ruokasaliin.

Yli seitsem?n? T?ytyi kai sitten nousta, vaikkei viel? olisi oikein jaksanut. Silm?t puoliummessa kohosi Hanna istumaan, veti polvet koukkuun ja kietoi k?det peitteen p??ll? niiden ymp?ri. P?? ny?kkyi; nukutti viel? kovin. Mutta mitenk?s olikaan? T?m?n p?iv?n l?ksyt? Maantiedett?, ranskan kielt?-niin, jopa h?n ne eilen luki. Ja osasi my?s jotakuinkin.

Sit? miettiess??n Hanna vasta oikein her?si. Y?llinen tapaus selveni samassa h?nen muistoonsa. N?ki taas is?n samassa uhkaavassa asemassa, huulet turpeana, silm?t vihaisina, n?ki ?idin kalpeana, h?t??ntyneen? vieress?. ?iti raukka!

Hanna tunsi itsens? kauhean onnettomaksi. Koko maailma oli ?kki? muuttunut niin oudoksi ja kolkoksi.

Rintaa pakoitti,-ei se sairautta ollut, tuommoista tuskaa ja poltetta vaan. Eik? huokuminen k?ynyt niinkuin ennen. Harvempaan ja syvemp??n t?ytyi h?nen vet?? ilmaa, ja sitten taas olla v?h?n aikaa melkein hengitt?m?tt?.

Vakavalla ??nell? kertoi Jussi ruokasalissa Aaprahamin kutsumuksesta. Lomassa aina kuului ?idin vieno ??ni, yht? hiljaisena kuin ennenkin, mutta suloisempana viel? ja rakkaampana jos mahdollista.

Puoli kahdeksan kello l?i. T?ytyi jo nousta pukeutumaan, ett? enn?tt?isi kouluun. Kas, kuinka h?n nyt tuntui heikolta. Ja p??t? huimasi, silmien edess? py?ri niin somia, t?risevi? vinkuroita ja korvissa soi, ett? kumisi. Parasta istua lattialla ja siin? hiljakseen panna sukat, keng?t jalkaan. Niin h?n teki. V?hitellen sitten pukiessa p?? taas selveni ja voimat tulivat takaisin.

Aamiainen oli p?yd?ss?. Siell? Jussi jo istui ja kuori suurta perunaa.

?iti toi maitokannua ky?kist?.

?Hanna kulta, tule sy?m??n sin?kin.?

?Ei minua maita.? Oikein mielt? k??nsi, kun vaan ajattelikin ruokaa.

Mutta ?iti k?vi niin huolestuneen n?k?iseksi.

?Taikka jos ottaisin sent??n pienen voileiv?n.?

?Tee se, lapseni, niin vahvistut. Ja min? menen keitt?m??n sinulle yhden munan.?

?Minulle my?s, koska Hannallekin.? Jussi katsoi vakaalla vaatimuksella ?itiin. ?Koska Hannallekin.?

?Sin? olet terve, eth?n sin? tarvitse. Ja n?ytt??p? sinua maittavan muukin ruoka. Sy?h?n ensin kaikki nuo perunat, jotka olet kuorinut talrikillesi.?

?Niin, Hannalle vaan aina, eik? minulle milloinkaan. En rupea sy?m??n, enp?s rupea. Enk? mene kouluun.?

Jussi laski veitsen ja kahvelin p??tt?v?isesti p?yd?lle eteens?. Otsa rypyss?, huulet pullollaan h?n uhkaavana turrotti ?itiin; h?nelle oli muka tehty suurta v??ryytt?.

?iti oli totinen, mutta ei virkkanut sanaakaan. Otti tyhj?n karotin p?yd?lt? ja l?ksi ky?kkiin.

?Kuinka sin?, Jussi, mammalle tuolla tavalla puhut?, nuhteli Hanna ?idin poissa ollessa.

?Mit?s minulle ei keitet? munaa?? Jussi puri hammasta ja oli hirmuisen vihainen.

?iti tuli samassa takaisin peruna-vadin kanssa.

?Ei mamma huoli keitt?? minulle munaa; en min? kumminkaan jaksa sy?d? muuta kuin t?m?n voileiv?n.?

Sek??n ei tahtonut menn? alas. Pala tarttui kurkkuun jok'ainoan kerran.

?Etk?h?n jaksa? Min? annoin jo panna veden tulelle.?

?En min?.? Hanna nieli ja nieli. Niin v?kin?ist? oli tuo sy?minen.

?Pikkuisen maitoa, jos mamma on hyv? ja kaataa. Puoli lasia vaan.

Kiitoksia, ei en??.?

Maidon avulla leip? helpommin painui ja sai kun saikin Hanna siit? vihdoin lopun. K?det ristiin vaan, sitten niiaus ?idille.

?Kiitoksia, mamma!?

?Etk? en?? sy???

?En, kiitoksia!?

Niiaus taas; mutta ?iti ei sit? en?? n?hnyt. H?n oli vaipunut ajatuksiinsa ja katsoi alas talrikille. Mit? lienee miettinyt? Muisteliko y?llist? ja oliko siit? murheissaan? ?iti raukka!

Hannan syd?nt? pakoitti ja vedet tahtoivat nousta silmiin. Mutta h?n taisteli urhoollisesti vastaan, r?p?ytti luomia, karisti kurkkua ja joi vett?. Ei nyt auttanut itke?, t?ytyih?n menn? jo kouluun. Kello nelj?nnest? vailla yhdeks?n.

Viel? kerran h?n katsahti ?itiin. H?n istui yh? samalla lailla, p?? k?den nojassa, silm?t alas luotuina. Kuinka sile?sti ja kauniisti h?nen mustat hiuksensa olivat kammatut ja otsa niiden alla, kuinka se oli valkoinen ja puhdas.

?Jussi, sy? pian, ett? joudut kouluun.? Hanna puhui hiljaa, h?n ei tahtonut ?iti? h?irit?.

Jussilla oli suu t?p?isten t?ynn?. H?nen silm?ns? k??ntyiv?t kelloon, noin rauhallisesti vaan. Eik? poika h?t?illyt, vaikka pitk? viisari oli kymmenen p??ll?, tyytyv?isen? h?n yh? jatkoi sy?mist??n.

Hanna sieppasi toiselta p?yd?lt? kirjat kainaloonsa ja l?ksi. Jalat eiv?t liikkuneet nyt niin keve?sti kuin ennen; mutta mit? se teki, kovaa kiirett? ei viel? ollutkaan. Eik?s tornin kello ly?nytkin vasta puoli? Heid?n siis oli kahtakymment? minuttia edell?. Hanna seisoi hetken portailla ja hengitti raitista, virkist?v?? ilmaa. Sitten h?n verkalleen astui koululle p?in, kukkatorin yl?reunaa pitkin.

Puista karisseet keltaiset lehdet kahisivat h?nen jaloissaan ja ilmassakin niit? lenn?tteli tuuli. Syksyinen aurinko loi yst?v?llist? valoa taivaalta; puiden lomista tunkivat s?teet kirkkaina ja iloisina esiin.

Varpuset hyppeliv?t kadulla ja noukkasivat aina v?h?n v?li? maata. Siirtyiv?t jonkun verran, kun Hanna heit? l?heni, laskeutuivat alas j?lleen, sihersiv?t, hyppeliv?t, noukkivat ja taas sihersiv?t. Viimein koko parvi ?kki? tohahti yl?s, aivan kuin k?skyst?, ja lensi kauas pois.

Hanna k?veli eteenp?in; k?veli puolittain kuin unessa; ei n?hnyt eik? huomannut paljon mit??n. K?veli, k?veli, ja k??ntyi kirkon kulmasta toiselle kadulle. H?n tunsi hyvin t?m?n tien, oli sit? polkenut monta vuotta; ei h?n hourup?isen?k??n olisi harhaan mennyt.

?Hanna, Hanna, hyv?? huomenta! Hanna kulta, p?iv??, p?iv??, mit? sinulle kuuluu? Kerro jotain uutta, jos tied?t!?

Koko joukko toisia koulutytt?j? oli Hannan ymp?rill?. Iloisia, huimap?isi? niinkuin ennenkin. ?Kuules, Hanna, kuules, kun semmoinen liuma lyseolaisia k?vi ?sken meid?n ohitsemme ja nostivat lakkia ja pys?htyiv?t sitten tuonne nurkalle meit? katselemaan. Me k?velimme niin totisina heid?n ohitsensa, ei yksik??n meist? vet?nyt suutansa nauruun. Emmek? olleet heit? n?kevin?mme, mutta nyimme kaiken aikaa toisiamme kyyn?sp?ill?. Siin? oli Hjallakin ja Onni ja Armas ja Otto. Niin ja kuule sin?, Hanna, arvaa, kuka viel? oli joukossa. Arvaa, arvaa! Herranen aika, tytt?, onhan sinun hattusi v??rin p?in,-kukka takana.? Se k??nnettiin.

?No, koetahan arvata, Hanna kulta. Kuule, tytt?, mit? sin? olet noin totinen? Sano, sano! Vai sek? sinua surettaa, kun et Hanskia n?hnyt??

Kuinka vieraalta ja oudolta tuo riemu tuntui ja kuinka se Hannaa vaivasi. Eilen h?n viel? itsekin tuolla tavalla nauroi ja liverteli. Oliko mahdollista? Eilen viel?? Ja se h?nt? tosiaan huvitti? Kummallista! Nyt oli kaikki kuin unen-n?k??, kaukaista ja h?m?r??. Lehti oli k??ntynyt, koko maailma muuttunut. Saattaisiko h?n en?? koskaan olla iloinen ja nauraa niinkuin nuo toiset. Kuinka paljon niill? riitti puhumista ja kuinka ne jaksoivat hyppi? ja meluta. Mutta heill? onnellisilla ei ollutkaan semmoista suurta salaista surua kuin Hannalla, semmoista, jota ei kukaan saanut aavistaakaan. Ei kukaan, ei edes paras yst?v?, ei Olga, ei Betty eik? yksik??n. Sill? se koski is?? ja ?iti?; heid?n v?li??n, heid?n onnetonta, s?rkynytt? v?li??n. Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki h?n pari t?ytel?ist? kyynelt? silmist??n.

?Hanna rukka, mit? kirjoja sin? kannat kouluun? N?hk??s, tyt?t, h?nell? on Tuomas a Kempis, Kristuksen seuraamisesta ja-mik? se on t?m? toinen-ruotsalainen ?Det kristliga ?ret?. Hanna rakas, kulta, naistako sin? aiot lukea ranskaa ja maantiedett???

Ines'in iloinen nauru kaikui varmaan aina lyseolle saakka.

?idin kirjat h?n ep?huomiosta oli ottanut. T?ytyik? nyt menn? takaisin.

?Ei, ei, saat lainata minun kirjani. Ja minun-ja minun--?, huudettiin h?nen ymp?rill??n.

Portaita yl?s t?ytt?si iloinen el?m?iv? joukko.

?Hss, hiljaa, tyt?t, hiljaa, johtajatar!?

?Hyv?? huomenta, lapset!? Johtajatar meni arvokkaana heid?n ohitsensa ja melu alkoi uudelleen.

?Mutta, mit? se on niin vakainen t?n??n, tuo pikku Hanna. Koetellaanpa, tyt?t, saammeko h?net nauramaan??

?Voi, ei, p??st?k??, antakaa minun olla. Aino, Aino!?

?Elk?? kiusatko h?nt?, ehkei h?n ole terve.? Olga se oli, joka tuli h?nelle avuksi.

?Hanna rukka, oletko sairas? Kivist??k? p??t?si? Sano, kulta, sano!?

?Hanna, el? sin? ole noin surullinen, min? kerron sinulle jotain hauskaa. Tied?tk?s, se on niin viisasta, et usko, kuinka viisasta. Tulepas t?nne.?

Ei Hanna tahtonut kuulla. Etehisen h?lin?st? h?n vihdoin p??si onnellisesti pakenemaan luokalle. Sai Olgalta ranskan kieliopin ja meni istumaan omalle paikalleen. Aukaisi kirjan, katseli, k??nteli lehti?. Ne olivat niin kuolleita kaikki nuo kirjaimet. T?m?n p?iv?n l?ksy,- tuostahan se alkoi. Hanna luki kertaalleen ensimm?isen kappaleen, luki sen uudestaan, luki viel? kolmannenkin kerran. Ei tiennyt, mit? luki; ajatukset olivat hajallaan, huomio tyls?.

Mitenk?h?n siell? kotona nyt oli? Viel?k? is? nukkui, vai oliko h?n jo noussut. Puhuiko yht? vihaisesti ?idille kuin y?ll?? Jos h?n edes pyyt?isi ?idilt? anteeksi ja olisi sitten oikein, oikein hyv?, ettei ?iti en?? olisi niin murheellinen. Mutta tavallisesti is? oli huonolla tuulella n?in aamusilla; ei puhunut paljon mit??n, k?veli vaan huoneesta huoneesen, otsa rypyss?.

Rukouksiin soitettiin. Tyt?t asettuivat paikoilleen, toiset luokkalaiset pitkin seini? seisoivat. Muutamilla oli virsikirjat k?dess?, muutamilla ei. Kaikki olivat jotenkin hiljaa.

Johtajatar oli p?yt?ns? luona ja katseli lasisilmien takaa vakavasti ymp?rilleen. Virsikirja h?nell? oli k?dess? ja raamattu auki p?yd?ll?.

?Otetaan virsi sata nelj?kymment? yhdeks?n.?

Tuo rakas, tuttu, josta Hanna kaikkian enin piti.

Selailtiin kirjoja hetkinen; sitten raikkaat, lapsekkaat ??net alkoivat virren harmonion s?est?ess?. Juhlallisempaa se oli ja kauniimpaa kuin koskaan ennen. Hanna ei voinut laulaa; kurkusta ei saanut ??nt?, se oli t?ynn? pakahduttavaa karvautta. Mutta h?n kuunteli sit? hartaammin. Ja h?nest? tuntui, kuin olisi sielu kohonnut yl?s s?velten kantamana, aina taivaasen saakka, jossa vaipui armiaan is?n hell??n, suojelevaan syliin. Niin suloista se oli, niin turvallista.

?Rakas Jumala, rakas, armollinen Jumala, ettei pappa en?? joisi, ettei h?n olisi paha mammalle, ett? mamma olisi onnellinen ja ett? kaikki olisimme sinun omiasi. Ja hyv?, rakas is? taivaassa, el? salli heid?n koskaan kuolla, ei papan eik? mamman eik? Jussin.?

Voimattomuus h?net taaskin valtasi. Maailma musteni silmiss?, laulu kuului ep?selv?n?, kaukaisena huminana korviin. P??t? huumasi; h?n putosi alas tuolille istumaan ja painoi otsan p?yt??n. Kyynelet tulvana valuivat silmist?; ensin h?n hiljaa itki, sitten jo kovaa nyyhkytt?en. Se helpoitti tuskaa, eik? h?n t?ll? hetkell? v?litt?nyt siit?, ett? ne nyt kaikki h?neen katsoivat.

Virsi oli loppunut. Rauhallisemmaksi k?vi v?hitellen Hannan mieli, vaikka j?ikin h?n istumaan samalle asemalleen. Aivan kuin unessa kuuli h?n siin? johtajattaren tasaisen ja levollisen ??nen lukevan raamattua ja herran siunausta. Tuli sitten hetkinen hiljaisuus, jota seurasi yleinen h?lin? ja liike.

?Onko Hanna kipe??? Johtajattaren k?si laskeutui hell?sti h?nen kaulansa ymp?ri.

?Ei, en min? kipe? ole.?

?Kyll? h?n on.?

?On, on?, kuiskailivat tyt?t ymp?rill? ja ker??ntyiv?t niin likelle kuin mahdollista.

?H?n ei ole puhunut paljo sanaakaan koko aamuna ja me huomasimme kohta, kuinka h?n oli kauheasti kalpea. Eik? totta, tyt?t? Kyll? h?n on hyvin kipe?.? Niin p??tti Siiri, ja toisetkin uskoivat samaa. Ja sitten he j?iv?t kaikki siihen katsomaan, puoleksi uteliaina, puoleksi s??lien.

?Ehk? Hanna menee kotiin. Taitaa olla parasta.?

?Kyll? min? jaksan olla, en min? ole kipe?. Saanko j??d???

Ja kouluun h?n j?i, Seurasi tarkkaavana opetusta tunti tunnilta. Virkistyikin tavallaan; vaikka polte rinnan alla v?h?n v?li? muistutti kotoisesta suuresta surusta.

Viimeinen tunti oli mennyt. Kilvassa tyt?t kaikki etehiseen, hattu toiseen k?teen, toiseen nuttu ja sitten portaita alas, ett? jytisiv?t sein?t.

?Hiljaa, lapset, hiljaa?, huusi johtajatar heid?n j?lkeens?, mutta kuka joutui sit? kuulemaan.

Hanna oli j??nyt viimeiseksi. Seisoi siell? etehisess? viel? ja pani sadenutun alempia nappia kiinni.

Otti sitten p?yd?lt? ?idin kirjat, niiasi johtajattarelle ja tarttui oveen.

?Kuinka Hanna voi nyt??

?Kiitoksia, hyvin.?

Hiljakseen astui h?n alas kadulle. Lyseolta p?in sy?ksyi pauhaava liuma poikia, Jussi niiden joukossa.

?Osasitko l?ksysi, Jussi??

?Osasin!?

?Eih?n sinulta kysyttyk??n?, muistutti Immo.

?Mutta olisin osannut, jos olisivat kysyneet. Pitk?nen, Pitk?neen, ptruuh! Mihink? ajatte??

?Ptruh, ptruh! Rantaan min? ajan. Tuleeko Jussi mukaan??

Hevonen oli pys?htynyt. Pitk?nen seisoi k?rryill??n ja katseli hymysuin

Jussiin olkap??ns? yli. N?yttiv?t olevan vanhoja tuttuja.

?Odottakaa! He, Hanna, pelasta kirjat!?

Kadulle h?n ne viskasi, ett? lehdet huiskin, h?iskin ymp?ri lensiv?t, ja yl?s hypp?si poika k?rryille.

?Jussi, sin?, voi, voi, tuota poikaa!?

Mutta Jussi ei kuullut mit??n. Alas rantaan h?n t?rryytteli Pitk?sen takana, piteli t?t? molemmin puolin kupeista kiinni ja seisoi tanakkana, vaikka tutisivatkin jalat.

Hanna kokoili kirjat kadulta, mik?s siin? muukaan auttoi, ja sitten h?n l?ksi astumaan kotia p?in. Yksin k?veli; ajatukset edelt? riensiv?t. Onkohan siell? tapahtunut mit??n t?ll? ajalla? Viel?k?h?n is?-?

Ahdistava tunne kourasi syd?nt?. H?n kiirehti askeleitaan. Kotikartano n?kyi jo tuolla. Sama kuin ennen, eik? kuitenkaan sama. Ennen se aina iloisena loisti vastaan, nyt jurotti niin synkk?n?, ett? rintaa kivisti. Ennen aina ik??nkuin luokseen houkutteli, nyt oudon kolkkona, vaikenevana seisoi.

Likell? porttia tuli Mari vastaan paperilippu k?dess?.

?Mihink? Mari menee??

?Apteekkiin.?

?Kuka on kipe?n?? Kuka, sanokaa pian! Onko mamma??

?Pappanne tuota lienee.?

?Oikeinko huonona??

?Eik?h?n, koska tohtoria haettiin.?

Mari veti huivin solmua kiinnemm?ksi ja k??ntyi apteekkiin p?in.

Hanna juoksi portaita yl?s; tuli etehiseen.

?En voi sanoa viel? mit??n varmaa, hyv? rouva, t?ytyy tarkastaa ensin. Huomenna saamme n?hd?. Mutta jos erinomaisempaa sattuu, niin l?hett?k?? minulle sana.?

L??k?ri se oli, joka hattu k?dess? seisoi ruokasalin ovella ja puhui ?idille.

?Rohtoja annatte, niinkuin sanoin, t?n? p?iv?n? kahdesti ja aamulla taas kerran. Hyv?sti!? H?n kumarsi, painoi hatun p??h?ns? ja l?ksi.

?Onko pappa kovasti kipe??? Hanna kuiskaamalla kysyi.

?Kyll? h?n on, mutta ehk? se menee pian ohitse. Muistakaa vaan olla hiljaa. Varoita, lapseni, Jussiakin.?

Niin hiljaa, niin hiljaa. Varpaillaan Hanna hiipi ruokasalin l?pi lastenkamariin ja v?ltti siell?kin huolellisesti kaikkea kolinaa.

Oliko Jumala kuullut h?nen rukouksensa? Oliko tehnyt is?n sairaaksi, ett? saisi h?nt? katumaan ja parannusta tekem??n?

