Ensitaistelujen ajoilta

Rautaty?ntekij?in ammattiyhdistys oli toiminut, j?rkev??n tapaansa, kymmenkunta vuotta, vaikkakin j?senluku oli verrattain pieni koko kaupungin rautaty?ntekij?ihin verraten. Yhdistyksen toiminta oli sittenkin kaikkiin yksityiskohtiinsa tunnolleen j?rjestetty. Kerran kuukaudessa, aina m??r?ttyn? p?iv?n?, pidettiin kuukausikokous. Johtokunta kokoontui my?skin m??r?lleen aina asianhaarojen mukaan. Ja niin hyvin ja kiinte?sti olivat virkailijat syventyneet teht?viins?, ett? monena vuotena per?kk?in voitiin samat johtokunnan j?senet valita yh? uudelleen ja uudelleen.

Puheenjohtaja Kovanen oli esim. n?in ollen pysynyt arvoisassa toimessaan aina yhdistyksen perustamisesta. Eik? ajatustakaan olisi voinut keness?k??n synty? uuden tilalle valitsemisesta. H?n oli mies paikallaan, sanottiin, vaikka maailman loppuun saakka.

Aina kun yhdistys kokoontui kokouksiinsa, astui Kovanen oman arvonsa tuntevana kunnia asemalleen. Vasara kalahti ja toimitus oli alkanut. Puheenvuoroja k?yttiv?t tavallisesti aina samat henkil?t. Joka oli tottunut taas olemaan mykk?n?, se mykk?n? pysyikin. Mutta t?m?n kaiken korvasi hyvin puheenjohtajan puheliaisuus. H?n merkitsi aina jo ensiksi puheenvuoron. Se kesti puolen tuntia, siksi kunnes v?syi - sill? h?n oli lihava mies. T?m?n j?lkeen merkitsi h?n jokaisen puheenvuoron loppuun itselleen puheenvuoron. Mutta lopussa se vasta kiitos seisoi. Silloin esitelm?ns? kesti tavallisesti kolmenelj?nnest?, jos ei tunnin. Lopetettuaan istui h?n huohottaen tuolilleen kysyen: - viel?k? on asioita? Kun ei ollut puhui h?n viel?v?liin, kysyen uudelleen: - onko kenell?k??n viel? mit??n uutta esille tuotavaa? Kun ei tavallisesti en??n ollut - uni tuppasi jo jokaisen silmiin - jyr?hti vasara lopulta p?yt??n ja toimitus voitiin sill? kertaa katsoa p??ttyneeksi. Moinen menettely kokouksien johdossa oli mennyt jokaisen henkiin ja vereen. Eik? siin? kenell?k??n ollut mit??n ihmettelemist?. P??asiassa oli yhten?, joka vuotisena ja yh? uudistuvana kysymyksen? tilaston hankinta kaupungissa olevista ammattilaisista. Se koetettiin suorittaa mit? suurimmalla tarkkuudella, joka olkoon kunniaksi mainittuna. Syntym?vuodet, ij?t, opissaoloajat y. m. otettiin mit? huolellisimmin muistoon, ja kun n?in ollen aina tultiin huomaamaan, miten suurin osa ei kuulunut yhdistykseen, langetettiin tepsiv? tuomio: Ne eiv?t seuraa aikaansa! Samoin oli yhten? t?rkeimmist? asioista oppikurssien aikaansaaminen. Niihin tavallisesti puuhattiin aina luennoitsijaksi oppineita tohtoreita ja professoreja. Aineena olivat t?htitiede y. m. jalot yliilmoissa leijailevat aineet. Ammattikirjallisuuden kartuttamiseksi pidettiin joka vuosi arpajaisia, jotka jotakuinkin aina onnistuivat. Kirjallisuutta sitten hankittiin. Jopa Saksasta saakka tuotiin isot pakat piirustuksia, joita j?senille lainailtiin ihailtavaksi takuita vastaan. Luettavaa kirjallisuutta ei kuitenkaan hankittu nidostakaan. Kuten n?kyy, eiv?t harrastukset yhteiseksi hyv?ksi olleet pienimpi?. Ihmeteltiinkin sit? enempi, kun eiv?t ammattilaiset kuuluneet yhdistykseen. Kun eiv?t tulleet 11 1/2 ja 12 tuntisen ty?p?iv?n j?lkeen, illoin en??n maille halmeille. Kapakoissa r?yh?siv?t juoden siell? kahdenkymmenenviidenpennin alinta tuntipalkkaansa.

