Engelbrekt Engelbrektinpoika II

Suomentanut

K. A. PETRELIUS

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1898.

J?LKIMM?INEN OSA.

Oi synnyinmaa, sun sankarmuistoissasi

Mun liikkuu aatokseni ainian.

Suurt?it?s lemmin, muistan mainettasi

Ja niihin tunteineni uppoan.

En pyyd?, mailma, loistoa, riemujasi!

Pois onni, - elonikin kadotkaan!

Mut teille, teille, kansani ja maani,

Ma teille huokaan viel? kuollessani!

E. G. Geijer.

SIS?LLYS:

Kutsumattomia vieraita.

Oli taas kev?t, joka t?n? vuonna tuli tavattoman aikaiseen. Talven kinokset sulivat ja juoksivat vuolaina virtoina j?rviin ja meriin, ja ilman siivekk??t joukot palasivat etel?st? rakkaisiin koteihinsa, pohjolan syrj?isiin laaksoihin. Metsikana vaihtoi parhaillaan pukuansa ja orava kyherteli koivunlatvassa. P?iv? p?iv?lt? nousi aurinko yh? ylemm?ksi taivaan laelle ja p??sti taas luonnon siteist??n; vapaus virkosi taas eloon metsiss? ja j?rviss?, vuorilla ja laaksoissa ja lauhkeat kev?iset tuulet kuiskailivat rauhaa ja sovitusta, samalla kuin tuhannet riemus?velet soivat vapauden ja rakkauden ylistyst? korkealla ilmassa.

T?lle luonnon riemulle oli Ruotsin rahvaan mieliala selv?n? vastakohtana. Kamala toivottomuus pilkisti jokaisen silm?st?, pusersi huokauksen jokaisen rinnasta. Ja yh? koveni sorto, yh? julmemmaksi k?vi ulkomaalaisten voutien mielivalta. Pyh?n Yrj?n?tarun alkupuoliskoa elettiin nyt todellisuudessa. Lohik??rme ruiskutti voitonriemuissaan myrkky?ns? maalle ja kauhuissaan kysyi jokainen, joko Ruotsin kuolonhetki oli k?siss?. Miss? tahansa kiinnittikin katseensa Ruotsin herroihin ja edusmiehiin, jotka linnoissaan ja taloillaan eleliv?t, niin turhaan etsi ket??n sellaista, joka tahtoi ruveta pit?m??n kansan puolta ja saattamaan maan lain ja vanhat hyv?t tavat taas voimaan ja noudatettaviksi.

Taalalaiset olivat kyll? edellisen? syksyn? nousseet kapinaan, mutta olivat taas laskeneet aseensa, kun valtakunnan neuvosto oli luvannut t?ytt?? heid?n toiveensa ja olla apuna heid?n h?t??ns? poistamassa. He vannoivat pyh?n valan olla en?? maksamatta veroa J?sse Eerikinpojalle ja niine p??t?ksineen he palasivat kotiinsa ja valtaneuvokset meniv?t ilomielin matkoihinsa.

Kaikki n?ytti siis olevan hukassa. J?sse Eerikinpoika ei tosin itse ollut uskaltanut menn? Taalainmaahan, mutta h?n oli paikoillaan lujassa Vester?sin linnassaan ja samoin muutkin voudit kaikkialla valtakunnassa. Syksyiset tapahtumat v. 1433 olivat vaan olleet yh? selvemmin n?ytt?m?ss? sit? toivotonta kurjuutta, johon Ruotsin kansa oli vajonnut, samalla kuin voudit k?viv?t sit? varmemmiksi, sit? rohkeammiksi, kuta helpommalta oli n?ytt?nyt aseellisenkin rahvaan aisoissa pit?minen.