Hanna seisahtui ikkunan eteen ja katsoi yl?s taivasta kohden. Valkoiset pilvihattarat siell? ajelivat toisiaan. Niiden v?list? n?kyi korkea, sininen taivas ja siell? ylh??ll? asui h?n, joka kaikki voi, jolle ei mik??n mahdotonta ollut. Saattoi est?? is?? juomasta ja olemasta ?idille paha. Niin, saattoi h?n senkin, jos vaan tahtoi. Ja miks'ei h?n tahtoisi? Kun h?nelt? sit? oikein ahkerasti ja oikein hartaasti rukoilisi. Joka p?iv?, monta kertaa p?iv?ss?.

Muutamia viikkoja makasi is? vuoteen omana. L??k?ri k?vi uutterasti h?nen luonaan ja m??r?si v?h?n v?li? toisia rohtoja.

?iti alituisesti istui is?n vuoteen ??ress?. Kalpeaksi h?n oli k?ynyt ja hyvin v?syneelt? h?n n?ytti, mutta toimessa h?n kumminkin oli ja piti huolta kaikesta, vaikk'ei itse joutunutkaan joka paikkaan nyt niinkuin ennen. Hanna koetti auttaa, miss? suinkin voi. Muistutti Jussia lukemaan, kuulusteli h?nen l?ksyj??n ja oli aina valmis milloin rukouksilla, milloin varoituksilla estelem??n h?nt? pahanteosta, johon pojalla oli erinomaisen hyv? taipumus. Harjoittikin h?n sit? enimmiten noin niinkuin ratokseen vaan, varsinkin t?h?n aikaan, kun ?iti oli sidottu is?n sairashuoneesen ja vapaus niinmuodoin suurempi. Oli niin hauskaa karata tuon tuostakin aina piikojen kimppuun ky?kiss?, l?ylytt?? niit? aika lailla ja tehd? kiusaa, mink? enn?tti. ?k?isi? ne olivat kuin pippurit ja uhkasivat menn? mammalle kaipaamaan, mutta eiv?tp? sent??n menneet. Eik? siit? Jussi suurta v?li? pit?nyt, vaikka olisivat menneetkin, katsoi h?n vaan valmiiksi, miss? p?in lakki oli, ett? p??si livist?m??n tiehens?, jos vaara tuli. Hanna se tavallisesti p??si v?liin n?iss? kahakoissa ja asetti rauhan, ellei viljoin niin vaivoin. Lepytteli piikoja, nuhteli Jussia, houkutteli ja selvitteli parhaimman mukaan ja siihen se sitten tavallisesti j?i.

V?hitellen is?kin alkoi parantua. Istuskeli jo kiikkutuolissa y?nuttuun ja tohveliin puettuna ja poltti piippua. ?iti valmisteli h?nelle erikoisruokia ky?kiss?; laitteli ne somasti salvetin peitt?m?lle tarjottimelle ja kantoi itse sis??n.

Mink?t?hden lieneekin kaikki ?idin k?siss? syntynyt paremmin kuin kenenk??n muun. Ruokakin n?ytti niin ihmeen siistilt? ja maukkaalta tuossa, kun h?n sit? vei Hannan ohitse, ja niin hyv?lt? se tuli, ett? oikein rupesi mieli tekem??n. Mutta sit? oli laitettu vaan papan varalle, eik? Hanna toki muutenkaan olisi tahtonut noita herkkuja. ?idille oli paremminkin tarpeen, jos jotain j?i, taikka sitten Jussille, jolla aina oli kova ruokahalu.

Hanna katsoi kirjaansa.

?Pourquoi, mink?t?hden, pourquoi, mink?t?hden-?

Kuinka hauskaa, ett? is? tuli terveeksi, niin ?itikin p??si taas oleskelemaan enemm?n heid?n kanssaan. Huoneet olivat niin tyhj?t ja kolkot ilman ?iti?. Mik? kumma siin? lienee ollut, mutta heti kun ?iti tuli sis??n, vaikka olisi mennyt suojan l?pi vaan, se samassa muuttui iloisemmaksi.

?Pourquoi, mink?t?hden, pourquoi, mink?t?hden-?

?Ankaraa dieetti?, kaikella muotoa, ei olutta eik? totia, korkeintaan lasi punaista viini? silloin, t?ll?in.?

L??k?ri ja ?iti tulivat makuuhuoneesta ruokasaliin.

?Kiitoksia nyt hyvin paljon, tohtori?, kuului ?idin vieno ??ni.

Etehiseen meniv?t. Siell? viel? puhetta jatkoivat, mutta Hanna ei sanoja eroittanut.

Niin, kunhan is? vaan malttaisi olla totia ja olutta juomatta. Ehk? sent??n, kun l??k?rikin kielsi. Olipa kumminkin hyv?, ett? h?n sen teki. Jumalaa siit? varmaan tuli kiitt??. Hannan syd?n k?vi l?mpim?ksi.

Sitten is? jo sai liikkua muissakin huoneissa, mutta ulkona h?n ei viel? k?ynyt. Ensimm?lt? h?n oli hiljaisempi kuin ennen ja tyytyv?isempi. N?yttip? viihtyv?n kodissa jotenkin hyvin. Vaikk'ei ?iti mit??n puhunut, ymm?rsi Hanna kuitenkin, ett? h?n toivoi is?n muuttuneen. Semmoinen tyyni, rauhallinen ilo koko h?nen olennossaan ilmestyi, ja kuinka hartaasti h?n koetti is?n mielt? noudattaa, miss? ik?n? voi. Ihmeellisesti h?n aina arvasikin is?n kaikki halut ja tarpeet, ennenkuin h?n niit? enn?tti viel? lausuakaan.

Mutta eih?n t?t? varsin kauan kest?nyt. Sen mukaan kuin voimat varttuivat, alkoi is? k?yd? tuskaisemmaksi. Punaista viini? haettiin yh? tihe?mp??n, pullo pullon j?lkeen.

Er??n? sunnuntaina h?n oli tavattoman levoton. Heitt?ytyi sohvalle ja otti sanomalehden k?teens?; viskasi sen samassa pois, nousi yl?s taas ja meni ky?kkiin. Seisoi hetken ja katseli, kun ?iti paistoi ohkaisia pannukaakkuja. Tuli takaisin lastenkamariin, seisahtui ikkunan eteen, pani k?det ristiin p??ns? taakse ja katseli ulos kadulle. Haukotteli pitk??n.

Papalla on vissiin ik?v?, arveli Hanna. Rupesi kertomaan kaikenmoista koulusta, mutta huomasi, ettei se is?? huvittanut. Mit? h?nen piti parempaa keksim?n? Oli hetken ??neti ja mietti. Sitten huomasi.

?Pappa!?

?Hm??

?Eik? pappa tahtoisi pelata mariaagia??

?Osaatko sin???

?Kyll? min? osaan.?

?No, koetetaan pilanp?in.?

N?yttip? kohta virkistyv?n. Hanna oli mieliss??n. Mentiin is?n huoneesen, kortit otettiin esiin ja peli alkoi. Hanna oli koko mestari, miss? lienee oppinutkin. V?list? h?n kuitenkin pelasi hullusti, mutta sen teki tahallaan, ett? is?kin voittaisi. Arveli h?nen muuten tulevan pahoilleen.

Puolisen sy?ty? jatkettiin peli? viel?. ?iti istui nojatuolissa siin? vieress? ja katseli. Mutta illempana is? kyll?styi ja tahtoi lopettaa. Nousi yl?s, sytytti papyrossin ja lupasi menn? k?velem??n. Sit? sanoessaan h?n v?ltti katsoa ?itiin.

Ilta kului kulumistaan, mutta is?? ei n?kynyt takaisin tulevaksi. Hanna luki l?ksyj??n, ?iti opetti Jussia ja loi tuon tuostakin silm?ns? kelloon. Niin teki Hannakin, ja varmaan he molemmat samaa ajattelivat. Ei kuitenkaan toinen eik? toinen mit??n virkkanut.

Oli niin tukalan ik?v??. Pelko ensiksikin is?n suhteen. Jos h?n nyt joutui johonkin olutta tai totia juomaan ja sairastuisi taas uudelleen. Taikka tulisi humalassa kotiin ja kohtelisi ?iti? samalla lailla kuin silloinkin. Hannaa oikein p?yristytti.

?iti raukka! Kuinka h?n oli rauhaton. Hannan k?vi h?nt? kovin, kovin s??li. Teki mieli menn? syleilem??n, suutelemaan, mutta ei sent??n kehdannut.

Jussi sitten kaiken lis?ksi oli niin tavattoman ?ksy. K?rsiv?llisyytt? muutenkin koetettiin h?nen opettamisessaan, kovap?inen kun oli ja haluton lukemaan. Mutta t?n? iltana h?n sit? paitse viel? juonitteli ja oli oikein v?sytt?v?. Nukutti ja oli n?lk?. Miks'ei annettu ruokaa, ja miks'ei p??stetty maata. H?n osasi kyll?, mamma oli vaan niin turhan tarkka. Kysyy vaikka opettajilta, eik? h?n aina osaa. Ja kun mamma antaisi h?nen olla rauhassa, h?n lukisi paljon paremmin. Mutta kun h?nt? yh? vaan kiusataan: ?Jussi lukemaan, Jussi lukemaan.? Ei koskaan saisi muuta tehd?. Eik? koskaan anneta leikki?. Jos mamma ostaisi h?nelle edes koiran taikka hevosen, sitten h?n rupeisi ahkeraksi. Mutta kun koko talossa ei ollut muita elukoita kuin kissa ja sika. Eik? h?n niit?k??n saanut hoitaa. Mari aina riiteli ja tiuski, kun h?n kissalle tahtoi maitoa antaa, taikka vied? pahnoja sian alle.

N?in Jussi intti, siksi kuin ?iti vihdoin kyll?styi ja laski h?net menem??n.

T?n? iltana ei is?? varten j?tettyk??n ruokaa p?yd?lle, vaan antoi ?iti vied? sen tarjottimella h?nen omaan kamariinsa. Ja Hannalle annettiin k?sky menn? levolle.

Sen h?n teki. Mutta niin pian kuin p??si vuoteelle, painoi h?n k?det ristiin ja luki kaikki rukoukset, jotka ulkoa muisti. Kappaleen toista kymment? niit? oli. Rukouksiinsa h?n vihdoin nukkuikin. K?det j?iv?t ristiin, huulet puoliumpeen. ?Ann' uskon k?rsimyst? Mun tulla osaksein. Ja vihdoin hedelm?n? Mun-luokses-kor-jaa pois.? Ne olivat h?nen viimeiset sanansa.

Eik? Hanna sitten ollenkaan tiennyt, kuinka my?h??n is? viipyi poissa. Mutta aamulla h?n heti n?ki ?idin kasvoissa tuon entisen surullisen piirteen. Ja kun h?n puhui, oli ??ni aivan painuksissa.

T?mm?ist? ei Hanna ennen tiennyt panna merkille. Nyt se ei koskaan j??nyt huomaamatta. Eik? se h?nen mielest??n mennyt koko p?iv?n?, oli h?n sitten koulussa tai miss? muualla hyv?ns?. Siit? syyst? ei h?n pitk??n, pitk??n aikaan voinut olla oikein iloinen eik? leikki? t?ydest? syd?men halusta niinkuin ennen.

Talvi kului; kev?t tuli ja koulusta saatiin lupa. Hanna oli p??ssyt ensimm?isen? luokalta, mutta Jussi oli j??nyt per?npit?j?ksi lyseoon. Siit? poika oli ?keiss??n; paiskasi vihkot ja kirjat p?yd?lle, moitti opettajia, moitti koko koulua ja uhkasi erota. Rupeisi ennen rengiksi taikka menisi maanviljelys-kouluun.

?Ja hevosmiehen?kin on paljon parempi olla kuin herrana. Min? en rupea lukemaan, en. Se on kerrassa sanottu. Vuurmanni minusta tulee.?

?Ohho, kovinpa alas se sitten meneekin?, sanoi Miina, joka toisella puolen huonetta nelinry?min lattiaa luuttusi. Ja Miina nauroi, ett? valkoiset hampaat suusta kiilsiv?t, ja pyyhki nuttunsa hialla hiuksia hikiselt? otsaltaan.

?Vai vuurmanni siit? Jussista paneksen.?

?Mik? sitten? Eik? se ole yht? hyv? ammatti kuin joku muukin. Ja sill? el??. Pitk?nen saa v?list? kuuskin markkaa p?iv?ss?, kun hyvin sattuu.?

Mari tyrski naurua yh?.

?Ei minun p?ivi?ni! Onpa sit? v?h?n soma n?hd?, kun t?m?-Ai, ai, ai, ai, hyv? is? siunatkoon!?

Jussi oli karannut h?nen niskaansa.

?Ilkutkos viel??? Miina makasi pitkin pituuttaan lattialla ja Jussin kovat kourat uudestaan h?net paiskasivat alas, kun yritti vaan nousemaan.

?Menetk?s tiehesi, poika, taikka min? ly?n sinua t?ll? m?r?ll? luutulla.?

?Jussi, Jussi, ole tappelematta, mamma on ruokasalissa.?

Hannalla oli jo paha h?t?.

?Min? h?nt? opetan?, jupisi poika hammasta purren ja rutisti Miinaa hartioista.

?El? tapa, Jumalan luoma, el?, el?. Totteletkos!? Miina osui h?nt? luutturievulla kasvoihin ja p??si samassa k?sist?.

Mutta Jussi siihen sijaan potkasi vesipytyn kumoon, ett? lattia lainehti.

??h?-?h? kutti, muistat sin? vasta kertana-?

?Annahan olla, min? kantelen.?

?Jussi, hyv?t vaatteesi kastuvat, tule pois. Ja miss? sinun on todistuksesi? Mene n?ytt?m??n mammalle.?

?Mene sin?. Siell? se on jossain kirjojen v?liss?.?

?Voi, kuinka huono. Nelosia ja viitosia.?

?Olkoon, vaikka ykk?si?. Min? v?h?t. Revin palaisiksi koko roskan.

Revinp?s, revinp?s, saat n?hd?, ett? revin.?

Suuret vesikarpalot vieriv?t Jussi paralta alas poskia pitkin, mutta kiukkuinen h?n koetti olla viel?kin.

Mamman ??ni kuului ruokasalista. Kutsui Jussia luokseen.

Jussi pyyhki vedet poskiltaan, niisti nen?ns? ja otti todistuksen k?teens?. Tuntui v?h?n vaikealta vied? sit? ?idille n?ht?v?ksi.

?Jussi raukka, noin se nyt kumminkin k?vi, vaikka aina kehuit osaavasi.?

Vesi tippui taas Jussin silmist?. Mutta puoliaan h?n urhoollisesti koetti sittenkin pit??.

?Tarvitsi minua panna lyseoon. Olis antanut menn? kansakouluun. Minusta ei kumminkaan tule lukumiest?. Enk? min? tahdo herraksi.?

?T?ytyyh?n talonpojankin osata lukea ja kirjoittaa.

?Mit? varten? Hevosta voi ajaa ja maata kynt??, vaikk'ei tuntisi yht??n puustavia.?

?Pane kirjasi nyt talteen kaikki, ett? sitten l?yd?t syksyll? taas.?

?Hanna, korjaa!?

?Etk? sit? voi itse tehd?? Aina vaan Hannaa komennat.?

?Sill? on hyv? aika.?

?Ent? sinulla? Mit? kiirett? sinulla on??

?Sy?m?n pit??.?

?Ei, mutta Jussi-?

?Antaa h?nen olla, mamma. Kyll? min? n?m? laitan.? Hanna jo seisoi tuolilla lasten kamarissa kirjat k?sivarrella ja j?rjesteli niit? yl?s hyllylle.

?Mari, hoi! Sukkelasti t?nne voitaleip???, ?yski Jussi ky?kiss?. Ei se sent??n ruokasaliin asti kuulunut.

?P?iv?llinen on valmista tuossa paikassa. Ei nyt en?? v?lipaloja tarvitse.?

?Tuotkos, vai-? Noh, arvelematta!?

?Odota Jumalan luoma, kun kerki?n. Eih?n sinulla hengen h?t?? ole.?

?Etk? sin? laita itse?si-?

?Herra siunaa ja varjele, tuosta se ikuinen vastus on. Menenh?n min?, menen.? Mari sieppasi kiiruusti veitsen ja asetin p?yd?lt? ja l?hti konttuoriin. ?Mokomakin sy?ttil?s?, mutisi h?n viel? menness??n.

Olikohan kaikilla muilla tyt?ill? onnellinen kotiel?m?? Semmoinen, ettei tarvinnut toisilta ihmisilt? mit??n peitt?? eik? mit??n salata. Taikka tiesiv?tk? ylip??n maailmassa surua ja huolta olevankaan?

Sit? Hanna usein mietiskeli koulussa, kun hiljaisena seisoi syrj?ss? ja katseli iloisten toverein leikki?. Ja siihen p??t?kseen h?n aina tuli, ettei kell??n muulla ollut mit??n raskasta syd?mell?. H?n oli ainoa. Miksik?h?n Jumala juuri h?nelle oli sen pannut?

Kumma kyll?, siihen sent??n aikaa my?ten niinkun v?h?n tottui. Sattuipa joskus, ett? se vallan unohtuikin mielest?. Ja silloin oli Hanna iloisempi ja el?v?mpi kuin yksik??n niist? toisista.

Niinp? kerrankin, kun laskiais-tiistaina olivat Kotkan kalliolla m?ke? laskemassa. Lyseolaiset sen retken panivat toimeen, ja hauskaa siell? oli. Ensin laskettiin m?ke?, ett? hurisi pari kolme tuntia per?kk?in ja sitten mentiin sis??n tanssimaan. V?lill? pojat aina lauloivat neli??nisesti ja se kuului niin ihmeen kauniilta.

Siell? Hanna ensi kerran n?ki Woldemarin. He tanssivat yhdess? franseesia ja vis-à-vis'n? oli heill? Olga ja Tirri. Niin kovin miellytt?vi? poikia ne molemmat olivat, ja eritt?inkin Woldemar. Sen Hanna franseesin lopetettua kuiskasi Olgalle salaa, muiden kuulematta. Mutta Olgan mielest? Tirri oli viel? parempi kuin Woldemar. Sit? ei Hanna voinut k?sitt??. Kyll?h?n Tirrikin, mutta Woldemar oli sent??n ihan toista. Ei h?nen rinnalleen voinut yksik??n tulla.

Kauan j?lkeenkinp?in Hanna muisteli t?t? p?iv??. Kertoi yh? uudelleen mieless??n kaikki, mit? Woldemar oli h?nelle sanonut ja mit? h?n Woldemarille. N?ki h?nen niin ilmeisesti el?v?n? edess??n, ihaili h?nen reipasta olentoaan, h?nen komeata vartaloaan ja mustan kiilt?vi? hiuksiaan. Enin kaikesta kuitenkin h?nen kauniita, sinisi? silmi??n, joiden katse oli j?tt?nyt niin kummallisesti syv?n vaikutuksen.

N?iss? ajatuksissa Hannalta usein hetkeksi haihtui kaikki ik?vyydet. Jos ?idin surulliset kasvot tulivatkin esiin, olivat ne ik??nkuin h?m?r?ss? kaukaisuudessa, eiv?tk? sill? kertaa onnellisuuden tunnetta karkoittaneet.

Mutta pitemm?ksi aikaa p??si h?n huolestaan vapaaksi seuraavana vuonna, kun heit? Olgan ja Betyn kanssa laitettiin maalle koko kes?ksi. L??k?rin k?skyst? se tapahtui; he olivat kaikki kolme k?yneet kalpeiksi ja heikoiksi paljosta istumisesta. Veren v?hyys sanottiin heit? vaivaavan. Kun ei kenenk??n vanhemmat olleet tilaisuudessa j?tt?m??n kaupunkia, l?iv?t he tuumansa tukkoon ja p??ttiv?t l?hett?? tytt?ret omille hoteilleen Jynk?n P?ll?kk??n. Sen niminen oli er?s m?kki siell? l?hiseudussa, jossa asui tuttua ja luotettavaa v?ke?.

Ja niinp? tyt?t er??n? kauniina kes?kuun p?iv?n?, v?h?? ennen Juhannusta, istuivat veneess? matkalla Jynkk??n. Anna Sohvi, P?ll?k?n nuori, verev? tyt?r souti, vanha em?nt?, Heta, piti per??. Aurinko paistoi ja Kallavesi heit? iloisesti tuuditteli. ?Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtop??.?

?Ei se meit? tavoita.?

?Tavoittaa, nyt, nyt.?

Hanna pid?tti henke??n. Yl?s keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka t?m? oli hauskaa! Saaret ja niemekkeet yst?v?llisesti hymyiliv?t, ja tuonne et??lle ulottui avara selk?, niin kauas, niin kauas, ettei silm? rantoja eroittanut. Sinne he katsoivat. Tuuli olikin juuri sielt?p?in ja ilma virtasi heille vastaan t?ytel?isen? ja raittiina. Syv??n sit? hengittiv?t; rinta paisui, voimaa ja rohkeutta siell? nousi. ?Tuonne l?ht??n, tuonne!?