Yksi suuri ajatus, oikeinpa rep?sevimpi?, oli ollut vuosikausia my?skin yhdistyksen k?sitelt?v?n?. Se oli suuri kysymys, joka, jos olisi saatu toteutumaan, varmaankin olisi mullistanut nykyiset yhteiskuntaolot yl?salaisin. Ja sen suuren kysymyksen oli itse puheenjohtaja Kovanen ilmoille loihtinut. Miten tuo suuri ajatus oli h?nen aivoihinsa takertunut, siell? kypsynyt ja lopulta p??t?kseksi kehittynyt, siit? h?n oli aina valmis nautinnolla kerskaten kertomaan, jos vaan huomasi kyselij?n sit? mielenkiinnolla ja suurella uteliaisuudella haluavan.

- N?hk??s, sanoi Kovanen: Vuosikausia katsellessani miten ty?mies ammatissamme ja kaikkiallakin yh? ahertaa ja ahertaa varhaisesta aamusta my?h?iseen iltaan, vuosikausia, kymmeni?, eik? kuitenkaan saa asemaansa korjaantumaan, aloin tositeolla ajatella apua ja keinoja tuohon. Ei suinkaan meid?n Herramme ollut alkujaan tuota tahtonut, arvelin. Mies voi ansaita korkeintaan kolme markkaa p?iv?ss?, miten sill? tulla toimeen etenkin suuressa perheess?! Lapset ulvovat joka hetki leip??, yh? leip??, eik? tuota tule tarpeeksi koskaan. Mit? sitten viel? puhettakaan vaatteista ja koulussa k?ytt?misest?. T?t? kaikkea yh? enempi ajatellessani singahti yht?kki? mieleeni rohkea tuuma. Ja kaikki rohkeat sek? samalla nerokkaat meiningit neh?n yht?kki? sieluumme valkenevat. Pitk?st? ajattelemisesta, on harvoin apua. Mutta kun ei edes toivokaan en??n mit??n, silloinpa juuri ja useimmin sen saa. Tuo nerokas ajatus joka n?in ollen salamana ajatuksiini singahti, arvatkaas mik? se oli? Olisi perustettava suuri rautateollisuustehdas, jossa itse ty?v?ki olisi is?nt?n?. - Niin, niin! Se se oli! Miksi ei ty?miehet itse voisi ryhty? kaikkiin sensuuntaisiin yrityksiin! Tehtaita, joissa ty?v?est? itse tekisi ty?t? ja jotka se olisi omilla rahoillaan nostanut pystyyn, niit? vaan joka nurkkaan ja sill? olisi koko ammattikunta kohotettu aineelliseen hyvinvointiin. Hiisi t?ss? en??n herroille rahojansa ty?nt?m??n.

- Ja tuliko t?st? tuumasta tosi? kysyi nyt toveri.

- Kuinkas sitten, jatkoi Kovanen innostuneena. K?skin asian johdosta ylim??r?isen kuukausikokouksen. Nyt jos milloinkaan, ajattelin, tulee ne h?mm?stytt?? t?ll? nerokkaalla ajatuksellani. Kolme y?t? ja kolme p?iv?? nukahtamatta valmistin esityst?ni t?st? t?rke?st? kysymyksest?. Mielihyvikseni sain n?hd? kun kaikki j?senet saapuivatkin paikalle. Alotin seuraavasti: Arvoisat aateveljet! Olemme niin useasti koettaneet vedota mestarien ja ?prinssipaalien? hyv??n tahtoon, ett? korjaisivat palkkoja ja lyhent?isiv?t ty?p?iv??. Mutta esityksemme on langennut kuuroille korville. Emme ole saaneet mit??n sanottavaa aikaan. Hm! - T?ll? hetkell? seisoivat kuulijat kuin kynttil?t, vakavina melkeinp? henke? vet?m?tt? juhlallisen tunnelman vaikutuksesta. - Jatkoin: Mutta nyt olen min? keksinyt keinon, keinon semmoisen, joka muuttaa olomme yhdell? iskulla onnekkaampiin oloihin, jos vaan sen toteutamme. Meid?n on perustettava suuri osakeyhti?, jossa ty?miehet ovat osakkaina. T?m? se tulee olemaan pelastuksena meille ja sit? mukaa kaikissa ammateissa. Ehdotan asian keskusteltavaksi ja t?ss? jo komitean s??nt?j? laatimaan. Kaikkialla kuului nyt hyv?ksymishuudahduksia. Syntyi mit? vilkkain keskustelu, jollaista ei oltu viel? ennen koskaan n?hty. Asia saavutti yksimielisen tunnustuksen. T?ss?k? en??n rupeaisimme toisten armoilla el?m??n, oli yhteisen? huutona. Ja kaikki ihmetteliv?t samalla kun ei tuo ollut ennemmin heid?n aivoissaan syntynyt. Toden totta eih?n t?ss? tarvinnutkaan muuta kuin yksi ainoa ymp?rikeikaus, ja kaikki oli pelastettu. Tietystikin saavutin min? t?ll? rohkealla ajatuksella kaikkien kiitollisuuden ja ihmettelyn osakseni. Komitea valittiin ja s??nn?t laadittiin. Jo aikoja sitten ne ovat saaneet my?skin asianomaisen vahvistuksen. P??oma on puolenmiljoonan ja osake markan suuruinen! - Eik?s siin? ole valttia! Mit?h?!