Kaikista n?ist? voudeista, jotka kuninkaan nimess? ry?stiv?t ja raastoivat Ruotsinmaata, ei sent??n kukaan vet?nyt vertoja Vestmanlannin ja Taalainmaan voudille. T?m? n?et ei heit? voittanut ainoastaan viekkaudessa ja rohkeudessa, jott'en sanoisi h?vytt?myydess?, vaan etenkin siin? erinomaisessa julmuudessa ja kovuudessa, jolla h?n osasi panna mielivaltaiset k?skyns? t?yt?nt??n, siin? matelevaisuudessa ja arkamaisuudessa, jolla h?n osasi n?enn?isesti v?isty? tielt?, kun olot niin vaativat. Mutta h?n v?istyi vain odottelemaan tilaisuutta, ottaakseen heti takaisin, mit? oli menett?nyt, samoin kuin tiikeri vet?? kokoon j?nt?reit?ns? ja valmisteleikse voimakkaimpaan hypp?ykseens?, silloin kuin se n?k?j??n s?ve?n? lyykistyy maahan.

Juuri nyt h?n oli siin? asennossa. H?nen oli syksyll? t?ytynyt per?yty?; nyt h?n oli taas eteenp?in menossa. Se mit? h?nen oli ollut pakko kuulla ja sallia syksyll? valtaneuvosten l?sn? ollessa, oli kiihottanut h?nen turhamielisyytens? ylimmilleen. Mutta h?n osasi salata vihansa ja vartoa. Nyt h?n varustautui laskemaan vihansa liekit valloilleen, nyt piti noiden talonpoikain oikein oppia tuntemaan h?net. Voi, voi silloin heit? ja - Engelbrekti?.

H?n oli menetellyt hyvin varovasti. Leijonanpyyt?j? ei turhanp?iten saalistansa ?rsyttele. H?n ei ollut jalkaansa astunut pohjoispuolelle Dal-jokea ja Juhani Walekin oli pysytellyt hyvin hiljaa syksyn aikana ja toiselle puolen joulun. Mutta uudenvuoden tienoissa oli J?sse koettanut Juhani Walen ja h?nen palvelijainsa toimella saada kokoon verot. Se onnistuikin mit??n h?lin?? nostattamatta ja - joko sitten mielet todellakin olivat rauhoittuneet, taikka oli huomattu mahdottomaksi potkia tutkainta vastaan - veroja kertyikin joku m??r?. T?m?n h?n teki kokeiksi vain, ja kun se onnistui, niin h?n ei en?? empinytk??n jatkaessaan.

Mutta kaikki t?m? oli vaan v?h?p?t?ist? siihen verraten, mit? h?nell? nyt oli mieless?. H?nen kostostaan oli tuleva oikein loistava. P??si?isen j?lkeen aikoi h?n kaikkine v?kineen menn? Taalainmaahan. H?n odotteli vaan kuninkaan kirjett? pannakseen siell? kauheita rankaisuja toimeen. Ja kaikkein ensimm?iseksi tuli tuon julkean Engelbrektin kukistua.

Monta kertaa oli t?m? jalo vouti huoneessaan Vester?sin linnassa nautinnolla ajatellut sit? hetke?, jona h?nen silm?ns? saisivat n?hd? Engelbrektin p??n py?velinkirveen iskusta eroavan ruumiista. Ja h?nen silm?ns? olivat liekehtineet ja h?nen huulensa menneet inhottavaan hymyyn joka kerta kun h?n kuvituksessaan oli hiukkasen lis?nnyt k?rsimyst? taikka ottanut hiukkasen pois tehd?kseen uhrinsa tuskat niin pirullisen koviksi ja oman nautintonsa niin suunnattoman suureksi kuin mahdollista. Nyt l?heni tuo niin kauvan ja hartaasti odotettu hetki eik? J?sse Eerikinpoika ollut s??st?nyt mit??n, ei edes omia kolikoitaankaan, voidakseen toimia kyllin voimakkaasti ja iske? iskun sellaisen, ett? se yhdell? kertaa oli rusentava kaikki.