Mutta veneen kokka ei noille v?ljille vesille k??ntynyt.

?Eih?n tok'?, sanoi Heta, ?mihink?s me sitten joutuisimme. Tuonne meid?n on ment?v?, tuonne noin.? Ja h?n osoitti sormellaan saarien lomitse. ?Sielt? pohjukasta tullaan sitten Jynk?n lahteen.?

Kummallisen ruskea hipi? tuolla Hetalla. Ja niin pienet silm?t, ettei n?kynyt kuin v?lkkyv? viiva, konsa h?n vaan nauroi. Mutta hyv?ntahtoinen h?n tuntui olevan ja erinomaisen yst?v?llinen.

Anna Sohvi souti kuin tottunut ainakin. Vesi niin somasti molskahteli airojen ymp?rill? ja j?lkeen j?i joka kerran vaahtoinen sohiseva py?rre. Valkeapohjainen karttuunihuivi oli pudonnut Anna Sohvin p??st? alas kaulalle, keltainen tukka kimalteli auringonpaisteessa ja posket hohtivat tervett? punaa.

?Lauletaanpas v?h?isen?, sanoi Betty, jolla oli sangen hyv? ??ni.

?Niin, tosiaankin. Mit? otetaan??

?Kes?isen illan, esimerkiksi.?

?Se juuri. Anna ??nt?, Betty.?

Betty hyr?ili miettiv?n n?k?isen?.

?E:st?h?n se alkaa??

Niin muisteli Olgakin. Betty taas hyr?ili; jopa luuli l?yt?neens? e:n. Ja nyt aljettiin. Olga ja Hanna lauloivat ensimm?ist? ??nt?, Betty toista.

Ihanasti sointui laulu. Tyyneemp?n? lainehti j?rvi; tuulikaan ei en?? varsin kovaa k?ynyt, kun oli p??sty saarien suojaan. Vedet kantoivat ??net aina rantoihin saakka, josta taas hele?n? kaikuna takaisin tulivat. Puut heiluttivat oksiaan, lehdet t?r?hteliv?t, hein?t ja kukkaiset nuokkuivat, kun he ohitse soutivat.

Anna Sohvi riemastui.

?Sep? vasta kaunista oli. Laulakaapas viel?kin.?

Ja tyt?t lauloivat laulun toisensa j?lkeen. Anna Sohvi katseli heit? oikein ihmeekseen. Niin hyv?sti osasivat laulaa, vaikka viel? olivat noin nuoria. Ja taas h?n uudelleen heit? katseli.

?Jokos n?ill? neitosilla sulhasia on??

?Eih?n nyt arvon!? Tyt?t katsoivat toisiinsa, nauroivat ja k?viv?t h?milleen.

?Olettekos miten vanhoja??

?Olga ja min? olemme t?ytt?neet kuusitoista. Betty on meit? kahta vuotta nuorempi.?

?Kuusitoista? Noo, ei sitten en?? tarvitse kauan odottaa.?

?Hyv?nen aika?,-tyt?t k??nsiv?t punastuen p??ns? pois. ?Viel?h?n me k?ymme koulua.?

?Mit?s se est??, jos muuten kohdalle sattuu.?

?Eih?n t?m? Anna Sohvikaan ole kuin kahdeksantoista?, sanoi Heta. ?Ja syksyll? vaan aikoo jo viett?? h?it?.?

Suurella kunnioituksella tyt?t katsoivat Anna Sohviin, joka loistavin silmin heille hymyili.

?Ja kaksi vuotta ennen h?n sen jo olisi tehnyt, ellen min? pannut vastaan. Hupsu! Tiet?isk? sit? nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanhana miehelle menisi. Ik??n kuin ei siihen iloon v?hemm?ll? enn?tt?isi.?

Anna Sohvi se vaan nauroi ja kuunteli. N?ki selv??n, ettei ?idin puhe h?nt? ollenkaan s?ikytt?nyt.

Tytt?jen silmiss? h?n oli k?ynyt merkilliseksi henkil?ksi. Tarkkaan he katselivat h?nt? ja ihmetteliv?t. Niin nuori ja nyt jo kihloissa! Ei h?n ollut ruma. Hyvin n?tti suu, punaiset huulet ja valkoiset hampaat. Veitikkamaiset, iloiset silm?t. Kahdeksantoista vuoden vanha? Ja syksyll? jo-? Mink?h?nlainen tuo sulhanen oli? Lieneek? kuinka kovasti h?neen rakastunut? Kyll?p? tulee hauska n?hd? heit? yhdess?.-Herranen aika, sent??n: kihloissa kahdeksantoista vanhana! Jos hekin jo kahden vuoden p??st?-? Eih?n toki-hyi! Semmoista ei voinut ajatellakaan. Anna Sohvi oli heit? paljon suurempi ja vanterampi. Oikeastaan olisi luullut h?nt? koko joukon vanhemmaksi. Mutta eiv?t hek??n sent??n niin aivan lapsia olleet en??. Kuusitoista vuotta-ensi kes?n? seitsem?ntoista ja sitten vuoden p??st? saman ik?isi?, kuin Anna Sohvi nyt. Ja ent? jos kumminkin silloin-? Toinen tai toinen. Oliko se niin mahdotonta? Kuinka omituista ajatella. Ett? kahden vuoden p??st? saattaisivat jo olla kihloissa-ja sitten-aih, mit?s nyt semmoisia.

Vene t?ytt?si rantaan. Ev?svakat ja vaatenyytit nostettiin maalle.

Virstan verran oli astuttava mets?polkua, ennenkuin perille tultiin.

?Mit?h?n, jos riisuuntuisimme paljain jaloin??

?Tosiaankin!?

Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja keng?t jaloista pois. Ne ty?nnettiin nyyttien sis??n ja sitten koeteltiin astua.

?Ui, ui, ui, pist??, pist??.?

?Ei se mit??n?, kehoitti Anna Sohvi, ?pian siihen tottuu?.

Tyt?t katselivat mielihyv?ll? valkoisia jalkojaan, joiden hohdetta hienot, siniset suonet vaan lis?siv?t.

?Ja tied?ttek?s, mit? viel? teemme?? Betty oli oikein vallattomalla tuulella.

?Nooh?? Olga ja Hanna odottivat silm?t py?rein? uutta ehdotusta.

?Leningit otamme pois p??lt? ja k?velemme alushameessa.?

?Oletkos hullu??

?Betty, mit? ihmett? sin?-?

?No, ent? sitten? Kuka meit? t??ll? n?kee.?

?Saattaisi joku herra olla mets?st?m?ss?, esimerkiksi. Ja yht?kki? t?yt?t? esiin pensaista, ettemme huomaisikaan. Hyv? Jumala, ajatteles, mihink? joutuisimme??

?Mets?st?m?ss?? Kyll? kai. Mit? luulette, em?nt?? K?yv?tk? ne t??ll? mets?st?m?ss???

?Eih?n toki. Kielletty? se on Rauhalahden maalla. Riisukaa vaan leningit pois, jos mieli tekee. Ei t??ll? ole ristin sielua koko matkalla.?

Ja tyt?t riisuivat. Mit?h?n mamma t?st? sanoisi, arveli Hanna avattuaan napit ja vet?en k?sivarsia hihoista. Mutta eip? se h?nt? sent??n suuresti huolettanut.

Paidat, pitsireunaiset, hienot, kuultivat lumivalkoisina suolivy?lle saakka. Ja jalatkin kun n?kyiv?t nyt aina puolis??reen lyhk?isten alushameiden alta. Ei, mutta t?m?h?n oli hirve?t?.

?Mit?h?n, jos kaupungin kadulla k?velisimme n?in??

?Ihmiset py?rtyisiv?t varmaan.?

?Ja meit? viet?isiin Niuvanniemeen.?

Kuinka kummallista olla n?in vapaana, n?in rajattoman vapaana!

Heta ja Anna Sohvi olivat valmiina. Korennoissa he kantoivat olkap?ill? kakskorvaista vakkaa ja suurta vaatenyytti?. Tyt?t ottivat laukkuja ja muita pienempi? kannettavia. L?hdettiin. Polku vei kahden korkean vuoren v?lilt? lehdikkomets??n. Arastellen hyppiv?t tyt?t edelt?. Risut repiv?t verisi? naarmuja heid?n jalkoihinsa. Parkaisivat silloin aina hiukan, mutta nauroivat kohta taas. T?m? oli kuitenkin niin hauskaa, niin ??rett?m?sti hauskaa.

Aurinko paistoi ja linnut viserteliv?t. Oli er?s, joka niin somasti pani. Tyt?t arvelivat sit? leivoseksi, mutta Heta sanoi, ettei se ollut kuin raunioruntti. Varikset he kyll? tunsivat, ne kun niin rumasti r??kkyiv?t. Ja harakat my?s. Mutta noita pienempi? oli niin vaikea eroittaa toisistaan. N?yttiv?t juuri yht? suurilta kaikki ja yhden v?risi?kin ne olivat.

Maassa sirkat sirisiv?t.

?Mutta jos t??ll? on sammakoita, taikka sisiliskoja, taikka k??rmeit?.?

Olga katseli arasti nurmea eik? tahtonut uskaltaa astua eteenp?in.

?Huiui! Mihink?h?n min? poljin? Tuntui niin kylm?lt?, eik? liene ollut sisilisko.?

Hanna hypp?si kivelle. Seisahtuivat kaikki kolme ja j?iv?t odottamaan

Hetaa ja Anna Sohvia.

?Em?nt?, kuulkaa, onko t??ll? k??rmeit???

?Eih?n noista ole tiedetty n?ill? seuduin.?

?Ent? sisiliskoja??

?Ei ole niit?k??n.?

Mentiin eteenp?in ja tultiin pian perille. Mets? loppui, niityn ja ruispellon takaa n?kyi P?ll?k?n m?kki. Tytt?jen mielest? se oli niin siev?, niin kovasti siev?. Pistettiin pensaiden takana leningit p??lle ja l?hdettiin sitten ruispellon pientaretta my?ten kartanolle.

Vasemmalle oli heill? ensiksikin kota, johon sivumennen t?ytyi vilkaista sis??n. Semmoinen soma laitos. Eih?n tuossa ollut oikeita seini? edes eik? kattoa mink??nlaista. Py?reit? puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten. Keskell? kotaa oli tulisija ja suuri musta pata, joka riippui koukussa. Permantona ei ollut kuin kova maa, harmaa ja nokinen.

Yhdell? sivulla oli kumminkin hirsinen sein? ja siin? ovi.

?Saunako tuolla takana??

?Sauna?, kuului Anna Sohvin vastaus.

?Siell? kylv?mme joskus?, p??tti Betty.

?K?yh?n se laatuun.?

?Tulkaa jo pois?, kehoitti Heta ja tyt?t tottelivat. Mutta silm?t yh? vilkkuivat ymp?ri.

Kanoja eik?s ollut tarhassa, tuolla? Komea kukko, monta kanaa ja poikasia hirmuinen joukko. Niit?h?n piti kaiken mokomin tarkemmin katsoa.

?Tipo, tipo, tipo, tipo! Yks', kaks', kolme, nelj?, viis'-lueppas

Betty, montako poikasta niit? on?, kehoitti Hanna.

?Voi, eih?n niist? saa selv??, kun eiv?t pysy paikoillaan. N?ettek?s, tuolla yhdell? on siipienkin alla moniaita. Tipo, tipo, hellanen aika, kuinka ne ovat n?tti?, tipo, tipo!?

?L?htek?? nyt sis??n?, huusi Anna Sohvi porstuan kynnykselt?.

Niin, mink?h?n n?k?ist? siell? oli? Mentiin portaille. Kamarin ovi porstuassa oli selki seljallaan. Ja huone tytt?jen tulemaan koristettu kuin parhaasen juhlaan ik??n. Nurkissa komeita pihlajia, tuomen oksia sein?nraoissa ja havuja lattialla. Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oikealla sein?ll? oli s?nky, vasemmalla penkki, ikkunan alla p?yt? ja sen kahden puolen tuolit; siin? huoneen koko sisustus. Tyt?t katselivat ihastuneina ymp?rilleen ja Anna Sohvi oli tyytyv?inen.

?N?inh?n meill? on pienet paikat?, h?n puhui, ?ja vaillinaista kaikin puolin. Mutta ehk? h?ness? toimeen tullaan yht?hyvin.?

Selv?sti n?kyi, ettei h?n sit? ep?illytk??n.

Tytt?jen teki mieli menn? tupaa katsomaan.

?Mutta siell? on miehi??, muistutti Olga. ?Ilki?mmek? menn? paljain jaloin??

?No mit? se tekee, tulkaa vaan pois?, tuumaili Anna Sohvi.

?Ei, ei, pannaan jalkaan ensin?, sanoivat sek? Hanna ett? Olga.

Betty ei v?litt?nyt; h?nen mielest??n heill? oli semmoiset jalat, ettei niit? h?vet? tarvinnut. Meniv?t sitten s?vyis?sti tupaan, porstuan toisella puolen. Kolme, nelj? miest? siell? istui penkill?. Kaikilla lakit p??ss?, piiput hampaissa. Lakit he kumminkin ottivat pois ja laskivat ne viereens? penkille, kun tyt?t sis??n tulivat. Yksi miehist? kutoi verkkoa p?yd?n p??ss?, toinen ei mit??n tehnyt, istui vaan; samoin kolmas ja nelj?s. Kuka noista nyt lienee ollut sulhanen? Eik?h?n tuo, joka oli kauniin. Kumma, ettei Anna Sohvi h?nt? puhutellut, ei edes katsonut h?neen. Kuinka h?n niin?

Er?s noin kymmenvuotias poika-veitikka oli lukevinaan, vaikk'ei lukenutkaan; silm?t tuon tuostakin kirjan yli tytt?ihin vilkkuivat. N?m? meniv?t kaikki kolme rinnan penkille istumaan tuvan toiseen p??h?n. Ujostelivat v?h?n miehi?, kun nuo eiv?t mit??n virkkaneet, silloin t?ll?in vaan salavihkaa heit? sivultap?in tarkastivat. Heta seisoi takan ??ress?; h?nell? oli kahvipannu tulella.

Jopa hoksasi Betty kankaan tuvan per?-nurkassa. Ja heti h?n kapusi yl?s laudalle, painoi polkusen alas, ty?nsi toisella k?dell? kaidetta taaksep?in ja viskasi toisella sukkulaisen juoksemaan. Niin se meni, ett? hurahti toiseen p??h?n. Ei muuta kuin pari l?isk?hdyst? kaiteella, sitten polkunen alas ja uudelleen sama temppu.

?Betty, Betty?, varoitti Olga, ?sin? turmelet kankaan?.

?Antaa h?nen kutoa?, sanoi Heta, ?ei se siit? pahene?.

Ja Betty oikein innostui. H?n oli tunnettu erinomaisen k?yt?nn?lliseksi ja toimeliaaksi tyt?ksi.

Hanna meni rukin luokse ja alkoi tehd? k??mi?. Polki ensin kainostellen ja arasti, mutta sitten v?hitellen yh? tiukemmin. Rukki surisi ja k??mi k??min per?st? valmistui. Kaikki oli niin uutta ja niin hauskaa. T?h?n ty?h?n ei ikip?ivin? kyll?styisi.

Heta tarjosi heille kahvia. Miehet olivat alkaneet jutella kesken??n ja tyt?t kuuntelivat molemmin korvin. Mik? lienee tullut Rissalan is?nn?lle, kun sit? ei kuulunut takaisin kaupungista. Toissa p?iv?n? meni, eik? pit?nyt viipy? kuin muutaman tunnin. Em?nt? oli t?n? p?iv?n? l?htenyt hakemaan. Oli pel?nnyt, ett? kun sill? oli rahoja siell? nostettavana, niin eik? liene vaan joutunut veijarien seuraan ja juominkiin. Semmoista oli sille ennenkin tapahtunut. Kerran oli hukannut viisikymment? markkaa humalap?iss??n eik? tiennyt ei kuolemakseen, mihink? ne olivat joutuneet.

N?in puhelivat miehet ja tyt?t kummastelivat. Ei Hanna kuitenkaan eritt?in; se vaan muistutti h?nt? jostakin ja her?tti poveen tuskallisen tunteen; mutta h?n painoi sen takaisin ja k??nsi ajatukset toisaanne.

Anna Sohvi oli laittanut heille p?iv?llist? ja kattanut p?yd?n kamariin. Nyt h?n posket hohtavina ja suu makeassa hymyss? ilmestyi tuvan ovelle ja kutsui heit? ruoalle. Mentiin miehiss?, tai paremmin naisissa, sill? tyt?th?n ne vaan meniv?tkin.

P?yt? oli nostettu keskelle lattiaa. Sit? peitti sile?ksi kaulattu, valkoinen liina. Talrikit olivat asetetut kolmelle eri reunalle ja niiden yl?puolelle veitset ja kahvelit; veitsi oikealle puolelle, kahveli vasemmalle ja veitsen p?? oli pistetty kahvelin keskimm?isen ja ylimm?isen piikin v?liin. Niist? taas ylemp?n? oli valkoiset puulusikat, alasp?in, varret oikeaan. Ja p?yd?n keskell?, mik? paljous siin? oli ruokia. Kori t?p?sen t?ynn? nuorta rukiista leip??, kukkurainen asetti tuoretta, vastakirnuttua voita, talrikillinen paistettua kalaa, toisella talrikilla h?yry?v?, py?re? pannurieska ja keskell? kaikkia n?it? herkkuja mahdottoman suuri viilipytty.

Tyt?t eiv?t ruoan paljoutta pelj?styneet, vaan k?viv?t sen kimppuun urhoollisella mielihalulla. Eik? sit? usko kukaan, miten hyv?lle se maistui. Pannurieska oikein suli suussa. T?h?n saakka olivat niin hartaasti sy?neet, etteiv?t joutuneet mit??n puhumaan. Mutta nyt Betty tahtoi Anna Sohvilta tiet??, kuinka t?t? t?mm?ist? rieskaa laitettiin. Ja Anna-Sohvi kertoi juurta jaksaen. Viiliin se oli tehty ohrajauhoista ja mannaryyni? oli pantu sekaan, ett? tuli murakampaa. Voita sieti runsaanlaisesti. Ei siin? suurempaa konstia ollut, mutta eiv?tp?s vaan kaikki saaneet syntym??n. Milloin polttivat, milloin laittoivat taikinan liian sakeaksi, milloin taas tekiv?t jonkun muun vian. Mutta Anna Sohvilta se aina lyk?sti. Niin oli Rauhalandenkin tohtorinna sanonut, ettei h?n viel? t?ss? maailmassa ollut niin hyv?? pannurieskaa sy?nyt, kuin mit? Anna Sohvi heille tarjosi, kerran kun olivat vieraineen lyst?ilem?ss? t??ll?p?in. Ja Anna Sohvi oikein loisti iloisesta ylpeydest? sit? muistellessaan.

Tyt?t s?iv?t aikalailla ja Anna Sohvi pani sen merkille salaisella mielihyv?li?. Kaiketi aikoi h?n siit? Aarolleenkin kerskailla. Toiset palaset kun viel? ottivat, vaikka olivat niin suuria. H?pe? sanoa, mutta Betty? ihan jo r?yht?ytti, ja sille h?n vaan nauroi. Kaikki k?vi laatuun n?in maalla, mik? kaupungissa olisi kauhean sopimattomaksi n?hty. Viilipiim??n he sitten rieskan sy?ty? ryhtyiv?t ja pian syntyi pytyn reunaan kolme kaarevaa aukkoa. Paksu kermainen p??llys tarttui lusikkaan ja lusikasta suupieliin ja huuliin. Kuinka lienee k?ynyt, mutta sai sit? Betty nen?n p??h?nkin pikkuisen. Sille he ilveiliv?t ensin, mutta sitten Betty haki vaatevakasta pyyheliinan, josta kaikki kolme tempasi itselleen nurkan, ja puhtaiksi hangattiin nyt yhtaikaa suut. Niin meheviksi ja pehmeiksi olivat huulet kermasta ja rasvaisesta rieskasta k?yneet, ett? heid?n toden totta teki mieli suudella toisiaan, vaikka se t?ll? kertaa j?i sikseen, kun Anna Sohvi seisoi siin? luona ja katseli. Ruotsin kielell? he siit? kesken??n puhuivat, ettei Anna Sohvi ymm?rt?isi.