- Mutta onko se jo k?yt?nn?ss? ehtinyt pitk?llekin, kysyi nyt tavallisesti aina puhuttelija, Kovaselta.

- Ei viel?, mutta aikojen kuluessa tulee se kyll?kin toteutumaan.

- No mik? on viel? tehnyt sille haittoja?

T?h?n tavallisesti Kovanen aina vastasi: - Raha, hyv? yst?v?, raha! Ei tahdo saada viel? osakkeita kaupaksi. Mutta annahan ajan kulua, kun ty?v?est? tulee t?ysin oivaltamaan t?ss? oman pelastuksensa on jokainen innolla uhraava vaikkapa viimeisen pennins? ja silloin p?iv?ss? saadaan aikaan, mit? ei vuosisatojen kuluessa olisi voitu edes uneksiakaan.

- S??nn?t ovat siis aina silt? varalta valmiina. No onhan se hyv? alku, on totta viek??n!

- On se, totisesti on! vastasi Kovanen aina t?h?n. S??nn?t talletetaan silt? varalta aina ammattiyhdistyksen arkistossa ja kun kerran aika on t?ytetty ly?mme tehtaan pystyyn yhdell? iskulla.

Er?s nuori sepp? Kaarlo Aarnio ilmestyi kaupunkiin. H?n oli ollut vuosikausia ulkomailla ja nuorena poikana jo kuulunut my?skin rautaty?ntekij?in ammattiyhdistykseen. Heti ty?paikan saatuaan ilmestyi h?n nytkin uudelleen yhdistykseen. P??sty??n asioihin k?siksi tulivat heti kaikki huomaamaan ett? nyt oli uutta tuulta purjeissa. Ivallisesti tuo mokoma vaan naurahteli ammattiyhdistyksen toimimiesten h?nelle toiminnasta kertoillessa. Lapsen puuhiksi sanoi h?n kaikkea vanhaa. Kaikki oli h?nen sanainsa mukaan saatava uudesti synnytetyksi, jos jotain pysyv?ist? aijottaisiin saada aikaan.

Sen vuoksi h?n pitikin joka kokouksessa esitelmi? ulkomailla n?kemist??n menettelytavoista. Kymmentuntinen ty?p?iv? ja alin tuntipalkka olisi etusijassa ensiksi saatava k?yt?nt??n. Mutta sit?kin ennen olisi ammattilaiset saatava j?rjestym??n. T?t? h?n teroitti jok'ainoalle ammattilaiselle mieliin, kaikkialla. Ja niin katkeamattoman innostunut oli h?n my?s n?iss? uudistuspyrinn?iss??n ett? iltakaudet kulki yhden asunnosta toiseen ty?v?enasiasta puhumassa.

Kovanen ensiksi naurahteli koko miehen puuhille. Kunhan aikansa lieksahtelee kyll?p? asettuu. Niin se on k?ynyt minulle, toiselle ja kolmannellekin h?n ajatteli. Ei maailmaa kiirehtim?ll? korjailla! Se vaatii hiljaista, maltillista, vakavata ja pysyv?ist? toimintaa. Eri mielipidett? asioista ollen joutuivatkin he ennen pitk?? kinasteluihin kesken??n.