N?ihin valmistuksiin kuului my?skin oikein hyviin v?leihin joutuminen Ruotsin herrain kanssa, ainakin mahtavimpain. Erinomainen tilaisuus tarjoutuikin siihen vuoden puolipaaston aikoihin. Muuan neuvoston vanhimpia, i?k?s ritari Krister Niilonpoika (Vaasa) tahtoi risti?isten johdosta n?hd? lukuisan sukunsa koossa kotonaan R?fvelstadissa p??si?isjuhlain aikana, ja koska useoiden herrojen piti matkustaa Vester?sin kautta, niin vouti kutsui heid?t pitoihin linnaan. Viel?p? vanha herra Krister Niilonpoika itsekin oli luvannut ratsastaa sukulaisiansa vastaan Vester?siin ja samalla k?ytt?? hyv?ksens? voudin vieraanvaraisuutta.

Oltiin p??sem?ss? puolille p?ivin maaliskuun 8 p:n?, puolipaaston sunnuntain j?lkeisen? maanantaina. Vouti oli aamulla tapansa mukaisesti kierrellyt linnassa tarkastamassa, oliko kaikki asianmukaisessa kunnossa sek? noiden ylh?isten herrain vastaanottamista varten ett? my?skin linnan puolustamiseksi, jos jotakin odottamatonta sattuisi. Paha omatunto saattaa aina mit? tarkimpaan varovaisuuteen. H?nell? ei ollut kierroksellaan ollut mit??n muistuttamista. Tykit olivat panoksissaan valleilla ja h?nen palvelijansa olivat kaikki paikoillaan, joko m??r?tyss? ty?ss? taikka vahdinpidossa. Linnantuvassa pidettyjen, viime?isten huvien j?tteit? ei vouti tavallisuutensa mukaan, viisaasti kyll?, ollut n?kevin??nk??n. H?n toivoi miestens? vuorostansa sit? kernaammin palvelevan h?nt?, kun tarvittiin.

H?n oli siis jotenkin hyvill? mielin palannut huoneeseensa. T??ll? h?n k?veli muutamia kertoja edes takaisin katseen harhaillessa milloin minnekin tuuheiden kulmakarvain alta. Varmaankin h?n viel? kerran ajatteli valmiiksi, kuinka kaikki oli k?yv? sek? kuninkaaseen ett? Engelbrektiin ja h?nen talonpoikiinsa n?hden. Vihdoin h?n pys?htyi ikkunan luona olevan ison tammisen p?yd?n ??reen, jolla oli joukko papereita ja kirjeit?. H?n otti muutaman kirjeen, avasi sen ik??n kuin ajatuksissaan ja alkoi sit? lukea. Varmaankin h?n oli sen jo lukenut moneen kertaan, sill? h?nen huulensa n?kyiv?t toistelevan sen sis?lt??, vaikka silm?t katsoivat kirjeen reunan ylitse ulos ikkunasta ja n?yttiv?t seuraavan pilvi?, jotka kummallisen muotoisina kiitiv?t kovaa pohjatuulta pakoon.

Silloin aukeni ovi ja vanhanpuolinen nainen astui sis?lle. H?nell? oli tumma puku ja sen p??ll? kallisarvoisilla turkiksilla sisustettu viitta, jonka alla iso avainkimppu riippui hopeakirjaisesta vy?st?. P??n peitti valkoinen huntu, sekin turkiksilla sisustettu. H?nen kasvojensa juonteet olivat sulavat ja melkeinp? arastellen h?n katsoi voutiin, kun t?m? seisoi siin? kirje k?dess?.

Se oli vouti J?sse Eerikinpojan vaimo, Birgitta Ulvintyt?r. H?n oli mahtavaa ja rikasta norjalaista sukua ja oli muuttanut Ruotsiin asumaan kuningas Maunu Eerikinpojan aikana. H?nen is?ns? oli Ulvi Juhonpoika, joka asui Ervallan talossa Vestmanlannissa. T?h?n aikaan omisti sen h?nen veljens?, Pietari Ulvinpoika.

V?h?n aikaa herraansa ja miest?ns? katseltuaan Birgitta rouva kysyi:

"Oletteko nyt tarkoin ajatellut asiaa, herrani ja is?nt?ni?"