Heti ruoan j?lkeen mentiin uimaan. Se tosin oli terveysopin s??nt?j? vastaan, mutta mit?p? he n?ist? s??nn?ist? tiesiv?t. Tuskin olivat koskaan kuulleet, ett? maailmassa jotain semmoista l?ytyi kuin terveysoppi. Ilman pienint?k??n ep?ily? siis juoksujalkaa rantaan, vaatteet kilvassa p??lt? pois ja sitten j?rveen! Mutainen oli pohja ja sameata vesi, mutta ei se paljon haitannut. Mentiin syvemm?lle, siell? oli puhtaampaa. Uitiin ja melskottiin, kiruttiin ja naurettiin eik? tultu yl?s ennenkuin huulet olivat sinisin? ja hampaat suussa kalisivat.

Mentiin nyt mets??n k?velem??n ja kaikki he siell? etsiv?t ja valitsivat itselleen omat lempipaikat. Ne raivattiin risuista ja kivist? puhtaiksi ja siin?p? aika kuluikin my?h??n iltaan saakka.

Lehm?t olivat jo kotona, kun he taas kartanolle saapuivat. Nelj? lyps?v??, kaksi hiehoa. Ei ollut yksik??n vihainen, huoletta saivat menn? luokse. Lehmien nimet olivat: Mansikki, Torstikki, Kultaruusu ja Punakorva. Hiehojen: Mulju ja Omena. Tyt?t kohta nimittiv?t itselleen yhden kukin, Olga otti Kultaruusun, Hanna Mansikin ja Betty tyytyi vihdoin Torstikkiin, sitten kun ensin v?h?n aikaa oli Olgan kanssa Kultaruususta riidellyt.

Sit? Anna Sohvi parastaikaa lypsi. Maito hurisemalla juoksi raintaan ja vaahtoeli korkealle yl?s. Betyn teki kovasti mieli koettaa eik? h?nkin osaisi, ja Anna Sohvi sen halusta soi. Betty kyykistyi lehm?n vatsan alle, asetti rainnan nojalle polviaan vasten, niinkuin Anna Sohvillakin oli ollut ja nyt h?n urhoollisesti ryhtyi toimeen. Hirvitti v?h?n, kun se venyi niin pitk?lle ja tuntui niin oudolta kouraan se tuo, josta maitoa l?hti. Eik? tullut ei pisaraakaan, vaikka kuinka olisi vet?nyt. H?n koetti toista, kolmatta, nelj?tt?, ei sittenk??n.

???h?, murisi lehm?, huiskasi h?nn?ll??n ja nosti jalkaa. Betty pelj?styi, ett? oli v?h?ll? kaataa koko rainnan; mutta Anna Sohvi h?nt? rohkaisi, neuvoi heruttelemaan ja tarttumaan kovemmin kiinni. Niin h?n teki, ja nyt mik? ilo! Jo sirisi hieno, valkoinen maito-s?de alas. Ja kerran alkuun p??sty? se k?vi kuin mestarilta. Ei sihutellut en??, kohisi vallan kovaa ja vaahtosi-vaahtosi ihan toden teolla, vaikka ei niin paljoa kuin Anna Sohvin k?siss?.

Olga ja Hanna seisoivat luona, katselivat ja ihmetteliv?t. Eip? ollut ilman, ettei heid?nkin tehnyt mieli. Mutta heilt? puuttui molemmilta rohkeutta. Kuinka se Betty raahti niin kauhean kovaa pusertaa. Uiui, uiui, eik? siihen raukkaan koskenut? Eiv?t he toki voisi, ei vaikka mik?.

Bettykin jo taukosi, kun ei l?htenyt en?? maitoa. Nousi yl?s, suoristi selk?ns? ja pani k?det puuskaan. Loi silm?t toisiin ja odotti, ett? heid?n piti jotakin sanoa. Tunnustaa kumminkin h?nen etevyytens?. Mimmoisia raukkoja ne olivat, nuo. Kun eiv?t uskaltaneet lehm?n kylke?k??n taputtaa muuta kuin kaukaa kurottamalla vaan.

?Ohho!? Betty meni ja tarttui molemmin k?sin sen kaulaan kiinni. Hyv?ili sit? ja hemmotteli: ?piikani, piikani, oma Kultaruusuni, so, soh! Itikatko ne kiusaavat? Ajetaan pois, ajetaan.? Lehm? vastasi: ???h!?

N?in se ensimm?inen p?iv? kului. Seuraavana j?rjestettiin talous. Betty vapaaehtoisesti otti kaikki Marthan huolet ja toiset siihen suostuivat ilman ehtoja. Kiittiv?t vaan, kun p??siv?t ja olivat mieliss??n.

Saivat tyt?t kerran el?? niinkuin itse tahtoivat ja siit? he my?s osasivat nauttia. Leijailivat ulkona p?iv?t p??t??n, valvoivat iltasilla v?list? p?iv?n nousuun saakka, kulkivat paljain jaloin ja muutenkin tavattoman helpossa vaateasussa. Hylk?siv?tp? tykk?n??n er??n pukimen, jota paitse miehet eiv?t koskaan voi esiinty?. Heist?, n?et, oli paljon vilpoisempi niin. Ja paha kertoa, paha kertomattakin olla, mutta mit?s tekiv?t Olga ja Hanna er??n? iltana, kun tiesiv?t, ett? kaikki muut nukkuivat. Silloinkin juttelivat niin pitk??n, etteiv?t sitten en?? saaneet unta. Rupesi heit? viimein hiukasemaan. T?ytyi nousta yl?s hakemaan ruokaa. P?yt?kaappiin oli Betty aamiaista varten tallentanut kolme keitetty? munaa, jotka j?iv?t illallisp?yd?st?. Ne he ry?stiv?t ynn? leip??, jota siell? my?skin oli. Hiljaa liikkuivat kuin hiiret, ettei Betty her?isi. Sill? Betty oli tullut kovin tarkaksi ruoan suhteen; sanoi sit? kuluvan niin hirve?n paljon. Kummako se! He s?iv?t kaikki kuin mets?miehet.

Eiv?t uskaltaneet ruveta sis?ss? munia s?rkem??n eik? kovaa leip?? nakertelemaan, vaan l?ksiv?t ulos portaille. Ja l?ksiv?t varsin tahallaan juuri niinkuin olivat paljaalla paidallaan. Hyv? is? sent??n, jos nyt joku n?kisi! Mutta eip? n?hnyt, ei kukaan, paitsi Jumalan ihana, vapaa luonto. Eik? se heit? v?h??k??n siit? soimannut.

Kun olivat ruokansa lopettaneet, pisti heid?n p??h?ns? menn? viel? soutelemaankin, aina vaan samassa asussa. J?rvi oli ihmeen kaunis, tyyni aivan ja kirkas kuin peili. Kuka tiet??, milloin he olisivat malttaneet pois tulla, ellei ruvennut jo v?h?isen vilustamaan. Ei se muuten olisi haitannut, mutta pelk?siv?t ehk? sairastuvansa. Ja silloin olisi heid?n iloisesta maalla-olostaan tullut surkea loppu.

Seuraavana aamuna Olga ja Hanna viel? vetiv?t makeata unta, kun Betty nosti suuren metelin. Rosvoja oli k?ynyt, munat oli viety kaapista ja leip??kin oli h?vinnyt. Betyn silm?t olivat py?re?n? kauhusta. Olga ja Hanna koettivat n?ytt?? kummastusta. Mutta huulien ymp?rill? somasti hytk?hteli ja Betty sen pian ?lysi.

?Etteh?n vaan te? Kyll? olette, min? sen n?en silmist?nnekin.

Malttakaas!?

H?n sieppasi vitsan luudasta ja rupesi aika lailla hosumaan tytt?jen s??ri?. Huutaen, parkuen n?m? yl?s s?ngyst? ja yksiss? voimin Betty-raukan kimppuun, ett? saivat h?nen armottomasta k?dest??n vitsan pois.

Noin viikkokauden kuluttua rupesi el?m? muodostumaan v?h?n toisenlaiseksi. Olga, n?et, oli ottanut koko joukon romaaneja mukaansa ja niihin h?n nyt kiintyi eik? v?litt?nyt en?? muusta maailmasta mit??n. Toisia se harmitti, he nuhtelivat h?nt?, tekiv?t kiusaa, eiv?tk? antaneet h?nelle rauhaa. V?list? koettivat k?tke?kin h?nen kirjojaan. Mutta silloin keksi Olga keinon. Pujahti salavihkaa aina mets??n semmoiseen paikkaan, josta ne muut eiv?t h?nt? l?yt?neet ja viipyi siell? siksi kuin n?lk? vihdoin ajoi kotiin. Betty t?st? monta kertaa suuttui oikein toden-per??n, erinomattain kun h?n oli laittanut jotain hyv?? p?iv?lliseksi, eik? Olgaa kuulunut sy?m??n ennenkuin kaikki oli joko j??htynyt tai kuivanut. Ei se sitten en??, tietysti, ollut mink??n makuista.

Betty miltei itki, niin se h?nt? vihaksi pisti. Eik? auttanut, ett? Olga s?i enemm?n kuin milloinkaan ja vakuutti Betyn laittavan parasta ruokaa maailmassa. H?n leppyi vasta, kun Olga lupasi j?tt?? lukemisen v?hemm?lle, jonka lupauksen t?m? tavallisesti jo seuraavana p?iv?n? unhotti.

Hanna puolestaan ei kauan surrut Olgan eriseurallisuutta, sill? h?ness? yht?kki? her?si kummallinen halu oleskelemaan mets?ss? aivan yksin. Kuunteli siell? lintujen laulua, katseli pilvien kulkua, ei ajatellut paljon mit??n, nautti vaan, nautti, oli onnellinen ja rakasti. Nautti el?m?st?, rakasti luontoa; eik? luontoa ainoastaan, ihmisi? my?s ja el?imi? ja Jumalaa ja koko maailmaa. Puut, pensaat, ruohot, kukkaset, ne olivat yst?vi? kaikki, herttaisia, suloisia yst?vi?. Ne hymyiliv?t h?nelle, iloitsivat olemisestaan niinkuin h?nkin, puhuivat kielt?, jota ei korva kuullut, jota ei ajatus k?sitt?nyt, vaan jota syd?n tunsi. Kaukana er??n niemen nen?ss? oli h?nen rakkain lempipaikkansa. Siell? h?n istui usein tuntikaudet, eik? tiet?nyt ajan kulusta mit??n. J?rvi lainehti edess?, kaukana toisella puolen vei kapea salmi v?ljemmille vesille, oikeaan oli pieni, hauska m?kki peltojen keskell?. Ihanan ihana oli n?k?ala. Kuva painui syv?lle h?nen mieleens?. Mutta sanoin ei h?n osannut selitt??, mit? povessa liikkui eik? h?n muille siit? lainkaan puhunut.

Hiljaisena, tyyneen? Hanna tavallisesti palasi n?ilt? retkilt??n. Kun toiset kysyiv?t, miss? h?n oli ollut, mit? tehnyt, mill? kumman lailla oli saanut aikansa kulumaan, ei h?n muuta kuin hymyili. Betty ei voinut kyll?ksi ihmetell?. Olga vei edes kirjoja mukaansa, joita luki, mutta Hannalla kun ei ollut kirjoja, ei k?sity?t?, ei kerrassa mit??n. Nukkuiko h?n siell?, vai mit? kummaa? Vastausta ei tullut, hymyily? vaan. Betty vihdoin herkesi kyselem?st? ja rupesi siihen sijaan kertomaan, mit? kaikkia h?n oli toimitellut. Ne eiv?t v?hi? olleet. Milloin oli h?n kirnunnut voita, milloin kutonut kangasta, milloin vienyt hevosia hakaan ja ajanut seljasta, milloin ollut talonv?en mukana hein?ss? ja milloin mit?kin.

Loppupuolella kes?? meni is?nt? kerran Anna Sohvin kanssa nuotalle. Hanna p??si matkaan, sai istua veneen kokassa. Aaro ja pikku Erkka olivat menneet edelt? toisessa veneess?. Kalapaikkaan oli jotenkin pitk?lt?; ennenkuin nuotta oli vedetty ja kotiap?in p??stiin soutamaan, oli jo my?h?inen y?. Mutta niin kaunis, niin kaunis, ettei Hanna sit? ikin? voinut unhottaa. Kuu paistoi ja hopean hohtavana kimalteli j?rvi. Rannikot tekiv?t ymp?rille pime?n monimutkaisen reunan; eik? kuulunut liikett?, ei ??nt?, ei hiiskahdusta mist??n. L?hell? ja kaukana yht? hiljaista, yht? tyynt?. Airojen tahdinmukainen polske ja veneet, jotka tasaista suuntaansa kulkivat, olivat ainoat elonmerkit. Ei puhuttu sanaakaan pitk??n aikaan. Hanna nojasi veneen laitaa vasten; katseli vuoron j?rve?, vuoron taivasta. Ei j?sent? hievahtanut, huokuikin hiljaa, ihan hiljaa vaan. Ja toivoi, ett? kest?isi t?t? hyvin kauan, i?nkaiken vaikka. Y?n juhlallisuus lienee vaikuttanut is?nt??nkin, joka istui per?ss?. H?n alkoi laulun: ?O Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, Armahda meid?n p??llemme.? Vakavasti ja hartaasti h?n lauloi. ??niv?reet aaltoilivat veden ylitse kauas hiljaisia tienoita kohti. Anna Sohvi herkesi soutamasta; toinenkin venhe pys?htyi. Vasta sitten kuin viimeinen s?vel oli kajahtanut, he taas jatkoivat matkaa.

Hanna oli niin valtavassa mielentilassa, ett? syd?n vavahteli ja koko ruumis. Koetti hillit?; ei voinut. Painui kokkaan alas ja joutui toiseen maailmaan; ei tiennyt mihin eik? huolinut sit? selville saadakaan. Is?nn?n rauhalliseen puheesen h?n vihdoin her?si.

?Mik?h?n se liikkuu, tuolla rannalla?? He olivat jo kotia l?hell?.

Anna Sohvi taukosi soutamasta ja k??ntyi katsomaan taakseen. Hannakin koetti teroittaa silmi??n.

?Ihmisi?k? siell? on, vai elukoita?? kysyi is?nt? viel?.

?Eik? liene?, alkoi Anna Sohvi, mutta Hanna keskeytti huudahtaen:

?Olga ja Betty!?

Ne ne olivatkin. Mit? kummaa ne taas n?in my?h??n siell? keikkuivat.

Anna Sohvi veti kiivaammin airoja; vesi oikein sohisi kokkaa vasten. Tultiin rantaan. Olga ja Betty tarttuivat veneen laitoihin ja auttoivat heit? maalle.

?Pian, pian, Hanna, meill? on uutisia.?

?Vieraita, kuules, vieraita on tullut. Mutta arvaa keit?.?

?Nuoria herroja! Ajatteles, nuoria herroja!?

?Niin, nuoria herroja, kolme kappaletta. Woldemar, Tirri ja Alfred.?

?Hs, hiljaa, Betty, etteiv?t kuule. He nukkuvat tuolla aitassa.?

?Hyv?nen aika!? Ei Hanna osannut mit??n muuta.

Hiipien meniv?t tyt?t aitan ohitse ja pujahtivat kamariinsa. Vasta siell? p??si puhe oikein irroilleen.

?Hanna kulta, sano, mit? me nyt teemme?? tutkisteli Olga.

?Kunko olemme ilman f?rkeli?.?

?Niin, herran t?hden, kolme nuorta tytt??.?

?Eik?s Olga ole ihan hassu?? kysyi Betty. ?Juuri kuin tuosta maailma nurin k??ntyisi. Minusta vaan on hauskaa, ett? tulivat.?

?Kyll? minustakin, mutta-?

?Mutta mit? ihmiset siit? sanovat?? keskeytti Olga. ?Meid?n maineemme on mennyt.?

?Joutavia! Tarvitseeko kenenk??n tiet??. Pidet??n salassa?, neuvoi

Betty.

?Se olisi ainoa?, arveli Olga.

?Sanoisimme mammoille vaan?, ehdoitti Hanna.

?Mutta pojat itse?, muistutti Olga. ?He varmaan kertovat.?

?Me kiell?mme.?

?Kuka sen tekee meist?? Sin?k? Betty??

?Min?.?

?No, niin.? Olga v?h?n mietti. ?Jokohan uskallamme??

?Mik?s siin??, sanoi Betty. Hanna yhtyi h?neen ja niin oli asia p??tetty.

Aamulla jotenkin varhain ajeli Betty heit? yl?s. Huone oli saatava siistiksi ja aamiainen p?yt??n. Pojat olivat jo ongella.

?Mink?h?n leningin min? panen?? kysyi Hanna toisilta.

?Ota sininen, se kaunistaa sinua?, sanoi Olga, joka peilin edess? laitteli hiuksiaan. Poltteli niit? maronki-neulalla.

Hanna j?i sit? katselemaan.

?Anna, min? k?herr?n sinunkin hiuksesi?, ehdoitti Olga.

?En min?.?

Kyll? Hannan teki v?h?n mieli, mutta h?n ei kehdannut, kun niit? ei koskaan t?t? ennen oltu k?herretty.

?Hyv? ihme, ettek? te viel? ole puettuina??

Betty tuli touhussa tuvan puolelta ja kantoi talrikkia koko kasan k?sivarrellaan.

?Pian, laittakaa itsenne pois t??lt?, ett? Anna Sohvi p??see lakaisemaan. Minulla on muikut paistettuina ja uusia perunoita tulella.?

?Mit?s p?iv?lliseksi saadaan?? kysyi Hanna.

?Muna-sekoitusta, viilipiim??, ja ohkaisia pannukaakkuja. Kelpaako??

?Miks'ei.?

?Vallan hyvin?, arveli Olga. ?Kas niin, nyt min? olen valmis.?

?Min? my?s.?

?Saatte sitten menn? ulos v?h?ksi aikaa, ettette ole tiell?.?

Ei, ulos eiv?t tahtoneet; siell? olivat pojat. Tupaan meniv?t ennemmin. Katsoivat ikkunasta, joka oli rantaan p?in, mutta vet??ntyiv?t samassa takaisin, sill? pojat juuri tulivat yl?s kartanolle kaikki kolme, onkivavat k?dess?.

Kummallinen kainous tapasi Hannaa yht?kki?. T?ytyi menn? penkille istumaan, kauas, per?nurkkaan aivan. Eik? h?n nyt liikkuisi paikaltaan, ei vaikka mik? olisi. Ei voisi, jos tahtoisikin, silt? ne jalat tuntuivat.

Tuollahan jo ilmestyiv?t ovessa, loistavina ja iloisina kuin p?iv?n s?teet. Woldemar varsinkin, joka edelt? tuli. Olga meni taitavasti puoliv?liin lattiata heit? vastaan, k?tteli ja sanoi hyv?? huomenta. Kai Hannankin pit?isi, mutta, voi herra, kuinka se oli vaikeata. Pari askelta sai otetuksi, kun pojat enn?ttiv?t luokse. Tervehtiv?t ja-mit? lienev?t sanoneet, ei Hanna kuullut. Kun syd?n l?i niin hirve?sti ja poskia poltti kuin tulessa. Ei olisi voinut katsoa heit? silmiin, ei vaikka! Kiitti, kun p??si takaisin entiseen paikkaansa.

Sinne tulivat l?helle istumaan muutkin. Olga alkoi keskustelua, vapaasti ja tottuneesti, ihan kuin suuri ihminen, ja niinkuin h?n oli romaaneissa lukenut. Kumma, ett? h?n osasi. Mahtoi olla luonnossa. Ei Hanna suinkaan oppisi, ei ikin?. Hyv?nen aika! T?ll? hetkell? h?n vaan ei saisi sanaakaan suustansa. Mutta eip? sit? tarvittukaan. Olga kyll? piti puhetta vireill?. Eik? pojat h?neen en?? katsoneetkaan.

Varmaan h?n oli heid?n mielest??n typer? ja mit?t?n. Oikea nolla. Ja ruma, onnettomasti ruma. Kyll?p? h?n sen tiesi itsekin. Ja nyt her?si ?kki? semmoinen halu p??st? pois mets??n aivan yksin, niemen nen??n, sinne kauas, jossa laineet loiskien tulivat rantaan. Mutta h?n ei mill??n tavalla kehdannut l?hte? astumaan lattian yli, ne olisivat kaikki silloin katsoneet h?neen. Kiusaantui sitten ennemmin siin?, miss? oli.

Woldemar k??ntyi nyt Hannaan, sill? Olga oli joutunut kiistaan Tirrin kanssa.

?Onko teist? ollut hauska maalla??

?On.?

?Ehk'ette en?? tahtoisikaan kaupunkiin takaisin??

?En.?

Hanna ei oikein tiennyt, mit? vastasi, eik? uskaltanut katsoa yl?s, vaan kierteli uskoa paperik??mi? polveaan vasten. Onneksi oli h?n sattunut saamaan sen k?siins?. Mutta kyll? h?n sittenkin tunsi, ett? Woldemarin silm?t olivat kiinni h?nen kasvoissaan Ja siit? h?n niin k?vi h?milleen, ett? puristi k??min yhteen myttyyn sormiensa v?liss?.