Kovanen, yhdistyksens? tunnustetuimpana luottamusmiehen? tahtoi edelleenkin pysytell? m??r??v?ss? asemassa. N?in Aarniossa ja Kovasessa tarraantuivat uusi ja vanha suunta vastatusten. Yhteensattumat olivat useasti hyvinkin kiivaita. Kovanen piti Aarniota paljaana suunpieks?j?n? ja r?yh??j?n?, koettaen h?nest? uskotella samaa toisillekin. Aarnio taas puolestaan n?ki Kovasessa vanhettuneihin kaavoihin pikiintyneen tervaskannon, joka oli saatava pehmitetyksi keinolla mill? hyv?ns?. Siksip? koetti h?n saada uusia mielipiteit??n tovereihinsa joka k??nteess?, jossa onnistuikin, sill? h?n oli kaunopuhuja sek? esiintymiselt??n reipas, rohkea sek? s?ihkyv?n tulinen. N?in ollen kasvoi kannattajaansa luku etenkin nuoremmissa p?iv? p?iv?lt?. Kaksi eri puoluetta syntyi n?in ajan pitk??n yhdistyksess?. - Samalla voi t?m?n puolueryhmityksen jakaa vanhempiin miehiin ja nuorempiin.

Kerrankin taas Kovasen ja Aarnion kinastellessa sanoi Kovanen leve?sti:

- Kuuleppas Aarnio! - Kyll? se niin on ett? p?ty? sin? mies puuhaat ja tuulta ajat takaa! - Mutta minullapa veikkonen on ollut jo kauvan pelastuskeino valmiina. Ei muuta kuin panna vaan k?yt?nt??n ja kaikki on autettu!

- No mik?h?n tuo sitten oikein on? kysyi Aarnio erityisell? painolla.

- Mik?k? on! - Se on veliseni semmoinen naula, joka vet??. Usko se varmasti!

Aarnio halusi t?t? nyt yh? tiukemmin tiet??.

- No jospa tuon sinulle sitten lopultakin sanoisin, kun sit? melkeinp? halveksuen tiedustelet. Me asetamme yksinkertaisesti pystyyn suuren rautateollisuustehtaan!

- Kuinka ... kuinka, uteli Aarnio tuskinpa uskoen korviaan!

Kovanen toisti nyt hyvin mahtipontisena uudelleen sanansa.

- Mutta mit? tuo puhe nyt sitten oikeastaan on, ihmetteli nyt Aarnio yh? silm?t suurena.

- Se on, jos tahdot kuulla totuuden ilman sarvia ja hampaita, ett? meill? on jo s??nn?tkin valmiina semmoiselle yritykselle, eik? tarvitse muuta kuin se suotuisan ajan tullessa toteuttaa.

- S??nn?tk? jo valmiina? - Ent?s mink?laiset? kysyi nyt Aarnio ajatuksissaan ja yh? enempi ihmeiss??n.

- Semmoiset s??nn?t ett? p??omana on puolenmiljoonaa ja osakemaksu kultakin sata markkaa. Yhti?ss? tulee ??ni jokaisesta osakkeesta, sek?...

Aarnio ei voinut olla nyt jo keskeytt?m?tt?: - Mutta Herran nimess?, mill? ty?miehet semmoisen liikkeen perustavat? - Mist? ne rahat tulevat?

- Mutta sin?p? vasta olet kovap??, huudahti Kovanen, nyt jo harmistuneena. Jokainenhan semmoisen summan voi s??st??! Minullakin on jo useimpia satoja silt? varalta ja kaikki ty?ll?ni ansaittuja.

- Ei toveri, - alkoi nyt Aarnio vakuuttavana. - Ei nykyisill? ty?miehen palkoilla s??st?j? tehd?, jos tahtoo kunnolleen maailmassa el??. Tuskinpa ne ruokaan ja vaatteesen riitt?v?t!

- No kyll?p? sen, ainakin jokainen yhden osakkeen s??st??, jankkasi yh?

Kovanen.

- Olkoonpa niinkin ett? yhden osakkeen jokainen saisikin, vastasi nyt Aarnio. - Mutta sittenkin, ota huomioon, tarvittaisi tuon puolen miljoonan kokoon haalimiseen viisituhatta miest?. Ajattele, viisituhatta! Kun tuon samaisen summan voi johonkin kapitalistiseen tehtaasen kiinnitt?? yksikin mies, tai muutamat! Otetaan nyt kuitenkin silt? kannalta, ett? tuo tehdas sittenkin saataisi pystyyn. Mutta voiko ty?v?est? pit?? sit? kunnossa, on taas jo vallan toinen asia! - P??oman omistajain ei tarvitse kuin ryhty? alentelemaan yksimielisesti t?iden hintoja, ja yritys on kumossa ensi iskulla. Mist? saatte silloin lis?varoja kest??ksenne kilpailussa?