Vouti nosti p??t?ns? ja k??ntyi l?pitunkevin katsein vaimoonsa p?in.

"Elk?? vihastuko minuun, rakas mieheni", jatkoi Birgitta rouva lempe?ll? ja melkein valittavalla ??nell?, "tied?tteh?n, ett'ei kukaan parastanne tahdo, niin kuin min?. Saatatte uskoa minua ja olettehan useammin kuin kerran kokenut, ett'eiv?t ennustukseni pet?."

"Mik' on unta se on lunta, Birgitta", vastasi vouti keskeytt?en.

"Eip? aina, eik? koskaan silloin kun is?ni, tuo ankara ritari Ulvi Juhonpoika minulle n?ytt?ytyy. Min? rukoilen sinua, rakas is?nt?, heit? se mit? on tekeill?. En sit? tosin t?ydelleen tied?, mutta nuo suuret varustukset ja tuo paljo v?ki osottavat riitt?v?sti, ett? vakavia asioita on hankkeissa..."

"Onko sinulla kaikki valmiina ylh?isten vieraittemme vastaanotoksi, Birgitta?" kysyi vouti viel? kerran em?nt??ns? keskeytt?en ja koettaen k??nt?? h?nen ajatuksensa toisaanne.

Mutta Birgitta rouva ei ottanut hellitt??kseen kesken. H?n rakasti miest?ns? ja h?nelle olivat nyt muut asiat p??asiana, eiv?tk? pidot.

"Menn? vuonna t?h?n aikaan", sanoi h?n, "kun varustauduit Hannu kreivin seurassa menem??n Taalainmaahan is?ni ensi kertaa n?ytt?ytyi minulle ja k?ski minun est?? matkasi. Sin? et kuitenkaan totellut. Toisen kerran h?n minulle n?ytt?ytyi, kun neuvoston herrat syksyll? tulivat pit?m??n tarkastusta ja sin? aioit kielt?? heilt? valtakunnan linnaan p??syn. Silloin sent??n tottelit varoitustani ja eih?n sinulla ole ollut syyt? sit? katua. Nyt viime y?n? n?in taas is?ni seisovan vuoteeni vieress? ja huolissaan valkoisia kiharoitansa ravistaen osottavan sinua. Rakas, rakas mieheni, heit? sikseen, mit? sinulla on tekeill?, onni ei kasva siin? maaper?ss?, jota v?kivalta tallaa..."

Voudin suu meni raukeaan hymyyn ja h?nen silm?ns? katsoivat tavallista avomielisemmin lempe??n naiseen, joka h?nelle puhui rauhan ja sovinnollisuuden sanoja. Mutta sit? kesti vaan hetkinen; sitten py?riv?t ne taas yht? ep?luuloisina ja kovina kulmakarvain alla kuin ennenkin.

"Tottelin sinua", virkahti h?n, "kun valtakunnan neuvostoon kuuluvat kunnon herrat olivat t??ll? syksyll?; niin, niin, siit?h?n saattaa n?ytt??, mutta muut seikat ne pakottivat minut my?ntym??n, eiv?tk? sinun unesi..."

"Olet kerran ennenkin minulle sit? sanonut", keskeytti Birgitta rouva, "se oli kuninkaan kirje, jonka vuoritilallinen toi neuvostolle ja josta et tiennyt, oliko se todellakin tullut neuvoston k?siin vai ei..."

"Niin, kuninkaan kirje sen teki, ja kautta Vapahtajan viiden haavan, jos minulla silloin olisi ollut k?siss?ni kirjurini kirje ... niin, kautta Herramme ristinpuun, en olisi yht??n noista herroista p??st?nyt kuninkaan linnaan. Ei, Birgitta, saatpa viel? n?hd?, millainen on valta kuninkaan voudilla. Niin totta kuin vaakunakilpe?ni kunnialla kannan, niin totta on tuo j?ykk?luontoinen vuoritilallinen ynn? koko h?nen talonsa oleva J?sse Eerikinpojan koston todisteena."