Betty tuli samassa kutsumaan heit? ruoalle, ja ne muut meniv?t kohta. Hanna j?tt??ntyi tahallaan v?h?n j?lkeen, ettei tarvinnut kulkea siin? poikien edell?.

Anna Sohvin peili riippui sein?ll? ikkunan l?hell?. T?ytyi katsoa, olivatko hiukset hyv?sti. Oikeastaan h?n siihen salavihkaa tahtoi silm?ill? kasvojansa. Ja mielihyv?ll? h?n huomasi, etteiv?t ne sent??n olleetkaan niin rumat. Posket hohtivat ja silm?t loistivat. Paremman n?k?inen h?n oli kuin koskaan ennen, tai olisikohan Anna Sohvin peili kaunistanut? Tuo lamaava ujous syyst? tai toisesta nyt v?h?n antaantui ja jotakuinkin rohkeana h?n jo l?ksi muiden luokse kamariin.

Aamiaisten j?ljest? mentiin vesille. Siell? tytt?jen yhteisen p??t?ksen mukaan piti Betyn tuoman esiin tuo t?rke? ehdoitus pojille. Woldemar istui per??n, Alfred ja Tirri soutivat, tyt?t istuivat veneen keskell?.

Oltiin alussa v?h?n juhlallisia. Olga ja Hanna tuon tuostakin loivat silm?ns? Bettyyn, jonka vakava katse osoitti h?nen hyvin tiet?v?n, mik? painava teht?v? h?nell? oli edess?.

Ryk?si h?n siis hiljaisen hetken p??st? ja alkoi n?in:

?Meill? on teille er?s pyynt?.?

Poikien huomio oli vireill?. Alfred ja Tirri taukosivat soutamasta.

Olga ja Hanna katsoivat syrj??n.

?Jota teid?n tulee t?ytt???, jatkoi Betty. ?Lupaatteko kunniasanalla??

?Jos vaan voimme.?

?Kyll? te voitte.?

Pieni pys?hdys. Pojat odottivat. Hanna silm?ili j?rve? veneen laidan ylitse ja selaili k?dell??n vedess?.

?Mit? se koskisi?? kysyi Woldemar.

?Sit?, ettette yhdellek??n ihmiselle kertoisi t??ll? k?ynnist?nne. Ei vahingossakaan. Lupaatteko sen??

?Lupaamme.?

Pojat k?viv?t totisiksi. He rupesivat aavistamaan, ett? olivat saattaneet tyt?t ehk? pahaankin pulaan t?nne tulollaan.

Olga otti nyt puhuakseen.

?Te tied?tte, kuinka arka nuoren tyt?n maine on. Se usein riippuu hiuskarvan nen?ss?.?

He sen tiesiv?t. Mutta heid?n suhteensa saisivat olla huolettomat.

Eiv?t he kenellek??n hiiskuisi sanaakaan.

Tyt?t luottivat siihen, ja se oli oikein merkillist?, kuinka t?m? yhteinen salaisuus heit? liitti toisiinsa. Paljon suurempi tuttavallisuus alkoi kohta v?lill?. Oltiin j?rvell? aina siksi, kuin Betyn t?ytyi l?hte? p?iv?llispuuhiin. Laulettiin, puheltiin ja naurettiin. J?lkeen puolisen juostiin hippasilla ja leikittiin ?lainaa tulta?. Sitten illempana, kun Anna Sohvi sulhasineen ja pikku Erkka tulivat mukaan, tanssittiin piirihyppy? ja sit? kesti my?h?iseen y?h?n asti. Oli niin hauskaa, niin hauskaa, ettei ennen milloinkaan. Kuinka paljon tyt?ill? riitti puhumista, kun p??siv?t kamariinsa! Varsinkin Olgalla ja Hannalla; Betty sai niinkuin tavallisesti pikemmin unesta kiinni, h?n kun makasikin yksin??n eri s?ngyss?. Mutta toiset valvoivat kauan. K?sitysten, kaulatusten he olivat vuoteellaan, poski vasten poskea. Ja kuiskaten he siin? toivat esiin syd?men salaisimpia tunteita. Ei Hanna sent??n ihan kaikkia, jotain h?n tahtoi itsell??nkin pit??. Mutta Olga kertoi uskollisesti joka sanan, mink? Tirri oli h?nelle sanonut ja mink? h?n Tirrille. Ja sitten h?n tunnusti rakastavansa Tirri? semmoisella ??rett?m?n suurella rakkaudella, jota kest?isi viel? haudan tuollakin puolen, iankaikkisuuteen asti. Hannaa tuo oikein liikutti; h?n puristi Olgaa hell?sti rintaansa vasten. Ja he p??ttiv?t pysy? yst?vin? aina, niinkauan kuin eliv?t. Pitiv?t toisistaan sanomattoman paljon, sanomattoman paljon. Syleilyll? ja suutelulla sen yh? uudelleen vahvistivat.

K??ntyi sitten puhe taaskin poikiin. Tekiv?t heist? kaikenmoisia havaintoja todistaakseen, kuinka hyvi? he olivat. Reippaita, iloisia, etevi?, kauniita. Niin, heid?n vertaisiaan ei varmaan l?ytynyt koko maailmassa. Ei ainakaan Tirrin, p??tti Olga. Kyll? Hanna toki piti Woldemarista viel? enemm?n, mutta ei h?n sent??n virkkanut mit??n. Olgalle olisi tullut paha mieli. T?ytyi h?nen kumminkin puhua Woldemarista, kiitell? h?nt? ja mainita tuon tuostakin h?nen nime??n; sill? se oli niin kaunis. Ihmetteli itsekseen, eik? se h?nen suussaan soinut toisella lailla kuin mik??n muu nimi, ja eik? Olga sit? huomannut. Mutta h?nen ajatuksensa mahtoivat olla niin kokonaan Tirrin luona, ettei h?n joutanut semmoisia merkille panemaan.

P?iv? valkeni, ennenkuin tyt?t herkesiv?t juttelemasta. Sen j?lkeenkin viel?, vaikka silm?t jo olivat ummessa, kaikui Hannan mieless? yh?: ?Woldemar, Woldemar, Woldemar.? H?n k??nsi p??ns? pois, ettei Olga kuulisi, jos ne vahingossa sattuisi pujahtamaan h?nen huuliltaan. Sitten huoletta jatkoi:

?Woldemar, Woldemar, Woldemar.?-Pys?hdys. Uni yritti tapaamaan. Mutta valpastui h?n viel? uudelleen hiukan. Ja taas:

?Woldemar, Woldemar, Woldemar ... Wol-de-mar ... Wol-de-mar...? Siihen vaipui.

Tuli toinen p?iv?, se oli yht? iloinen ja hauska. Meni kuin siivill?. Samoin kolmas. Mutta nelj?nnen p?iv?n aamuna tapahtui jotakin erinomaista, joka matkaansai suuren muutoksen. Betty ei tiennyt mist??n; h?n oli siksi y?t? mennyt Anna Sohvin aittaan, ett? saisi k?rp?silt? rauhassa nukkua. Ja sitten h?n makasi pitemp??n kuin tavallista, sill? monen illan valvominen per?kk?in oli h?nt? uuvuttanut.

Olga ja Hanna olivat juuri nousseet ja istuivat molemmat ikkunan luona. Hanna neuloi pitsi? leninkins? kaulukseen, Olga puki jalkaansa. Ihmetteliv?t, ettei heille kahvia tuotu. Kello varmaankin oli jo kahdeksan, koska Aaro tuli pellolta p?in. Siihen aikaan perheelle annettiin aamiaista tuvan puolella.

Taivas n?ytti olevan pilvess?; jokohan ilma muuttuisi sateiseksi? Olga veti uutimet paremmin syrj??n ja molemmat kallistuivat likemm?ksi ikkunaa, tarkastaakseen taivaan rantaa. Mutta kuinka he pelj?styiv?t! Kun samassa juuri pojat juoksevat ohitse ja vilkaisevat yl?s. Heill? arvon oli aamuhameet p??ll?, mutta itse nuo kelvottomat olivat paitahioillaan ja paljain jaloin. Sill? lailla ilkesiv?t heille n?ytt??nty?. Ja-uskalsivat! Se oli todella anteeksi-antamatonta. Uimaan he arvatenkin vilistiv?t, mutta oliko pakko menn? heid?n ikkunansa alaitse, kosk'eiv?t kerran viitsineet oikein p??llens? panna? Mahtoivat kiert?? tuolta, niityn ja peltojen takaa. Olga oli hirve?sti harmissaan.

?Luuletkos, Hanna, ett? olisivat noin tehneet neiti Munsterhjelm'ille esimerkiksi??

?Voi, enh?n min? tied??, huokaili Hanna.

?Taikka Emma Hartman'ille? Eiv?t olisi, siit? saat olla varma. Mutta he eiv?t pid? meit? miss??n arvossa. Niin, siin?p? se juuri on: he eiv?t pid? meit? arvossa. Min? sit? eilen jo ep?ilin, kun Woldemar py?ritti sinua ringiss? niin kovasti, ett? olit v?h?ll? kaatua.?

?Olisit minulle sanonut silloin heti. Kun min? en semmoisia ymm?rr?.?

Hannalle jo vedet nousivat silmiin; syd?n oli t?ynn? tuskaa.

Olga vaikeni ja mietti. Sanoi sitten:

?Hullusti, ett? annoimme heid?n j??d? t?nne, vaikka tiesimme, kuinka se oli sopimatonta. Nyt saamme pit?? t?mm?ist? hyv?n?mme. Ihan vaan oma syymme.?

?Emmek? voi sit? mill??n parantaa??

?Tied?n min? yhden keinon. Rupeamme oikein totisiksi ja jyrkiksi heit? kohtaan, ett? ymm?rt?v?t pysy? jonkun verran loitompana. N?ytet??n herroille, tokko tunnemme, mik? k?y laatuun, mik? ei. Taikka saavatko meit? kohdella, niin vaan kuin tahtovat.?

?Olga kulta, en min? osaa. Enk? jaksakaan, p??ni on kipe?. Menen ennemmin Anna Sohvin aittaan pitk?lleni ja olen siell? koko p?iv?n.?

?Ja j?tt?isit minut yksin heid?n kanssaan. Kaunista! Tied?t hyvin, ettei Betyst? ole mit??n apua t?ss?.?

?Ei minustakaan. Ei, ei minustakaan.?

?T?ytyy koettaa, Hannaseni. Herke? ensiksikin itkem?st? ja vala silmi?si vedell?, etteiv?t verist?.?

Hanna kohta ty?t? k?sketty?.

?Kas niin?, sanoi Olga, ?hyv? on. P?? pystyyn nyt vaan ja selk? suoraksi, ett? n?yt?t yht? ylpe?lt? kuin neiti Munsterhjelm.?

?Ei se k?y, kun min? en ole niin pitk?k??n.?

?Ja kohtele heit? kylm?sti. El? katso niihin lainkaan.?

?En, en. Voi, kun menisiv?t jo pois.?

Ovelle koputettiin.

?P??st?k?? sis??n?, kuului Betyn ??ni ulkopuolelta. ?Ooho! Joko te olette t?ydess? asussa??

H?n toi kahvin p?yd?lle ja tyt?t istuivat ymp?rille juomaan.

?Ollaankos huonolla tuulella, vai??

?Ei suinkaan.?

Olga iski salavihkaa Hannalle silm??; ei huolinut ruveta kertomaan

Betylle koko asiasta mit??n.

Betty oli semmoinen lapsi, ettei h?n kumminkaan olisi ymm?rt?nyt.

?Ehk? menemme tupaan, Hanna.?

?Ah, niin!? juohtui Betylle mieleen. ?Siell? n?kyi olevan marjankauppias. Saattaisitte juuri ostaa p?iv?lliseksi.?

Olga pys?htyi tuvan oven suuhun, jossa pieni tytt? seisoi marjatuohinen k?dess?. Hanna pakeni per?lle, sill? h?n oli porstuan yli tullessaan kuullut poikien ??net pihalta. Meni ihan perimp??n soppeen, kangaspuiden taakse. Sielt? tuskin h?nt? huomasivatkaan. Iloisina ja reippaina tulivat pojat sis??n. Hiukset sileiksi kammattuina, kiilsiv?t m?rkyydest? ja ihon tuoreus osoitti heid?n hiljan k?yneen j?rvess?. Olivat aivan kuin ennen; eiv?t aavistaneet mit??n pahaa. Olga seisoi puoleksi selin ja puheli taukoomatta tyt?n kanssa. Ei luonut vahingossakaan silmi??n poikiin, jotka k?rsiv?llisesti odottivat syrj?ss?, sanoakseen h?nelle hyv?? huomenta. Vihdoin viimein h?n k??ntyi. Mutta semmoinen kiire h?nell? oli viem??n marjoja Anna Sohvin haltuun, ettei h?n joutunut heihin paljon katsomaankaan. Pikkuisen vaan sivumennen nyyk?ytti p??t??n.

Woldemarin silm?t kiersiv?t tupaa siksi kuin tarkastavina pys?htyiv?t kangaspuiden taakse.

?Hanna, siell?k? sin? olet??

He olivat kaikki edellisen? p?iv?n? tulleet sinuiksi kesken??n.

Ennenkuin Hanna kerkesi mit??n vastata, oli Woldemar jo h?nen luonaan. Pujotteli kangaspuiden ja penkin v?lilt? ihan likelle, sinne viereen. Ei Hanna p??ssyt en?? mihink??n, sill? sein? oli takana ja toisella sivulla, edess? taas kangaspuut. Huomasi, kuinka Olga katsoi h?neen syrj?st?, v?h?n niinkuin moittien. Mutta hyv?nen aika, oliko se h?nen syyns??

Woldemar sanoi hyv?? huomenta ja tarjosi h?nelle k?tt?. Saattoiko Hanna muuta kuin antaa h?nelle omansa. Eik? h?n sille mit? voinut, ett? Woldemar siihen niin tukevasti tarttui ja piti kauemmin kiinni, kuin tarpeellista oli. Eik? sillek??n, ett? veri taas lensi poskille ja kuumensi ohauksia. Muistipa h?n nyt kumminkin neiti Munsterhjelm'i?, suoristi selk?ns? ja nosti pystyyn p??ns?, joka vahingossa oli painunut niin alas, ett? leuka kosketti rintaa. Mutta kun h?n samassa loi silm?ns? yl?s, kohtasi h?nt? semmoinen l?mmin ja luottava katse, ett? se tuntui syv?lle syd?meen saakka, ja sulatti kerrassa kaiken ylpeyden, jonka h?n vaivalla oli saanut kokoon.

?Hanna, tule pois sielt??, lausui Olga tuvan toisesta p??st?.

Woldemarin t?ytyi v?isty? edest? ja yhdess? he nyt tulivat muiden luokse.

Olga katseli ikkunasta ulos eik? puhunut mit??n. Hanna istui h?nt? l?helle, otti nuppineulan rinnastaan ja piirteli sill? p?yt??n.

?Mit?s hauskaa me t?n??n keksisimme?? kysyi Woldemar.

?L?hdet??n ongelle?, ehdoitti Tirri.

?Suostutteko, tyt?t??

Woldemar sai v?h?n odottaa vastausta.

?Minua ei haluta?, sanoi Olga viimein, k??nt?m?tt? p??t??n.

Hanna kiusaantui. H?n painoi kovemmin neulaa ja teki syvi? naarmuja p?yt??n, joka onneksi oli maalaamaton.

Pojat katsoivat toisiinsa. Nyt ei kaikki ollut oikein p?in. Syntyi pieni hiljaisuus. Woldemar koetti uudestaan.

?Jotain muuta sitten. Menemmek? k?velem??n??

Ei Olga ollut kuulevinaan. Hannan oli hirmuisen paha olla. Pureskeli esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan m?r?ksi. Olisi niin mielell??n sanonut jotain yst?v?llist?, vaan ei uskaltanut Olgalta.

Anna Sohvi ilmoitti aamiaisen olevan p?yd?ss?.

?Herrat ovat niin hyv?t?, sanoi Olga ja nousi.

Ei, mutta mit?s t?m? merkitsi? Mist? tuo ?kkin?inen muutos? ?Herrat?, sanoi h?n niin kylm?sti kuin olisivat ventovieraita olleet.

Woldemar kohosi yl?s, pisti k?det housun taskuihin, nytk?ytti p??t? taakse, ja rypisti otsaa; Tirri nolostui ja loi silm?ns? alas; Alfred oli kuin el?v? kysymysmerkki.

Aamiaista sy?tiin jokseenkin juhlallisessa ??nett?myydess?. Betty arveli, ett? ukkonen mahtoi olla ilmassa, koska tuntui niin rasittavalta.

Ruoan j?lkeen meniv?t pojat ulos ja pitiv?t pienen neuvottelun. Olga ja

Hanna panivat sen molemmat merkille. Sitten tulivat kaikki kolme,

Woldemar etup??ss?, ja sanoivat j??hyv?iset. Olivat viivytelleet liian

kauan; heid?n olisi jo aikoja ennen pit?nyt l?hte?.

Betty vastusteli. Mik? heille nyt oli p??h?n pist?nyt, kun eiv?t eilen viel? mit??n puhuneet poismenostaan. Ja mihink? heill? oikeastaan oli kiire. Eiv?tk? voisi viipy? muutamia p?ivi? siell? maalla ja nauttia lupa-ajasta. Parin viikon p??st?h?n tuo pitk? lukuvuosi taas alkaisi.

Mutta he eiv?t voineet viipy?, ei mill??n ehdolla. Olgalle antoivat ensiksi k?tt?; h?n ei sanonut heille mit??n muuta kuin ?hyv?sti?. Lieneek? sent??n lis?nnyt: ?ei kest??, tai jotain sinnep?in, kun he kiittiv?t. Yht? v?h?puheinen oli Hanna, vaikka h?nen katseessaan olisivat voineet lukea pienen arastelevan anteeksi-pyynn?n, jos olisivat parempia ihmistuntijoita olleet.

Betty tahtoi ainakin l?hte? heit? saattamaan, tuonne mets?nrinteesen saakka, ehk? v?h?n kauemmaksikin. Olga ja Hanna j?iv?t kamariin, mutta ikkunasta he katsoivat heid?n j?lkeens?. Hannan syd?nt? kivisti, eik? Olgankaan ihan terve ollut. Mutta h?n oli t?ydellisesti vakuutettu siit?, ett? he olivat t?ytt?neet t?rke?n velvollisuuden, ja se v?h?n lohdutti.

P?iv? rupesi niin pitk?ksi, ettei tahtonut loppua tullakaan. Hanna sai ?kki? hirve?n koti-ik?v?n; ?iti? ja is?? ja Jussia, palvelijoita, kissaa, koiraa, kamariansa ja koko kotikartanoa h?n muisteli kipe?ll? kaipauksella. Eik? auttanut, vaikka h?n meni lempi-paikkaansakin, niemen nen??n, jossa ennen aina tunsi itsens? onnelliseksi. Olipa vaan rauhattomampaa viel? siell? yksin?isyydess?, ja takaisin h?n kiiruhti heti toisten luokse. Olgan kirjan otti k?teens? ja koetti lukea, mutta pois t?ytyi panna, kovin oli kuiva. Ei ollut mik??n mielelle k?yp??, ei kerrassa mik??n.

Betty oli ?re? ja riiteli. Ruokavarat olivat lopussa, kissa oli sy?nyt kerman, maito oli hapantunut. Eik? h?nt? en?? haluttanut koko talouden hoito, oli saanut mokomasta jo ihan kyll?kseen. Ja Betty loikoili nurmella, selki seljallaan, k?det ristiss? p??n alla, huolien viis' siit?, tuliko sin? p?iv?n? puolista, tai ei.

Olgalla ei en?? ollut lukemista. Kaikki kirjat h?n oli laskenut l?pi, muutamat kahteenkin kertaan. Neulomiseen h?n my?s oli v?synyt ja ilma oli ruma, ettei voinut k?vell? ulkona. Oikeastaan h?n ei tiennyt, mink?t?hden he viel? viipyiv?t maalla, kun kotona oli niin paljon tekemist?; koulukin pian alkaisi, sit? varten tuli toimittaa yht? ja toista. Laittaa vaatteet kuntoon, koota vihkot ja kirjat, j?rjest?? kukat, joita olivat maalla ollessaan v?hin ker?nneet ja paljon muutakin. Kyll? Olgan mielest? heid?n jo v?ltt?m?tt? pit?isi muuttaa kaupunkiin.

Ihan samaa arvelivat Betty ja Hanna. Ruvettiin heti panemaan tavaroita kokoon ja talonv?elle ilmoitettiin, ett? aikomus oli l?hte? jo huomisp?iv?n? pois. Tuvan puolella olivat kaikki siit? niin pahoillaan, ett? tytt?j? oikein liikutti. Anna Sohvi miltei itkenyt. Olivat tottuneet heihin, tulisi kovin ik?v?. Niin herttaisia ja rakkaita he olivat kaikki kolme ja niin ihmeen hyv?luontoisia. Ylpeit?k??n eiv?t olleet, ei pikkuistakaan, pitiv?t heit? aivan kuin vertaisiaan. Ei ollut koko kaupungissa niin hyvi? herrasneiti?, siit? sai olla varma.