Ja mill? korvaatte tappiot! Ei kyll? se hyv? toveri on niin, ett? ty?l?st? on potkia tutkainta vastaan. Ty?v?en varoilla ei perusteta liikkeit? kaikilla aloilla, eik? se yhden ammattikunnan puolelta liioin mit??n merkitse. Ja jospa viel? saataisikin, t?ytyy siihen jo alussa uhrata kaikkensa, kun taas toisella puolella on varat ehtym?tt?m?t! - Kyll? apu ja pelastus on etsitt?v? vallan toiselta taholta.

Kovanen hypp?si nyt istuimeltaan, heitti lakin p??h?ns? ja sanoi ovesta menness??n: - Puhua sinun kanssasi on sama kun ryhty? hullun vasikan kanssa kilpaa juoksemaan! Mutta muista sittenkin tuo vanha sananlasku, kyll? routa porsaan kotiin ajaa!

Rautaty?ntekij?in ammattiyhdistys oli pannut toimeen tanssi-iltaman Palokunnan talolla. V?ke? oli sinne tullut iso sali ??ri??n my?ten t?yteen. Ylip??t??n onnistuivat aina tavallisesti yhdistyksen iltamat. Kasvattavan ohjelman runsaus ei niiss? ollut koskaan yleis?? painostamassa. Siksip? kevyt tanssiyleis? sinne kilvan riensikin.

Mutta t?ll? kertaa erehtyiv?t tanssihaluiset suuresti, luullessaan p??sev?ns? ajoissa, kuten tavallista, hermoja hurmaavan tanssimusiikin kiihoittamana lattialla leijailemaan. Ohjelmassa oli my?skin puhe Aarniolta ty?l?isten velvollisuudesta.

Alkusoiton tauottua astui h?n heti puhujalavalle. H?n ep?r?i ensiksi alkaissaan. Sanat tulivat katkonaisina ja soinnuttomina, mutta sitten p??sty??n hyv??n alkuun virtasivat ne luistaen huuliltaan. H?n oli kun l?yt?nyt esityksens? johtavan langan, yh? varmemmin ja selvemmin yhdistyi lause lauseesen, ajatus ajatukseen, samalla kun ??ni vakaantui ennen pitk??, selv?n? ja oikeissa painoissa helsk?hdellen. Kauvan ja kauniisti h?n puhui ty?l?isten velvollisuuksista, miten meist? jokaisen, niin naisen kuin miehen, pit?isi k??nt?? korvamme ajalle, joka meit? tahtoi mukaansa taisteluun kaiken hyv?n ja oikean edistykseksi. Kun ikuisen meren korkeat laineet tahdissa, mutta tasaisesti, tai toisinaan ry?ps?hdellen vy?ryv?t rantahietikolle, h?n puheessaan vuoroin vakavia ja ter?vi? ajatuksia p??steli, toisinaan taas innostuksen hehkun valtaamana tulistuen iski kun mets?nkaataja ikihongan satavuotis juurelle. Pois kaikki vanha ennakkoluuloinen m?d?nn?isyys, pois matelevaisuus, pois orjuuden tunne! Valoa ja vapautta on saatava levenem??n kaikkialla! Ty?l?isten on katkeamattomalla taistelulla kohottava ihmisarvoonsa sek? samalla aineellisesti hyvinvoivaan asemaan.

Yleis? ensiksi n?ytti kuin typertynein? syventyneen esitykseen, niin syd?miin menev? se oli, mutta sitten puheen pitemm?lle jatkuessa yht?kki? her?si tajuntaansa siit?, mit? varten he olivat oikeastaan t?nne tulleet! Ja samallapa alkoi my?skin kuulua k?sien hakkausta ja jalkojen t?min??, sek? huutoja: pois, pois! - Aarnio odotteli levollisena, siksi kunnes melu taukosi, uudelleen alottaen, kun ei mit??n olisi tapahtunut. Tyytyv?isyyden hymy laskeutui nyt niiden harvojen kasvoille, jotka olivat esityst? siihen todellisesti syventynein? seuranneet. Suuri joukkokin taas uudelleen h?mm?styi, oudoksuen ett? mik?h?n otus lieneek??n kun ei osaa edes lopettaakaan. Olivathan he ennen saaneet tottelemaan kenen hyv?ns?. T?m? arvelu ei kuitenkaan kest?nyt kauvan. Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt keskeytys, mutta my?skin yht? huonolla tuloksella. Aarnio puhui sittenkin loppuun, enempikin mit? oli aikonut, ja kun h?n lavalta poistui, seurasi voimakas suosion sohina ja k?sien hakkaus kenties kahdenlaisestakin syyst?, ett? h?n oli ollut tarpeeksi itsepintainen ja ett? lopultakin poistui kiusaamasta. Heti alkoikin nyt lasisile?ll? parkettilattialla valssi, ?Kes?ilta?, jonka haavemaisten s?velmien tuudittamina ja hurmaamina sadat nuoret parit kieriv?t kun keijukaiset, ajatus kokonaan siin? el?m?ss?, johon nyt saivat antautua.