Is?nt? siihen lopetti, sytytti piippunsa ja j?i totiseksi. Hetalle vedet nousivat silmiin, mutta h?n k??ntyi selin ja h?mmensi hierimell? jauhoja puuro-pataan. Erkkakin oli mietteiss??n; kenenk?h?n kanssa h?n nyt juoksisi hippasilla t?st? l?htein. Anna Sohvi teki k??mi?, py?ritti kiivaasti rukkia ja pyyhki v?h?n v?li? nen??ns? esiliinan helmaan.

Tyt?t istuivat rinnan sill? penkill?, joka oli p?yd?n edess?. Hiljaisia he olivat ja vakavia; ik?v?? oli erota noista yst?v?llisist? ihmisist?; mutta halu kotiin sai kuitenkin voiton. Ja niin p??tettiin sitten, ett? Heta ja Anna Sohvi aamulla varhain l?htisiv?t heit? viem??n.

Ja sitten h?n oli kotona taas. Omassa kamarissaan, johon ?iti sill? v?lin oli antanut panna uudet tapetit seiniin ja uudet uutimet ikkunoihin. Se oli entinen lastenhuone, ruokasalin vieress?. Jussi poika majaili nyt pieness? suojuksessa etehisen toisella puolen, jota ennen oli kahverina k?ytetty.

Hauskaa oli maalla ollut, mutta hauskaa oli tulla kotiinkin j?lleen. Turva, se oli heid?n koiransa nimi, heilutteli ilosta h?nt??ns? ja hyppeli vasten. Kukat olivat sill? aikaa tavattomasti kasvaneet; kummako se, kun ?iti niit? hoiti. Miina oli rukoustanut ?idilt? parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ymp?rille h?n oli laittanut siev?n siev?t paperikoristukset. Salin entiset k?yt?v?-matot h?n my?skin oli pannut lattiaan; ne olivat valkoiset punaisilla reunoilla ja tekiv?t huoneen hyvin iloisen n?k?iseksi. Jussi oli ongella, kun Hanna tuli kotiin, ja is? miss? lienee ollut; ei ?iti tiennyt, mutta siin? h?n juuri v?h?? ennen oli l?htenyt.

?iti oli voinut hyvin koko ajan ja Hannan mielest? h?n n?ytti virke?mm?lt?. Vai lieneek? muuten h?nen tulemastaan tuo loiste silmiin ilmestynyt. P?iv?llisiksi palasivat sitten kotiin is?kin ja Jussi; pojalla oli pieni? ahvenia tuohisessa ja h?nell? oli tulinen kiire saada Maria heti niit? perkaamaan. Olipa se Jussikin kasvanut koko lailla ja tullut niin miehekk??n n?k?iseksi. P?ivettynyt oli hirve?sti; k?ynyt niin ruskeaksi kuin mulatti juuri. Ja hiukset olivat lakin alapuolelta palaneet ihan valkeiksi. Saappaat veneess? kastuneet; ?idille tuli h?t?, kun h?n niill? likasi kaikki ruokasalin matot. Poika sai istua sohvaan ja siihen h?nelle tuotiin puhtaat, kuivat sukat ja toiset jalkineet.

?Niin, lystik? sinun oli?? h?n kysyi Hannalta.

?Kovasti.?

?Sen arvaan. Ensi kes?n? pit?? minunkin p??st? maalle koko lupa-ajaksi. Ei auta mik??n. Mutta kauemmas min? tahdon, kuka niin l?hell? viitsisi olla kuin P?ll?k?ss?. Tuonne oikein syd?nmaalle, Karjalaan.?

?Ehk? sinut pappa laskee?, sanoi ?iti, ?jos luet ahkerasti, ett? p??set luokalta?.

Jussi puri hammasta.

?Minulle aina pannaan ehtoja?, h?n sanoi.

Ja suu j?i pullolleen; mutta enemp?? h?n ei virkkanut, sill? is? tuli samassa sis??n. Hanna juoksi suoraap??t? h?nelle kaulaan.

?Terveisi?, pappa, maalta.?

?Noo, johan sin? olet kotona.?

?Jo, ja nyt olen niin terve, etten varmaan koko vuonna l??k?ri? kaipaa.?

?Soo, sep? hyv?.?

Is? istui p?yt??n ja niin teki Jussi my?s. Hannakin seurasi esimerkki?, samoin ?iti, sitten kuin h?n ensin oli k?ynyt ky?kiss? ja toimittanut ruoat sis??n.

?Jeekeli sent??n-?

?No, Jussi, kuka noin sanoo??

?Mit? pahaa siin?, mamma? Eih?n sill? pirua tarkoiteta.?

?Et sin? milloinkaan opi ihmisiksi puhumaan.?

Jussi ei kerennyt vastaamaan, sill? h?nelt? oli pudonnut paistin rasvaa p?yt?liinalle ja ty?t? oli saada sit? veitsen k?rjell? poiskaapituksi.

?Mutta mit? sin? yritit sanomaan?? kysyi is?.

?Niin ett? jeekeli sent??n, kuinka t?n? aamuna olisi tullut paljon kaloja, ellei lierot loppuneet kesken. K?vittek?s te, Hanna, usein ongella siell? maalla??

?Eih?n me varsin usein. V?list? kumminkin.?

?Saittekos kaloja??

?Aina v?h?n.?

?Mamma, min? olen nyt p??tt?nyt, ett? rupeankin kalamieheksi.?

?Kaunista?, hymyili is?. ?Sitten min? saisin sanoa: poikani, kalamies.?

?Onpa se parempi kumminkin kuin renttu-herra, joka juo ja-?

?Jussi, sy? nyt ja ole vaiti?, sanoi ?iti.

Is?n oli otsa rypyss? ja Jussi himme?sti aavisti, ett? h?n oli sanonut jotain tyhm??. Hanna kiiruhti puhumaan muista asioista.

?Betty osasi laittaa meille niin hyv?? ruokaa. Pojatkin sit? kiittiv?t.?

?Ketk? pojat??

Hanna h?mm?styi ja lensi punaiseksi.

?Niin, mamma ei tied?k??n, ett? meill? oli vieraita, veljekset Stenberg ja Tirri. Viipyiv?t siell? muutamia p?ivi?.?

?Teid?n luonanne?? kysyi is? kummastuneena.

?Niin.?

?Olitteko kutsuneet niit???

?Emme.?

?Ja ne lurjukset uskalsivat tulla; tiesiv?t varmaan hyvin, ettei teill? vanhempaa ihmist? ollut mukana. Kuinka rupesitte ottamaan heit? vastaan. Olisitte k?skeneet pois.?

Hanna vaikeni ja katui kovin varomattomuuttaan. Mutta ?iti tuli h?nelle avuksi.

?Eik? tuo minusta niin vaarallista ollut; nuoret mielell??n k?yv?t maalla kes?najalla, luultavasti eiv?t tulleet ajatelleeksikaan, ett? siin? mit??n sopimatonta oli.?

Enemp?? ei asiasta puhuttu ja Hanna kiitti onneaan, kun p??si niin v?h?ll?. Ep?huomiosta h?n oli sen ilmaissut, mutta kaikki hyv?ksi vaan, sill? omatunto sai nyt olla rauhallinen.

Tuli syyskuun ensimm?inen p?iv? ja tyt?t ker??ntyiv?t kouluun; vihkot, kirjat ja taulut mukana kaikilla. Viime lukukauden todistus my?s, varustettuna papan, mamman tai holhojan nimell?. Koulu surisi kuin mehil?ispes?. Pulpettia avattiin ja suljettiin, tuolia v?istettiin ja p?yti?kin siirrettiin paremmin kohdalleen. Valittiin paikkoja, sopimuksia tehtiin; se t?rke? asia oli saatava selville, kenen viereen istumaan p??si. Ja ensi riviink?, vai toiseen, vai tuonneko taakse, ihan viimeiseen. Kuinka halutti itsekutakin, kuinka enn?tti ja kuinka jaksoi puoliaan pit??.

Yhdess? kohden ei paljon seisottu; mik? py?ri, mik? hyppi, mik? juoksi, mik? hitaammin liikkui. Opettajattaret arvokkaina kulkivat kiehuvien luokkien l?pi, seisahtuivat, katselivat ymp?rilleen ja kehoittivat korotetulla ??nell? hiljaisuuteen. Surina v?h?n taukosi ja h?ilyv? joukko asettui; mutta kohta kun opettajattaren selk? katosi toisesta ovesta, alkoi kaikki uudelleen entist? kiivaammin.

Korkeimmalla luokalla oli kuitenkin v?hemm?n h?lin??. Eih?n heid?n sopinut, kun olivat jo suuria, t?ytyi pienemmille n?ytt?? hyv?? esimerkki?; eik? heit? toki haluttanutkaan.

Yksitoista heit? en?? oli j?ljell? kahdestakymmenest? viidest?; mihin lienev?t vuosien kuluessa riponneet. Mutta toverihenki oli heid?n luokalla aina ollut verrattoman hyv?; ei toisilla sinnep?ink??n. Semmoista yksimielisyytt? kuin heid?n v?lill? sai etsi?; tuskin sit? vaan lyseollakaan l?ytyi, vaikka pojat niin kerskuivat. Oliko viel? koskaan luokalta mit??n kerrottu? Tai olivatko koskaan kannelleet toistensa p??lle? Kaikki he yhdess? olivat kest?neet, myrskyt ja p?iv?npaisteet; kun jotain tapahtui, ei syyllist? annettu ilmi, vaan luokka otti kokonaisuudessaan siit? vastatakseen. Eik? toverista sallittu pahaa puhuttavan, ei koulussa eik? koulun ulkopuolella. Viel? v?hemm?n oli juoruja tai riitoja heid?n kesken milloinkaan syntynyt.

Ja viimeist? lukuvuottaan he nyt alkoivat; eroisivat sitten, hajautuisivat sinne, t?nne. Miksi muuttuisi kohtalo itsekunkin? Mit? toisi tulevaisuus heille mukanaan? Eih?n tiennyt; se vaan oli varma: vaikk'eiv?t tuon koomin n?kisi toisiaan, eiv?t he kuitenkaan unhottaisi eiv?tk? vieraantuisi. Elinkautinen side heit? yhdisti, vahvempi kuin mik??n maailmassa; ei aika eik? paikka sit? kulumaan saisi. Semmoisia rakkaita muistoja kuin heill? tuskin viel? t?t? ennen oli ihmisill? ollut, tuskin vastedesk??n tuli olemaan. Kun katseli noita toisia--

?Pois t??lt?!?

Ines se oli, joka hypp?si alas p?yd?lt?, jossa h?n oli istunut, ja meni t?ytt??m??n ovesta takaisin er?st? alemman luokan tytt??, joka uskalsi pist?? p??ns? sis??n.

?Koettakaapas tulla?, h?n lis?si ja sulki oven toisen nen?n edess?.

Kun h?n oli kiivennyt takaisin p?yd?lleen, jatkettiin keskustelua.

Eik? heid?n pit?isi p??tt?? tavata toisiaan muutamien vuosien kuluttua? M??r?isiv?t ajan ja paikan; esimerkiksi kymmenen vuotta juuri siit? p?iv?st? ja Puijon tornilla he yhtyisiv?t. Yleinen riemastus ehdoitukseen; k?den ly?nnill? liitto vahvistettiin, ja muistomerkiksi he teett?isiv?t hopeiset rahat, joihin antaisivat piirt?? ristin, ankkurin ja syd?men ynn? molemmat vuosiluvut. Koulusta menisiv?t suoraan kultasepp??n; mutta asia oli pidett?v? salassa, ei hievahdettaisi kenellek??n mit??n. Varottava oli erinomattain, ettei alemman luokan tyt?t saisi siit? vihi?.

?Tulee joku, tulee--?

Kaikki t?ytt?siv?t huutaen ovelle.

?Ettek? te anna meid?n olla rauhassa t??ll??-Taivas, johtajatar!?

Tyt?t siirtyiv?t h?mm?stynein? pois ja johtajatar tuli hymyillen sis??n.

H?n m??r?si heille l?ksyt huomiseksi omissa aineissaan, jakeli muutamia ohjeita ja meni taas. Ines hiipi j?ljess?, tirkisti viel?k? h?n oli likiseudulla ja painoi hiljaa oven kiinni. Sitten h?n hypp?si yl?s entiselle paikalleen, ja vapaus oli uudelleen yleinen. Puhetta riitti; yksi tiesi yht?, toinen toista. Joku kertoi, ett? lyseolaiset pitiv?t itse??n heit? viisaampina, ja sek?s harmitti. P??tettiin lukea t?n? vuonna, niin ett?! Ja sitten he olivat sanoneet, ettei naisen intelligenssi olisi yht? suuri kuin miehen. Vaikka se oli paljon suurempi, ihan vissiin, paaljon, paljon suurempi! N?htiinh?n selv?sti pikkulasten kouluissa, joissa oli sek? poikia ett? tytt?j?. Aina tyt?t etev?mpi?, aina, aina! Ja nyt he oikein koettaisivat. Kun saisivat jotain semmoista ainetta, jota lyseolla ei ollenkaan luettu. Esimerkiksi filosofiaa. Niin, niin filosofiaa!

He hyppeliv?t ilosta ja taputtelivat k?si??n. Ja he tarttuivat toisiinsa kiinni ja syleiliv?t ja suutelivat. Filosofiaa, filosofiaa! Voi, kuinka he sitten tulisivat viisaiksi, kuinka koko maailma heit? ihmettelisi, ja kuinka poikien k?visi kateeksi. He raukat, kun eiv?t filosofiasta mit??n tienneet. J?ljelle j?isiv?t, j?ljelle, ihan armotta!

Mutta,-niin, nyt sieti taas mietti?. Kuka heille opettaisi? Pastori J?rvel?k?? H?n kait, eik?s se juuri sopinut uskontotuntiin? Miss? h?n viipyi, kun ei jo tullut heille l?ksyj? antamaan?

Mentiin katsomaan, mutta samassa h?n juuri ilmestyikin, herttaisena, yst?v?llisen? niinkuin konsanaan ennen. Kaikki asettuivat paikoilleen; tuolinsa takana seisoi itsekukin siivona ja tasaisena, aivan kuin heid?n ik?isilleen sopivaa olikin. Silmist? vaan vilkkui jotain muuta. Vilkkui tuo sis?llinen, vallaton, huimap?inen nuoruuden ilo, tuo luontaisten tunteiden riemastus, joka pyrki vapaasti uhkumaan, vastoin kaikkia s??dyllisyyden m??r??mi? s??nt?j?. Mutta he painoivat sen v?kisen alas; politiikki vaati, ett? olisivat oikein hiljaa, ett? pastori heihin mielistyisi. Betty kumminkin ?kki? hoksasi, ett? jonkun pit?isi nyt esitt?? asiaa. H?n kuiskasi sen hiljaa naapurilleen, naapuri eteenp?in toisille. Pian se yleisesti tiedettiin. Mutta kuka heist? puhuisi, kuka? Toinen nyk?isi toistaan, kyyn?sp??t liikkuivat ynn? jalat.

?Sano sin?!?

?Ei, ei, sano sin?!?

?En min?, en vaikka.?

Pastori selaili kirjan lehti?. Huomasi jotain olevan mieliss?, jota aiottiin ilmoille. Katsahti h?n pilanp?in silm?lasien yli luokkaan ja n?ki, kuinka vilkkaasti tyt?t ajatuksia vaihtoivat kesken??n, l?hemp?? kuiskaamalla, kauempaa merkeill?, silm?in iskulla, sormien liikkeill? ja tuhansilla muilla keinoilla. H?n uppoontui kirjaansa taas ja odotti, mit? tuleman piti.

Ja tyt?t puolestaan olivat jo selvill?. Ines suoristui, otti vakavan muodon ja ryk?isi.

?Me pyyt?isimme, ett?-jos pastori olisi niin hyv?--ja opettaisi meille filosofiaa.?

Pastori laski kirjan p?yd?lle, korjasi silm?lasiaan ja katsoi yl?s.

?Filosofiaa! Vai niin! Vai filosofiaa te tahtoisitte lukea??

H?nen suunsa meni hymyyn, noin ik??nkuin vastoin tahtoaan. Ja katse oli v?h?n kummallinen. Eiv?t tyt?t oikein varmasti tienneet p??tt??, mit? ne merkitsiv?t. Mutta Ines ei h?mm?stynyt.

?Se on meid?n yleinen toivomme.?

Ja h?n katsoi ymp?rilleen, saadakseen puolta.

?On, on. Meid?n yleinen toivomme?, kaikui joka suusta.

?Hyv?!? lausui pastori. ?Sopii juuri minunkin programmiini.?

Mik? ilo! Tyt?t katsoivat toisiinsa. Ei tahtonut en?? kukaan voida hillit? itse??n. Toinen puristi toisen k?sivartta; puristi innossaan v?h?n liiankin kovaa. Koski; pieni tukahdutettu parkahdus ja k?sivarsi temmattiin pois. Ja sitten naurettiin; koeteltiin n?pist?? takaisin. Mutta, tss! Hiljaa! Pastori puhui.

?Otamme sitten filosofiaa uskonnon ohessa. Sen perustukselle. K?yh?n se vallan hyvin!?

H?n piti v?h?n lomaa joka lauseen v?lill?. Tytt?jen huulet olivat niin makeassa hymyss?, etteiv?t varmaan pavut olisi suussa pysyneet. Pastori oli ihan totinen. Ei h?n leikki? laskenut.

?Kristinopissa kumminkin parhaat el?m?nohjeet l?ytyv?t ja tukevimmat moraaliset totuudet. Niille kun rakentaa, ei hukkaan joudu.?

Koko luokka kuunteli nyt hartaasti. Mutta pastori ei en?? jatkanut, vaan n?ytti heille seuraavan p?iv?n oppim??r?n. Katkismus heill? oli luettavana t?n? vuonna. Ja ensimm?isest? k?skyst? oli aljettava.

Tyt?t malttoivat tuskin katsoa. Mit? he tuosta; vanhaa ja tavallista. Odottivat, ett? pastori m??r?isi jotain siit? toisesta aineesta, filosofiasta. Mutta pastori ei ollut tiet??kseenk??n. Pani vaan rauhallisesti kirjan kiinni ja teki l?ht??. Tyt?ille tuli h?t?.

Ent? filosofia? Mik? oppikirja siihen? Suhina k?vi yli koko luokan, ja

Betty viimein lausui kysymyksen ??neen.

?Oppikirja?? sanoi pastori, ja huulille ilmestyi tuo ?skeinen ep?ilt?v? hymy. ?Mit?s me oppikirjalla? Ajattelemme itse. Koetamme, emmek? p??se ominp?in selville.?

Tyt?t taas silm?iliv?t toisiaan. Olivat v?h?n noloja.

?Emme luota muihin?, jatkoi pastori, ?veisiv?t meit? pian harhaan?.

?Mutta vihkoja? Toisimmeko niit? mukaan??

?Ei vihkojakaan. Filosofiassa tarvitaan vaan j?rke?; hyv??, luontaista j?rke? ja ajatuskyky?; ei mit??n muuta. Vihkot ja kirjat ihan hy?dytt?mi?.?

Pastori ny?kk?si p??t?, myh?hti ja l?ksi. Tyt?t j?iv?t hiukan ymm?lle. Kuinka he voisivat kotona valmistaa? Ilman kirjoja, ilman muistoonpanoja? Ja niin vaikea aine, tunnillako he sit? vaan oppisivat? Ei tullut mit??n, pastori luotti heihin liian paljon. Mutta eik? h?n ollut taaskin hyv?, tuo pastori? Oli, oli, niin ihmeen hyv?! H?nen vertaistaan ei miss??n, ei koko maailmassa. He rakastivat h?nt? kaikki ??rett?m?sti, niin juuri: ?????rett?m?sti he rakastivat pastoria, ?????rett?m?sti!

Koettelivat kilvan, kuka pitemm?lt? osasi vet?? ??t?, se ehdottomasti suurinta rakkautta osoitti. Kaikki yksitoista huusivat ??t?, ja kauas huuto kaikui toisiin luokkiin. Mutta sit? he eiv?t muistaneet; innoissaan he unohtivat kokonaan arvonsakin korkeimman luokan oppilaina. Toisiaan vasten he seisoivat ympyr?ss?, suut seljallaan, ja ??t? he vaan yhteen ??neen venyttiv?t. Ei kukaan kuullut, kun ovi aukeni.

?So, so, tyt?t!?

?????????--?

?Hiljaa! hiljaa!

????????----?

?Hiljaa!?