Suuret ovet johtivat salista kapakan puolelle, josta kuului ??nek?st? puhetta, hillit?nt? naurua, lasien kilin?? ja toisinaan laulun yrityksi?. Viinurit vilahtelevat v?kijoukon keskell?, tarjottimet t?ynn? jo juotuja ja juomattomia pulloja ja laseja.

Toiset parit kiirehtiv?t hikisin? salista kapakan puolelle, nuoret kuusitoista vuotiaat tyt?t k?sik?dess? esplanaadisankarien kanssa, istuen riuskasti ja ujostelemattomina p?yt??n, nauttiakseen lasin punssia kavaljeerinsa tarjouksesta. Se virkisti sek? l?mmitti ja tuuditti yh? enempi unhoittamaan ymp?rist??ns?, vaivuttaen hetken huumaavaan iloon ja riemuun. Nuorena t?ytyi iloita ja nauttia, olihan sit? aika vanhempana asettua hiljaiseen kotiel?m??n, saaden silloin nautinnolla muistella niit? aikoja, jolloin veret virtailivat kuumempana, silm? s?ikkyi ja jalka nousi kevyesti, tanssin tahdissa.

Toisia pareja taas samalla kiirehti yh? tanssisalin puolelle. N?in alussa olivat ne kaikki jo vanhempia naisia, jotka tavallisesti muun ohjelman aikana istuivat kapakassa, siihen hyvin tottuneina.

Useimmat n?ist? naisista olivat hyvinkin kevyesti, ja mit? hienoimmasti puettuja. Heid?n k?yt?ksens?, rohkeat katseensa ja kaikki liikkeens? oli kuitenkin kylliksi selvi? osoittamaan mihin luokkaan alkujaan kuuluivat. He olivat jo t?ysin valmiita, samalla kuin nuoremmat kilvan kiiruhtivat j?less?, el?m?n liukkaalla pinnalla, luisuakseen samaan asemaan ja samoihin huikenteleviin el?m?n tapoihin. - Heid?n keskell??n kaikkialla liehuivat kumartelevat nuoret miehet, joista kaikki oli yhdentekev?? kunhan vaan saisi nauttia el?m?st? t?ysin siemauksin.

Aarnio muutamien sepp?in ja huvitoimikuntalaisten kanssa vet?ytyi joksikin ajaksi er??seen sivuhuoneista. Siell? istuskellessaan johtui puhe taas kaikkiin l?himpiin korjauksiin, joita ammattikunnassa olisi aikaan saatava. Eritt?in innostunut oli yhdistyksen kirjuri Edvard Berg ty?ajan lyhennys ja alimman tuntipalkan vaatimusten toteuttamiseksi. Eik? h?n voinut olla kylliksi Aarniota kehuskelematta siit?, ett? t?m? oli ensim?isen? miehen? ryhtynyt asiasta meluamaan. Berg oli jo aikaisemmin, Aarnion opista p??sty?, saanut t?m?n yhdistykseen liittym??n. Sit? suuremmalla syyll? h?n nyt ylpeilikin Aarnion edistyksest?.