K?si??n l?i opettajatar yhteen. Se ??ni viimeinkin kajahti tytt?jen korviin. Tuli ?kkin?inen hiljaisuus juuri kuin salama olisi huoneesen iskenyt. Suut meniv?t kiinni ja p??t painuivat alas. Mutta helpolla he p??siv?t, pienen nuhdesaarnan vaan saivat, eik? sen enemp??.

Kotiin tultuaan meni Hanna is?n kirjastoa tarkastamaan. Filosofia, n?et, py?ri mieless?. L?ysi Kantin ?Kritik der reinen Vernunft? ja Hegelin teoksia my?s. Ne h?n otti haltuunsa; tiesi arvon sen verran, ett? noita molempia juuri luettiin. H?n katseli niit? ja meni sitten aarteineen Edlan luokse. Yhdess? kun lukisivat, niin ymm?rt?isiv?t paremmin.

Edla oli pahalla tuulella; veljet olivat h?nt? suututtaneet. H?n kun koulusta tultuaan oli heille kertonut, ett? tytt?koulun korkeimmalla luokalla t?n? vuonna otettaisiin filosofiaa, ne ilki?t olivat ruvenneet nauramaan ja pilkkaamaan. Hek? filosofiaa, muka! Jotka eiv?t osanneet ajatella ollenkaan. Eik? heit? edes opetettukaan ajattelemaan, sill? heille se oli tarpeetonta. He poloiset olivat vaan miehi? varten luodut; nuorina iloksi ja huviksi, vanhempina palvelijoiksi; vaikkei heit? ihan sill? nimell? sanottu, etteiv?t olisi pahoillaan. Mutta kumma, kun eiv?t sit? ymm?rt?neet. Todisti juuri, kuinka v?h?n he pystyiv?t itsen?isesti mit??n arvostelemaan. Antoivat miesten vaan vet?? itse??n nen?st?, ja pitiv?t kaikki totena, mit? heille uskoteltiin. Ei, toisenlaisia kouluja heille olisi laitettu, jos heist? oikein j?rkevi? ihmisi? olisi aiottu. Matematiikkaa opetettu enemm?n ja logiikkaa. Mutta he tuskin tiesiv?t, mit? logiikka olikaan. Ja kun Edla sitten ei todella tiennytk??n, he hyvin mahdikkaasti selitt?v?t, ett? logiikka juuri oli ajatusoppia, ettei ilman sit? kukaan osannut oikein johdonmukaisesti tulla premissist? p??t?kseen, ei sanalla sanoen osannut ajatella.

Ei Edla tahtonut voida sit? unhottaa. Kauan aikaa Hanna sai puhua ja n?ytell? kirjojaan, ennenkuin h?nen huomionsa niihin viimeinkin kiintyi. Mutta kun niin pitk?lle oli p??sty, her?si my?skin jo mielihalu. He alkaisivat kohta; Kantin teos otettiin ensimm?iseksi esille. Sep? kumma, etteiv?t siit? selv?? saisi. Rautaisella tahdolla he tarttuivat ty?h?n, ja jonkun verran matkaa luettiin hyv?ll? luottamuksella. Mutta sitten alkoi jo hiukan ep?illytt??. Aivoissa tuntui niin kummalliselta, kun koettivat ajatuksella oikein seurata ja ymm?rt??. Se oli se logiikan puute. Jos heid?n pit?isikin lukea sit? ensin ja sitten vasta n?it??

Edla puikahti veljien huoneesen, sill? ne eiv?t t?ll? haavaa olleet kotona. Kirjahyllylle h?n meni suoraap??t? ja l?ysi kun l?ysikin sielt? logiikan oppikirjan. Ohkainen, pieni kirja se oli. Pyh, tuo nyt olisi p??ss? yks'kaks!

Mutta kotona ei sit? uskaltanut ruveta lukemaan. Veljet ehk? tulisivat ja ?ly?isiv?t. P??tettiin menn? V?in?l?nniemelle; siell? he rauhassa saisivat oikein jauhaa. Selailivat kirjan l?pi, ja olivat hyvill??n, kun se oli niin lyhyt. Viikossa varmaankin enn?tt?isiv?t loppuun. Ja nyt l?hdettiin.

Ilma oli kaunis. Syksyisen auringon raukeat s?teet loivat valoa ja varjoa metsien kiuhtaavaan kirjavuuteen. Mentiin niemen nen??n, kalliolle, sinne jossa valkoinen laivamerkki seisoi pystyss?. Istuttiin; ja uskoa siin? taottiin logiikan johdantoa lause lauseelta. P??h?n meni; kuinkas sitten. Olivatpa he koulun etevimpi? tytt?j?. Kuulustelivat lopulta toisiaan, ja niin he osasivat kuin vett? molemmat. Saattoivat nyt hyv?ll? omallatunnolla lev?ht?? ja katsella j?rve? ja saaria ymp?rill??n.

Askeleita kuului takana; kalliolla ylemp?n? seisoi Lavonius, nuori etev? lyseolainen kahdeksannelta luokalta. Edla pisti kirjan sadenuttunsa alle piiloon.

Mit?k? t??ll? tekiv?t? Ei juuri mit??n, ilman vaan istuivat, kun oli kaunis ilma. H?n tuli alas heid?n luokseen ja heitt?ytyi maahan kyljelleen. Josko pelk?siv?t muurahaisia? Kyll? v?h?n; mutta eih?n niit? t?ss? varsin paljon ollutkaan, tuolla etemp?n? niill? oli keko. Olivatko lukeneet muurahaisista? Sep? kysymys. Tottahan nyt; viime vuonna jo, nelj?nnell? luokalla. Ja tunsivat? Tietysti, kuinkas muuten. Latinalainen nimi, formica rufa, suuri p??, katkonaiset antennit, kapea thorax, suuri abdomen.

Tyt?t ylpeillen katsoivat h?neen. Niink? luuli, ettei muut osanneet mit??n, paitse lyseolaiset?

?Ent?s viel???

No, eiv?t he juuri enemp??. Niiden yhteisel?m?st?, eiv?tk? siit? mit??n tiet?neet? Kyll?; niit? on uroksia, naaraksia ja ty?ntekij?it?, ja ne el?v?t keoissa.

Mutta Lavonius heille kertoi koko joukon uutta.

Niill? on kehittyneet hajuelimet, h?n sanoi, joiden kautta puhelevat kesken??n, ne hoitavat er?st? hy?nteist?, Aphis, sy?tt?v?t ja lyps?v?t sit? aivan kuin me ihmiset lehm??, ja ty?muurahaiset ne pes?n rakentavat, hankkivat ruoan ja vaalivat koteloita, kantaen niit? l?mpim?ll? s??ll? keon pinnalle p?iv?n paisteesen ja kylm?ll? taas alas suojaisiin paikkoihin.

Tyt?t kuuntelivat t?t? kaikkea ja rupesivat seuraamaan noita pieni? el?vi? ymp?rill?, joista monet hinasivat eteenp?in mahdottoman suurta taakkaa. Teki mieli n?hd? kekoakin; mentiin luokse ja kaikki kolme kumartuivat katselemaan kiehuvaa rikkal?j??. Lavonius pisti kepin keskelle kekoa, ja muurahaisille tuli siit? hirve? h?t?. Rajulla vihalla ne rynt?siv?t kepin kimppuun, ja antoivat varmaan hajuelimill??n sanan toisilleen, koska pitkien matkojen p??ss? tulinen kiire syntyi.

?Darwin sanoo?, jatkoi nyt Lavonius, ?ett? muurahaisten aivot ovat kummallisinta ainetta maailmassa, koko rakennus on vaan pieni mikroskoopillinen hermosolmu, ja kuitenkin ne ovat niin viisaita?.

?Darwin? Kuka on Darwin?? kysyi Hanna hiljaa Edlalta, sill? Lavonius tarkasteli nyt muutamia muurahaisia v?h?n matkan p??ss? heist?.

?En tied??, vastasi Edla yht? hiljaa. ?Mutta el? huoli; kysyt??n huomenna maisterilta.?

Lavonius tuli viel? takaisin Darwiniin ja puhui jostain kehitysteoriasta, joka tyt?ille oli niin vierasta, etteiv?t saaneet siit? yht? selv??. Mutta he olivat varoillaan; eiv?t virkkaneet sanaakaan, ettei heid?n tiet?m?tt?myytens? tulisi ilmi. Kovasti teki mieli kysell? ja urkkia, sill? se oli niin hauskaa kaikki, ett? v?r?hteli oikein hermoissa. Ylpeys kuitenkin esti; ei he toki n?ytt?isi tyhmyytt??n, ei sittenk??n.

He kulkivat kotiap?in ja Lavonius astui reippaasti rinnalla. Kepill??n h?n pitkin matkaa huiski pieni? kivi? tielt?, ett? lensiv?t kauas pois, toiselle ja toiselle sivulle. Ja h?n jatkoi puhettaan yh? enenev?ll? innolla:

?Darwinin kehitysoppi on niin suuri voitto ihmiskunnalle, ettei viel? sen vertaista ole ollut. Se kerrassa rep?isi halki verhon silmien edest? ja avasi ??rett?m?t n?k?alat joka haaralle. T?st?p?in sit? menn??n eteenp?in, varmoilla askeleilla ja voitonriemulla. Luonnontutkijat k?yv?t edell? ja n?ytt?v?t tiet?; muut tulevat j?ljess?.?

H?n pys?htyi; oli korkealla pilviss? ?lynnyt lintuparven, joka teki muuttoa etel??np?in. Niit? seurasi h?n silmill??n niinkauan kuin voi. Tyt?t odottivat. Viimein, kun lintuja ei en?? eroittanut, k??ntyi h?n pitkitt?m??n matkaa. Mutta huokaus p??si h?nen rinnastaan, sanattomana h?n kulki nyt, ja alasp?in h?n katseli; eik? h?ilynyt en?? keppi niin voimakkaasti kuin ?sken.

J?ljell? he kuitenkin olivat monessa aineessa; siihen p??t?kseen tyt?t tulivat Lavoniusesta erottuaan. Mutta oliko se heid?n syyns?. Miksei opetettu paremmin. Nyt he panisivat maisterin tiukalle; eiv?t antaisi h?nelle rauhaa, ennenkuin oli selitt?nyt heille kaiken tuon, josta Lavonius niin innostuneena heille puhui.

N?in lukuvuosi alkoi. Ja p?iv? meni, toinen tuli. Koulussa k?ytiin, l?ksyt luettiin ja s??nn?llisesti teht?v?t t?ytettiin. Eik? ik?v?st? mit??n tiedetty. Tunnit meniv?t kuin siivill?, ja lomahetkill? oli niin paljon puhuttavaa. Opettajat pitiv?t heist?, sill? heill? oli palava tiedon halu.

Nyt viimeisen? vuotena se oikein puhkesi kuin kuorestaan ja kasvoi kiihke?ksi ehk? juuri siit? syyst?, ettei j?ljell? ollut kuin lyhyt aika sen tyydytt?miseksi.

Tottelevaisia he my?skin olivat ylip??t??n. ?Koulun maine? oli heill? omantunnon asiana, sill? johtajatar yhten??n heit? muistutti sen t?rkeydest?. S??dyllisi? heid?n tuli olla, ei juosta eik? pauhata, hiljaa vaan puhua. Lyseon pihasta ja torilta vapaahetkin? aina kuului hirve? melu; pojille tuo k?vi laatuun, mutta tyt?ille ei. V?list? kumminkin valtasi heid?t rajaton halu tekem??n jotain tavatonta, jotain semmoista, joka koko kaupungin panisi py?r?lle, jos tiedoksi tulisi. El?m?n voima uhkui povissa ja pyrki vapaaksi kaikista siteist?. Luokalla useinkin pieni? luvattomia temppuja tapahtui, mutta ne eiv?t olleet juuri vaarallista laatua eik? ne my?sk??n ilmi tulleet. Mutta kerran sattui kumman kummaa. Semmoista, jota varmaan ei koskaan maailmassa ollut ennen tapahtunut, eik? luultavasti vastedesk??n tulisi tapahtumaan. Sill? se oli niin hirve?t?. Ei siit? uskaltanut puhua kuin hiljaa lukittujen ovien takana. Jos se vaan tulisi tiedoksi, he olisivat onnettomia. Ja heid?n koko el?m?ns? olisi sill? kertaa menetetty.

Asia oli t?m?. Heill? oli lukuseura. Lauantai-iltoina se oli koolla, vuoronper??n itsekunkin luona. Er??n kerran he oikein herkesiv?t vallattomiksi. Inesin luona silloin olivat, eik? tullut luvusta paljon mit??n. Nauroivat niin hirve?sti kaiken aikaa ja vehkeiliv?t. Betty ja Ines hyppiv?t harakkaa, ja narrasivat viimein toisiakin samaan ilveilyyn. Ei se kuitenkaan viel? mit??n, mutta sitten! Heid?n piti l?hte? pois, oli jo sangen my?h?ist?. Kello l?i yht?toista. Kuu paistoi, taivas oli kirkas, maa j??ss?. Ines saattoi heit? portaille. Siin? he sen keksiv?t. Ei sit? j?ljest?p?in en?? saatu selville, ken sen ensin julki lausui, mutta yksimieliset he kohta olivat; ei pannut kukaan vastaan. L?htisiv?t juoksemaan kilpaa kaupungin kaduille! Joka kulmassa pys?hdys, kunnes kaikki olivat enn?tt?neet kohdalle ja sitten taas uusi rynn?stys seuraavaan kulmaan. Tuumasta toimeen! Ines palasi etehiseen ottamaan nuttua ja hattua, h?nkin tahtoi olla mukana. Kaduilla ei n?kynyt ristinsielua; ikkunat olivat pime?t, uutimet edess?; koko kaupunki nukkui vanhurskaan rauhallista unta. Y?n syv?ss? hiljaisuudessa vaan pienet pahantekij?t olivat valloillaan. Ensimm?isest? kulmasta he alkoivat; suunta m??r?ttiin ja hiljaisuuteen kehoitettiin. Ei saanut nauraa eik? kovaa puhua. Ja keve?sti piti juosta, ettei maa liian paljon t?missyt.

?Yks', kaks', kolme!?

Voi, herra, sit? vauhtia! Helmat hulmusivat ja liehuivat; jalat nousivat ja laskivat. Ines ja Betty ensimm?isiksi enn?ttiv?t perille. Mutta pian joutuivat muutkin. Syd?nt??n painoivat kaikki molemmin k?sin ja l??h?ttiv?t. Ja nauraa heid?n my?skin t?ytyi, olisivat menehtyneet muuten. Hiljaa, hiljaa vaan! Joka ikinen varoitti toisia, mutta nauroi kuitenkin samalla itse. Sitten uudistettiin leikki, ja uudistettiin monta kertaa. Hauskaa se oli, selitt?m?tt?m?n hauskaa. P??ttiv?t kiert?? koko kaupungin n?in.

Ei ollut en?? monta katua j?ljell?, kaikki n?ytti k?yv?n hyvin. Ei vaaraa mink??nlaista. Ei tullut kissaakaan vastaan. Eik? liikkunut poliisia mill??n haaralla. Mutta silloin se tapahtui, se kauhea, joka ?kki? lopetti heid?n ilonsa. Sein?n varjossa er??n kadun kulmassa seisoi kaksi herraa; eiv?tk? tyt?t huomanneet heit?, ennenkuin olivat ihan kohdalla. Ja juuri silloin he olivat kaikkien rajuimmat. Herrat tulivat heit? aivan l?helle palavat papyrossit huulten v?liss? ja koettivat katsoa heit? silmiin. Eiv?tk? he tyhmeliinit hoksanneet edes heti l?hte? pakoon, kun niin s?ik?htiv?t. Varmaan nuo herrat tunsivat heid?t koulutyt?iksi, ja nyt he kertoisivat koko jutun, ja heid?n maineensa ja koulun maine! Ja mit? heille siit? seuraisikaan? Mit? sanovat opettajat, kun saavat tiet??? Heid?t erotetaan koulusta, ja siit? tulee i?nikuinen h?pe?.

T?t? kaikkea he tuskassaan puhuivat kesken??n, astuessaan hiljaa ja tasaisesti tuosta onnettomasta kulmasta pois. Ja mit? enemm?n he pahoja aavistuksiaan toisilleen ilmoittivat, sit? enemm?n heid?n pelkonsa kasvoi ja sit? tukalammaksi k?vi mieliala. Hirve?t? kun viel? piti erota; olisivat saaneet edes olla yhdess?, aina siksi kuin l?hestyi heit? tuo odotettu myrsky.

J?nnitetyll? mielell? he t?st? illasta saakka joka p?iv? tutkivat johtajattaren kasvoja. Ja konsa niiss? vaan totisuutta ilmestyi tavallista enemm?n, he jo luulivat kaikki olevan ilmi. Silloin he aina pysyiv?t koossa, oli juuri kuin turvallisempaa niin. Ja tuli mit? tuli, yhdess? he sen kest?isiv?t.

Mutta p?ivi? meni, jopa viikkojakin. Eik? viel? erinomaisempaa kuulunut. Olisivatko nuo herrat kumminkin olleet niin jaloja, ett? pitiv?t heid?n tekonsa salassa? Eiv?t tunteneet edes heit?, ett? joskus maailmassa olisivat voineet heille kiitollisuuttaan osoittaa. Aikaa voittaen heid?n pelkonsa asettui ja he uskalsivat v?hin erin ruveta toivomaan, ettei koko jutusta sen enemp?? tulisikaan.

Woldemaria ei Hanna syksyn kuluessa tavannut paljon muuta kuin sen, mink? kadulla n?ki. Kouluun menness? ja koulusta palatessa h?n usein sattui tulemaan vastaan. Ja vaikka se oli kovasti hauskaa ja vaikka Hanna tunsi kaipausta kun joskus p?iv? meni, ettei h?nt? kuulunutkaan, s?ik?hti h?n kuitenkin joka kerran kun kaukaa h?net huomasi. Jalat olivat kuin poikkily?dyt, syd?n tykytti ja veri lensi kasvoille. T?ytyi ponnistaa kaikki voimat, saattaakseen jotenkin taitavasti l?hesty? ja kulkea ohitse. Mutta j?ljest?p?in oli sitten kuitenkin niin iloista mieless?.

Er??n? aamuna Hannan kielioppi oli kateissa. Ei l?yt?nyt, vaikka kuinka olisi hakenut. Jussi istui ruokasalissa aamiaisella; kuuli kyll?, ett? Hanna h??ri huoneessaan edestakaisin ja tuskitteli itsekseen, sill? ovi oli auki. Mutta ei h?n tullut kysyneeksi syyt?, h?n vaan s?i. Vihdoin Hanna tuli kynnykselle ja kysyi:

?Oletko, Jussi, vienyt minun kielioppini??

?Olen.?

H?n katsoi rauhallisesti Hannaan.

?Miss? se on? Sano pian!?

Jussi v?h?n mietti ja nieli alas mit? oli purrut.

?Taisi j??d? kouluun.?

?Hyv?nen aika! Nyt en voi lukea l?ksyj?ni.?

?L?het? lainaamaan.?

?Kun kello jo on niin paljon.?

?Asuuhan Olga t?ss? likell?.?

Mutta Olga tulikin samassa juosten portaita yl?s ja etehisen kautta suoraan ruokasaliin.

?Hanna, minulla on uutisia. Hyv?? huomenta!?

Jussin l?sn?olo n?ht?v?sti h?iritsi.

?Tule kamariisi.?

Sinne mentiin.

?Enk? min? saisi kuulla?? kysyi Jussi p?yd?n takaa.

?Ei, ei, meill? on salaisuuksia.?

Ovi painettiin kiinni ja kuiskaten nyt Olga kertoi, kuinka h?n illalla oli tavannut Tirri? ja kuinka Tirri oli h?nelle uskonut, ett? Woldemar pit?? Hannasta, ja varoittanut, ettei h?n sit? Hannalle ilmoittaisi. Ja h?n oli luvannut, vaan ei voinutkaan pit?? sanaansa, t?ytyi heti tulla kertomaan, kun se oli niin kovasti hauskaa. Mutta Hanna ei saisi olla tiet?vin??n koko asiasta, Tirri varmaan suuttuisi i?ksi, jos saisi kuulla.