T?h?n yhtyiv?t innostuneina kaikki toisetkin, toivoen samalla ett? kysymys mit? pikemmin her?tett?isiin ensim?isess? kuukausikokouksessa ja ensi kes?n aikana viet?isi perille keinolla niill? hyv?ns?. Aarnio, vaatimattomana selvitteli, ettei se ollut h?n, joka tuon kysymyksen ilmoille loihti, vaan oli se olojen pakosta syntynyt, joten se ei mit??n merkinnyt ken sen ensiksi oli her?tt?nyt. Taisteluun vaan nyt kaikki innolla ja varmasti tulisivat uudistukset perille ajetuksi. Suurin osa ammattilaisia olivat tosin viel? her??m?tt? yhteistoimintaan, mutta niit? olisi samalla koetettava saada liittym??n yhdistykseen. Ja kun oikein vaan innolla sek? rep?isev?ll? ryhdikkyydell? alkutoimiin ryhdytt?isi, saataisi niist? suurin osa ensi iskulla j?rjestyneitten riveihin. Vanhempia j?seni? oli kyll?kin yhdistyksess?, jotka ep?r?isiv?t alussa, asettaen vastustelevalle kannalle, mutta neh?n olivat nyt jo mit?tt?m?n? v?hemmist?n?. Ja kun tosi tulisi kysymykseen mukaantuisivat niist?kin useammat enemmist?n tahdon alaiseksi. Eik? kysymys itse asiassa saanut kohdistua ainoastaan yhden ainoan ammattikunnan edistykseen. Ty?v?enasia, k?yh?list?n luokkatietoisuuteen kohottaminen oli otettava esille koko laajuudessaan. Ty?v?est? oli saatava k?sitt?m??n puutteenalainen sorrettu asemansa. K?yh?list? oli saatava ymm?rt?m??n, ett? tieto on valtaa ja sen alituinen luokkaetujensa puolesta taistelu voi yksin vied? lopulliseen voittoon.

Huoneen l?vitse, jossa sep?t innokkaasti keskustelivat tulevaisuussuunnitelmiaan kulki tuontuostakin tanssiyleis??. Vilahdukselta huomasi Aarnio er??n tummaverisen ja tummasilm?isen ketter?sti liikkuvan neitosen, joka ovesta ravintolan puolelle py?r?htaess??n heitti h?neen hyvin merkitsev?n ja samalla leimuilevan katseensa. Samassa s?v?hti Aarnion mieleen ett? h?n olisi nuo kasvot ja silm?t ennenkin n?hnyt, mutta miss?? Kenties kauvan, kauvan aikaa sitten. Ja lieneep? tuokin tuntenut h?net, kun niin merkitsev?sti katsoi, ihan kun olisi tahtonut syd?meen tunkeutua?

N?in j?i tuon naisen kuva mieleens?, eik? se sielt? karkkounut, vaikka kuinka olisikin tahtonut keskusteluun syventy?. Lopulta ajatuksensa n?kem??ns? niin kiintyiv?t ettei h?n voinut olla menem?tt? saliin viel?kin h?net n?hd?ksens?.

H?n seisattui oven suuhun antaen katseensa leijailla yli salin, joka suunnalle. Mutta vaikeaksipa k?vi satojen joukosta yht? etsi?, etenkin kun oli paras tanssin aika, enimm?t lattialla kiivaassa intohimoisessa vauhdissa py?r?htelem?ss?. H?n oli jo lopettamassa koko t?hystelemisens?, kun katseensa yht?kki? tarkistui ja lopulta kuin imeytyi kiinni vastakkaisella puolella olevan oven kohdalle. Siell?h?n se nyt taaskin seisoi, tuo h?nen huomioonsa niin ?kki? ja s?hk?is?sti kiintynyt esine, nainen, niin kukoistavan kaunis, tummat suortuvat vapaina olkap?ille riippuvina. Sen hento solakka vartalo lis?si vaan ryhtins? joustavaa sulavuutta ja tummat silm?t ne paloivat kun kynttil?t jouluy?n kirkkaassa talvisessa y?ss?. Lumivalkea kaula, kasvojen tumman punertava nuorteus lis?siv?t vaan h?nen miellytt?v?? personallisuuttaan. Ja Aarnio n?ki vaan en??n kuin ilmestyksen, samalla kun yh? suuremmalla innolla koetteli muistutella miss? oli ennemmin tuon naisen n?hnyt.

Yht?kki? nainenkin huomasi h?net, ja niit? silmi? miten ne nyt hehkuivat! N?in heid?n katseensa sulautui yhteen, tunkeutuen lopulta syv?lle sieluun, jonka merkitys my?skin heille molemmille samalla selveni. Ja tuo tietoisuus molemmissa toistensa ymm?rt?misest? t?ytti heid?n syd?mens? ennen tuntemattomalla aavistamattomalla riemulla.

Mihin Aarnio nyt liikkuikin aina tuo lumoava katse h?nt? seurasi.

Lopulta ei h?n voinut olla menem?tt? tanssiin pyyt?m??n tuota naista.

Kevyesti kuin keijukaiset he nyt py?riv?t ymp?ri salin laidasta laitaan, siksi kunnes v?synein? istahtivat.

- Eik? herra en??n tunne minua, oli neitosen ensim?inen kysymys. Ja kun Aarnio yh? viivytteli vastauksessaan, kiirehti h?n jatkamaan: - Ettek? muista miten lapsena ennen niin usein n?imme toisiamme?