Ei Hanna tietysti mit??n sanoisi. Mutta, voi kuinka h?n punastui ja kuinka h?n ujosteli ja oli onnellinen samalla. Kielioppi unohtui siihen paikkaan. Mentiin yhdess? kouluun. P?iv? paistoi kirkkaasti, y?ll? oli satanut lunta, mutta se oli nuoskeana maassa; ja puolittain jo sulana; r?yst??t juoksivat. Hannan rinta kohosi; syd?n vaati avarampaa tilaa, sill? uudet tunteet sen t?yttiv?t. Kukan nuppu kuin aukeaa, se verholehdet painaa alas ja vapaasti silloin kehittyv?t kaikki luonnon antamat rikkaudet. Vaikka Hanna tunnilla oli v?h?n hajamielinen, k?vi h?nelt? kuitenkin hyvin; kumma kyll?, vastaukset tulivat kuin itsest??n. Ja kaikki aineet tuntuivat nyt hauskoilta; nekin, jotka ennen h?nen mielest??n olivat hirve?n ik?vi?, niinkuin maantiede, esimerkiksi. Pastori J?rvel? antoi heille tavan mukaan paljon ajattelemisen aihetta. Erimielisyytt? ja pitki? v?ittelyj? syntyi tunnin j?lkeen tytt?jen kesken ja vaikutti sen, ett? he sit? kiihke?mmin seuraavaa tuntia odottivat saadakseen kuulla, kuinka pastori asian selitti. Uskonto oli muuttunut heille ik??nkuin sielun luonnonhistoriaksi ja el?m?n korkeimpien totuuksien l?hteeksi. Ep?ilyst? ei syntynyt mink??nlaista, sill? he luottivat sokeasti opettajaansa eik? heid?n lapsellinen j?rkens? ristiriitaisuuksia huomannut.

Kev?tpuoleen karttui t?it? suuressa m??r?ss?; k?sity?t ja piirustukset olivat valmistettavat tutkintoa varten. Hannalla oli sohvatyyny ommeltavana; se oli kiinnitetty jaloilla seisoviin puittimiin, ja sen vuoksi hankala kuljettaa v?liajoiksi kotiin. Kiire tapasi siis h?nt? eritt?inkin, sill? muut kaikki olivat pitkin vuotta saaneet k?ytt?? pieni? joutohetki??n iltasilla kouluty?n ompelemiseen. Mutta p??si?isluvaksi kannettiin Hannankin puittimet kotiin, ja nyt tuli h?nen olla ahkera, ei auttanut juhlap?ivi?k??n jouten viett??. Synnin v?ltt?miseksi h?n asetti niin, ett? pyhin? luki, piirusti ja kirjoitti, arkip?ivin? ompeli tyyny?ns?. Kihlatuorstaina h?n nousi jo nelj?lt? ja istui melkein yht? mittaa koko p?iv?n puittimiensa ??ress?. Rintaan koski, sill? h?nen t?ytyi nojata kovaa puuta vasten, ulottuakseen kohdalle, selk? oli my?skin aivan katketa vinossa istumisesta. Vaan ei h?n sittenk??n malttanut lopettaa. Voimisteli hiukan ja heitt?ytyi hetkeksi lattialle pitkin pituuttaan, kun jostakin oli kuullut sen olevan terveellist?. Nousi taas ja alkoi uudelleen. Kello oli kuusi, kyll? h?n viel? pari tuntia jaksaisi.

Mutta samalla tuli Jussi suurella touhinalla ky?kin kautta sis??n.

?Hanna, mene ottamaan vieraita vastaan. Joudu!?

?Keit? vieraita??

?Woldemar ja Tirri siell? tulevat.?

?Valehtelet.? Hanna lensi punaiseksi ja pudotti neulan.

?No, kies' avita.?

?Hyi, sinua.?

?Mit?s sin? et usko. Kuule, soittavat jo.?

Hanna meni avaamaan, ja toden totta, neh?n ne olivat. Hanna niin h?mm?styi, ettei osannut sanoa paljon mit??n. Niiasi, vaikka olisi pit?nyt vaan ny?k?ytt?? p??t?. Sill? niin he koulussa olivat p??tt?neet, ettei heid?n en?? sopinut niiata, ei varsinkaan lyseolaisille, kun olivat jo suuria. Hoksasi h?n kumminkin sitten pyyt?? heit? sis??n saliin. Ja nyt h?n sai kuulla asian. Lyseolaiset aikoivat panna toimeen hankiaisretken Kemil?nm?elle seuraavana lauantaina ja he olivat tulleet kutsumaan Hannaa mukaan. Kyll?p? se olisi ollut hauskaa, oikein ihmeen hauskaa, mutta-ty?t, ty?t! Ei h?n voinut l?hte?, ei mitenk??n. Woldemar k?vi totiseksi. Tahtoi tiet?? mitk? ne ty?t olivat, ja Hanna luetteli. Woldemar tarjoutui kirjoittamaan h?nen aineensa, vaan Hanna arveli, ettei tuo k?visi laatuun. Kumminkin h?n lopulta my?nsi, kun pojat h?nt? houkuttelivat ja vakuuttivat sen heill? olevan hyvin tavallista, ett? toinen auttoi toista. Mutta sitten h?n taas sai uusia ep?ilyksi?. Ainekirjoitus oli pitk?perjantain osalle, lauantaina h?nen piti ommella. Tuumaili sinne t?nne mitenk? asettaisi, kun pitk?perjantaina ei k?ynyt tekeminen k?sity?t?; sai viimein selville. Valvoisi ensi y?n aamuun saakka, ja nukkuisi sitten huomenna vaikka koko p?iv?n. No niin, nyt oltiin tyytyv?isi?. Pojat l?ksiv?t ja vakuuttivat Hannan kaiken mokomin olemaan lauantai-aamuna kello t?sm?lleen viisi lyseon nurkalla. Sinne oli p??tetty kokoontua.

Kun ovi oli sulkeutunut heid?n j?lkeens? ja Hanna v??nt?nyt avaimen ymp?ri, j?i h?n miettim??n. Ensi kerran Woldemar heill? k?vi, milt? lienee h?nest? n?ytt?nyt? Pianon p??ll? oli ollut p?ly?; Hannaa se kauheasti harmitti. Poikien siell? ollessa h?n siit? niin kiusaantui, ettei sanoa voi. Mutta ehkeiv?t he huomanneet, kun istuivat syrjin. Mink? vaikutuksen mahtoi muuten heid?n salinsa vieraasen tehd?? H?n meni kynnykselle tutkimaan. Olihan se siev?. Kasvit tuolla per?ll?, uutimet ikkunoissa, taulut seinill? ja huonekalut, p?yt? lamppuineen ja korukirjoineen, kaikki oli somaa ja kaunista, siit? kynnykselt? katsoen varsinkin. Kun tuo onneton piano vaan ei olisi sattunut olemaan p?lyinen. Hanna meni hakemaan riepua ky?kist?.

?Miina kun ei ole t?n?p?iv?n? pyyhkinyt p?lyj? salissa.?

?Olenpahan. Ihan vissisti olen.?

?Koska pianon p??llys on ihan harmaa.?

?No, sit? on karttunut p?iv?n kuluessa, mutta kyll? min? aamulla pyyhin.?

Ei Hanna siihen mit??n; otti vaan rievun k?teens? ja meni.

Lauantaina, huhtikuun 2 p?iv?n?, her?tti Miina suostumuksen mukaan Hannan kello 4 aikaan aamulla. Kertoi, ettei hanki ollenkaan kannattanut, ulkona oli ihan suoja ja r?yst??t tippuivat. Hanna arveli, kuinka tehd?. Ei tiennyt, aikoivatko menn? yht?kaikki ja k?vell? maantiet?, vai lykk?isiv?tk? toiseksi p?iv?ksi. Olga tuli samassa h?nt? hakemaan ja yhdess? he p??ttiv?t l?hte? ainakin katsomaan lyseon nurkalle.

Siell? jo oli koolla joukko tytt?j? ja poikia, vaikka kello viel? oli nelj?nnest? vailla. Ilo loisti kaikkien kasvoista, eik? se seikka v?h??k??n mieli? masentanut, ett? hiukan pisarteli. Kelkat olivat mukana ja kun tornin kello l?i viisi, l?hti retkikunta liikkeelle. Kuljettiin sit? katua, joka vei yl?s pappilaan p?in ja Kemil?n m?elle.

Kaupunki viel? oli hiljaisena, aamu-untaan ihmiset nukkuivat. Muutamista piipuista ensimm?iset savupatsaat pyrkiv?t nousemaan, mutta ly?tiin kohta alas, sill? ilma oli sumuinen ja sakea. Ky?keiss? v??nt??ntyi joku piioista yl?s, istuen vuoteellaan, kynsi p??t??n ja koetti saada turpeita silmi??n auki. Nousi sitten lattialle seisomaan, pidellen toisella kyyn?sp??ll??n pient? alushametta kiinni, ettei se p??ssyt putoamaan, haukoitteli, ja meni vihdoin hoiperrellen unenp?pper?ss? pist?m??n tulta hellaan. Kun oli saanut sen syttym??n ja laittanut kahvipannun rei?lle, kiirehti h?n takaisin s?nkyyn peitteen alle, mieliss??n ett? viel? sai vet?? v?h?n unta, siksi kuin pannu rupeisi kiehumaan.

Er??ss? rakennuksessa likell? tulliporttia oli vinnikamari, jossa asui lyseolaisia. N?ist? oli yksi k?yhyyden t?hden j??nyt huviretkest? pois. Kun toverit l?ksiv?t, ei h?n en?? saanut unta, vaan valvoi ja ajatteli t?m?n maailman monia pahoja mutkia. Kuuli sitten iloisia ??ni? kadulta ja hypp?si ikkunaan. Nosti valkoisen uutimen syrj?? ja katseli uteliaana l?hestyv?? joukkoa; vaan samassa sattui Ines luomaan silm?ns? yl?s ja s?ik?htyen vet?isi h?n p?rr?isen p??ns? takaisin, pudottaen uutimen nurkan ?kki? paikoilleen.

Olga ja Hanna k?veliv?t rinnan; Woldemar liittyi heihin kohta alussa ja pian Tirrinkin askelet osuivat kohdalle. Woldemar kertoi Hannalle, ett? h?n jo oli kirjoittanut tuon aineen, mutta vasta takaisin tullessa h?n sen antaisi. Eik? Hanna saisi virkkaa siit? kenellek??n mit??n, ei parhaalle yst?v?lleenk??n, ja Hanna lupasi. He puhuivat puoli??neen; Olga ja Tirri olivat silloin muissa asioissa, eiv?tk? kuulleet t?st? mit??n.

Perille tultua laskettiin ensin m?ke? ja mentiin sitten tupaan, jossa suuri, valkoisella liinalla katettu kahvip?yt? odotti. Jokainen otti kupin, tyt?t luonnollisesti ensin; ja sill?v?lin kuin he joivat, lauloivat pojat neli??nisesti. Maalaisia ker??ntyi tuvan ovelle, joka oli j?tetty auki. Oli siin? muiden ohessa pieni, iloinen kerj?l?ispoika, mahdottoman suuressa sarkanutussa, jota keskiruumiin kohdalla vy? piti v?h?n koossa. H?n niin nautti laulusta, ett? suu oli makeasta seljallaan ja silm?t kiilsiv?t p??ss? kuin kaksi kultaista k?ke?. Kysyi, eik? annettaisi h?nen laulaa. Siihen suostuttiin, ja poika vietiin keskelle tuvan lattiaa, jossa h?nen ymp?rilleen kokoontuivat kaikki herrat ja naiset. Ja poika pisti peukalot vy?n alle kupeiden kohdalla, nojautui vasemmalle jalalle ja ojensi oikean, risasaappaisen ulos ly?d?kseen sill? tahtia. N?in h?n lauloi:

"Meri oli tyyni kun rannalta l?ksin,

Ja huh, hah, hei, kun rannalta l?ksin,

Vaan sel?ll? nousi tuuli,

Vaan sel?ll? nousi tuuli."

"Eik? t?ll? pojalla suruja ollut,

Ja huh, hah, hei, ja suruja ollut

T?h?n p?iv??n asti.

Ja t?h?n p?iv??n asti."

V?rsy seurasi v?rsyn j?lkeen, eik? tahtonut niist? loppua tullakaan. Kimakalla ??nell? poika nuottia veti; harras oli ja totinen, vaikka ymp?rill? naurettiin. Ei se pikkuistakaan h?mment?nyt, ett? kaikki h?neen katsoivat, ja viis v?litti h?n siit?, ett? likaiset ryysyt h?nt? verhosivat, muita siistit, vartavasten tehdyt vaatteet.

Toinen kuppi viel? juotiin kahvia, sitten aljettiin piirihyppy. Sattumalta, ihan sattumalta tulivat Woldemar ja Hanna toistensa viereen, kun he molemmat olivat sill? rajalla, jossa poikien ja tytt?jen puoli piirist? yhtyi. Hannan k?si mahtui niin hyvin Woldemarin k?teen; oli juuri kuin siihen luotu, ja Hanna toivoi syd?mess??n, ettei kukaan ottaisi h?nt? eik? Woldemaria piiriin. Laulettiin: ?Koska neitoset h?it? pit??, kuka sulhanen olla saa?, ja tultiin sille kohdalle, jossa oli sanat: ?sinua min? rakastan?. Woldemarin silm?t silloin etsiv?t Hannan silmi? ja k?si lujasti puristi k?tt?. S?hk?inen virta samassa hetkess? Hannan ruumiin kiersi, veri kuohahti yl?s aina otsaan saakka, syd?n l?i ja suonet paisuivat. H?n lakkasi kuin naulaan laulamasta, toisten ??net kaukaisena huminana kohisivat h?nen korvissaan. Piiri ja py?riv?t parit, tupa ja kansa, joka oven suussa seisoi, kaikki katosi kuin sumuun. Tiesi vaan, ett? h?nen k?tens? oli Woldemarin k?dess?, ett? Woldemarin silm?t olivat kiinnitetyt h?nen kasvoihinsa. Ja semmoinen autuaallinen tunne h?net valtasi, aivan jos taivaan portit ?kki? olisivat auenneet eteen.

Kuinka kauan t?t? lienee kest?nyt, ei h?n siit? oikein selvill? ollut j?ljest?p?in, mutta sill? lailla se loppui, ett? Olga otti Woldemarin piiriin. Ei Hanna siit? v?h??k??n kiitollinen ollut Olgalle, p?invastoin; kun Olga hetken p??st? tuli h?nen luokseen ja iloisesti kuiskasi jotain h?nen korvaansa, ei h?n ollut kuulevinaan eik? vastannut mit??n. Vaikka pian tuo pikkuinen harmi sent??n haihtui, sill? h?n oli niin ??rett?m?n onnellinen.

Pitk??n siell? viivyttiin, vasta kahdentoista aikaan tehtiin l?ht?? kotiin. Ei ollut en?? sumun merkki?k??n; p?iv? paistoi, lumi suli ja virtana lorisi vesi tienvieress?. Hannan helmat kastuivat korkealle ja likaantuivat, mutta h?n ei sit? huomannut. Rinnakk?in he taaskin kulkivat Woldemarin kanssa tuommoisessa hiljaisessa ??nett?myydess?, joka puhuu niin paljon. Oli tultu sillalle m?en alla, sinne, jossa koski kohisi ja jonka toisella puolen tie erosi yl?s pappilaan. Seisottiin v?h?n aikaa siin? ja katseltiin veden hulmuavaa liikett?. Pieni? poikia leikitteli myllyn takana, mutta niit? he eiv?t n?hneet. Pojat huhuilivat, Woldemar luuli sit? k?en kukunnaksi ja kysyi: ?k?ki harmaa, sanos varmaan, kuinka monta vuotta naimatonna k?yn?? Ja k?ki vastasi kolme. Sitten Woldemar kehoitti Hannaakin kysym??n; h?n nauroi ja k?vi h?milleen, mutta totteli kuitenkin. Taas tuli vastaukseksi kolme. Jotain n?m? molemmat ajattelivat yht? haavaa, vaikka eiv?t siit? mit??n puhuneet. V?lttiv?tp? viel? katsoakin toisiinsa.

Kaupungissa erosi kukin omalle haaralleen, mutta Woldemar meni Hannaa saattamaan. Portilla h?n j??hyv?isi? ottaessaan antoi kokoon k??rityn paperin h?nelle k?teen.

?T?ss? on tuo aine. El? n?yt? kenellek??n.?

H?n katsoi v?h?n kummasti sit? antaessaan, nosti sitten lakkia uudelleen ja k??ntyi menem??n. Hanna pisti kiireesti paperin taskuunsa, aavisti melkein, ettei se pelkk? aine ollut. V?h?n levottomana nousi h?n portaita yl?s; pelk?si mit? ?idin piti sanoa, kun olivat viipyneet niin kauan. Ent? helmat, nyt vasta h?n ?lysi, kuinka pahaan siivoon ne olivat tulleet.

?No, viimeinkin!? Is? seisoi ruokasalissa, kun Hanna tuli sis??n; h?n katsoi kelloaan. ?Onko t?m? hankiaisilla oloa; puolip?iv??n asti. Eik? se sovi, ett? koulupojat ja koulutyt?t tuommoisia retki? tekev?t. Oliko teill? edes vanhempaa ihmist? siell? mukana??

?Oli, neiti ?ller.?

?Neiti, mit? se semmoinen velvoittaa. Miks'ette pyyt?neet jotakin rouvaa??

?H?n on jo vanha. Varmaan nelj?nkymmenen.?

?Vaikka.?

Ei Hanna virkkanut en?? mit??n. Arveli itsekseen, ettei se h?nen asiansa ollut, vaan niiden, jotka panivat retken toimeen. Mutta olisiko is? ottanut sit? korviinsa t?ll? haavaa, vihainen kun oli. Nyt tuli ?itikin sis??n ky?kist?.

?Lapsi kulta, katsoppas helmojasi. Paras leninkisi, ihan turmiolla.?

Niin, kyll? Hanna itsekin oli pahoillaan, mutta mink? h?n sille en?? voi. P??tti vastedes paremmin varoittaa. Kovaksi onneksi is?n huomio oli her?nnyt; h?n loi niihin tarkastavan katseen. Ja seurasi sit? saarna, jommoista Hanna tuskin ennen oli kuullut. T?ysikasvanut tytt?, eik? pit?nyt enemm?n huolta vaatteistaan. Sai t?st? l?htein itse ruveta niit? hankkimaan; h?n, is?, ei antaisi en?? penni?k??n. Ei ihmett?, ett? Jussi, joka oli poika, repi ja likasi, mutta Hanna! Pit?isi h?nelt? toki voitaman vaatia hiukan tarkkuutta jo. Viimeinen kerta se oli, kun h?n p??si lyseolaisten huviin, pankoon mieleens?. Ei ollut pyyt?mist?k??n vastedes.

Hanna kuunteli ja vaikeni. Ehk? olisi h?n hyvinkin masentunut n?ist? ankarista nuhteista, varsinkin kun is? puhui niin kovalla ??nell? ja niin vihaisesti h?neen katsoi, mutta nyt oli taskussa jotain, joka piti toivoa yll?. Mielipahan takana piili halu p??st? lukemaan Woldemarin kirjoitusta. Siihen tuli h?nelle tilaisuutta, kun ?iti lopettaakseen is?n torumisen, kehoitti h?nt? menem??n kamariinsa hametta muuttamaan. Niin pian kuin oli saanut oven kiinni j?lkeens?, istui h?n p?yd?n viereen ja otti paperin esiin. Silm?t sattuivat ensin allekirjoitukseen. ?Sinun Woldemarisi.?

Hannan posket paloivat kuin tulessa. Eik? posket ainoastaan, vaan kaulakin ja ohavukset ja otsa. H?n luki kirjoituksen alusta loppuun, luki uudestaan taas, ja viel? kerran ja monta monituista kertaa. Jo osasi sen ulkoa aivan.

"Jo vaipunut ol' syd?meni toivo,-

Kuin y? ol' mielen' synke? ja musta

Ja tunnon aallot ep?ilyksen j?iss?!

M? tulin luokses-poskes punastuivat!-

Se oli lempen' armas aamurusko!

Ja toivo syd?mess?n' her?s j?lleen.

Ja s?de kirkas s?ihkyi silmist?si!-

Se oli lempen' ensi p?iv?nkoitto!

Ja pimeys syd?mest?ni haihtui.

S? sanan yhden virkoit ainokaisen!-

Ja lemmen p?iv? kohos kokonansa!

Ja nietokset mun syd?mess?n' suli."

Kun h?n sitten nousi yl?s, loistivat h?nen silm?ns?, koko huone loisti, se oli t?ynn? onnea ja autuutta. Muutettuaan toisen puvun, istui h?n puittimiensa ??reen ikkunan luona. Katsahti ulos kadulle; siell? aurinko paistoi ja taivas oli kirkas, eik? viel? koskaan ennen auringon valo niin ihana ollut, eik? taivaan kirkkaus niin hele?. Iloa ja toivoa s?teili h?nt? vastaan, minne vaan silm?ns? loi. Ja tuolla Woldemar! H?n kulki ohitse, katsoi sis??n ja nosti lakkia. Hanna seurasi h?nt? ikkunasta kadun kulmaan saakka, josta k??ntyi ja katosi, tarttui sitten neulaan ja ompeli tyynyyns? ruusuja niin kauniita, punaisia sek? valkoisia ja viheri?it? lehti? niiden v?liin.