Aarnio oli viel?kin kuin puusta pudonnut, osaamatta ihmetyksest? vastata.

- Ettek? te muista, jatkoi neitonen hymyillen ja kuten n?ytti my?skin Aarnion muistamattomuudesta huvitettuna: - ettek? te muista miten monen monta vuotta sitten kaksitoista vuotiaana tytt?riepuna joskus k?vin kotonannekin! - Olin silloin semmoinen pahasisuinen ja vallaton tyt?n tyller?, lis?si h?n nyt ??neens? nauraen.

- Minunkin kotonani!...

- Niin, teid?nkin kotonanne, joskin n?imme toisiamme my?skin paljon muualla, ainakin vuoden ajan!

- Sep? ihmeellist?!...

- Sit? se nyt ei pit?isi ainakaan olla, vaan jokap?iv?ist? ja luonnollista! Ettek? muista nimismiehenne kasvattityt?rt?, joka h?nen kanssaan oli muuttanut kaukaa kylm?st? pohjoisesta sinne Etel?-Suomeen?

- Jo muistan, nyt se tuli jo mieleeni! huudahti nyt Aarnio innoissaan.

- Te olette sitten se pieni Julia! Eik? niin?!

- Niin, silloin pieni, Julia my?nsi nauraen. - Ja ettek? te ole Kaarlo

Aarnio?

- Seh?n tuo on nimeni, vastasi Aarnio syd?mellisesti.

T?m?n j?lkeen tanssivat he viel? yh? uudelleen ja uudelleen, eik? se tuntunut rasittavalta, kun olisi p?invastoin tehnyt entist??n yh? virke?mm?ksi.

K?sik?dess? he sitten iltaman loputtua l?htiv?t ja Julia astui Aarnion rinnalla ylpe?n? ja suloudessaan hurmaavana. Aarnio taas k?yden kuin unissa, suloisen tunteen t?ytt?ess? hehkuisan mielens?.

Kadulla Aarnio ik??nkuin ajattelematta kysyi: - Miss? minut ensiksi huomasitte?

- Noustessanne puhumaan tunsin teid?t heti, vastasi Julia reippaasti, avomielisesti lis?ten. - Samalla my?skin ajatuksenikin kiintyi teihin yh? enempi!

- Ehk?p? lienette pit?neet h?tik?iv?st? puheestani?

- Niin - niin ... kyll?, mutta...

- Sen pidin enempi valmistumattomana, taisi olla enempi ep?selv??..?

- Niin enh?n min? voi sit? t?ss? nyt arvostella, kun olen niin v?h?n semmoisia asioita seurannut, lis?si Julia ep?r?iv?n vaatimattomuudella.

- Niinh?n se on, toisti Aarnio, v?h?nh?n sit? meill? viel? seurataan kaikkea uutta ja uudistavaa. Mutta eih?n se ole meid?n syymme!

Heill? oli nyt viel? paljon puhumista kaikista, entisist? muistoista lapsuuden ajoilta ja siit? mit? huomioita olivat tehneet ij?kk??mpin? el?m?n tuoksinassa. Julia palveli nyky??n er??ll? maisterilla, joka oli opettajana lyseossa. Paljon ei h?n loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin kaksi palvelijaa suuressa perheess?. Joka toisena sunnuntaina p??si h?n vaan muutamiksi tunniksi ulos vapauteensa, nyt k?yden kolmatta kertaa tansseissa Palokunnan talolla.

- Huvittaako siell? k?yd?? kysyi nyt Aarnio.

- No en tied?! - Se on nyt ollut semmoista, mit? lieneek??n. Kun ei ole ollut muuallekaan ment?v??! Kunhan saa jossain kulumaan senkin v?h?n ajan mit? voi palvelustyt?ll? olla!

- Niinh?n se on! - vastasi Aarnio ajatuksiinsa vaipuneena. ??nett?min? he nyt loppumatkan astuivat, lopulta seisattuen Julian kotiportille.

Siin? hyv?stelless??n yhtyiv?t taas katseensa syv?llisen?. Ja kun tuntemattoman voiman pakoittamana, jota ei itsek??n lopulta k?sitt?nyt, painaltui Julia yht?kki? huudahtaen Aarnion rinnoille, jolloin heid?n huulensa yhtyiv?t hurmaavan sielukkaaseen suudelmaan. Ne olivat pitki? ja tunteikkaan tulisia suudelmia, jotka yhdist?v?t heid?t toisiansa tapaamaan vastaisuudessakin.