"Ja min? sanon sinulle, herrani ja is?nt?ni", virkkoi vastaten em?nt?, "sanon sinulle, ett? juuri sen kautta tuotat rangaistuksen itsellesi. Sen nuoren miehen, joka tuotiin t?nne Gripsholmasta ja joka nyt n??ntyy tuolla tornissa, sanovat olevan Engelbrektin kasvattipojan... Jos niin on, rakas mieheni, ... niin p??st? h?net vapaaksi, se on ensimm?inen ehto torjuaksesi onnettomuutta itsest?si ja minusta, ja sitten..."

"Ja sitten?" kysyi vouti ihmetellen, kun h?nen vaimonsa empi. p??tt?isik? lauseensa.

"Sitten tulee sinun ojentaa Engelbrektille k?tesi ja sanoa: min? tahdon sovittaa, mit? olen rikkonut."

Voudin katseesta n?kyi mit? suurinta kummastusta, kun h?n kuuli n?m? lempe?n vaimonsa sanat, mutta kohta sen j?lkeen ilmeni h?nen sameista silmist??n hurjaa ivaa, ja sitten kuvastui h?nen kasvoillensa mit? katkerin suuttumus.

"Olet j?rjilt?si, Birgitta", virkkoi h?n, "p??st?? vapaaksi tuo nuori mies ... etk? sitten tied?, ett? juuri h?n tempasi kirjeen kirjurini k?dest?, kirjeen, joka olisi s??st?nyt sek? minulta ett? kuninkaaltani monta huolta, jos olisi ollut minun k?siss?ni... Vai p??st?? h?net vapaaksi! Niin kuule sitten valani, Birgitta. Ennen on t?m? linna kaikkine p?ivineen vajoava maahan, kuin t?m? Herman Berman p??sev? tornista, niin totta kuin Jumala ja kaikki pyhimykset minua auttakoot."

Birgitta rouvan kasvot kalpenivat yh? enemm?n n?ist? sanoista ja h?n pani tuskissaan k?tens? ristiin.

"Katso tuota", sanoi vouti ja ojensi h?nelle kirjeen, joka h?nell? oli k?dess??n, "lue, vaimo, ja sano sitten, ansaitseeko vanki armahtamista."

Mieli muualla otti em?nt? ojennetun kirjeen, joka oli Kirjuri-Martilta. Sen sis?llyksen panemme t?h?n j?tt?en tavanmukaiset alku- ja loppusanat mainitsematta.

"P??sty?ni pitk?llisest? vankeudestani, johon minut Tukholmassa oli pantu, sain sek? omaksi ett? teid?n onneksenne tiet?? vuoritilallisen palanneen kuninkaan paheilta ja aikovan ensin menn? arvoisan is?n, Tuomas piispan luokse Tynnels?h?n. L?ksin sen t?hden sinne ja onnistuin todellakin saamaan k?siini sen kirjeen, jota h?n toi kuninkaalta valtakunnan neuvostolle. Sielt? suuntasin kiireen kaupassa tieni Str?ngn?siin, josta varman tuojan mukana aioin l?hett?? kirjeen teille ja siten tehd? tyhj?ksi vuoritilallisen matkan tulokset. Silloin karkasi y?ll? kimppuuni rosvoja ajaen minua takaa l?helle Gripsholmaa, jossa h?n sai minut kiinni. Ett'ei kirje joutuisi h?nen haltuunsa, t?ytyi minun heitt?? se k?sist?ni j?rveen, joka oli l?hell? sit? paikkaa, miss? olimme. Olen menem?isill?ni laivaan ja kirjoitan t?m?n suurimmassa kiireess?. Mit? kuninkaan kirjeeseen tulee, niin tuskinpa se kuitenkaan en?? joutunee neuvoston k?siin, sill? ranta, jossa minun kimppuuni k?ytiin, oli milt'ei autio. Kirjoitin S?derk?pingiss? j.n.e."

Kirje ei rauhoittanut Birgitta rouvaa; p?invastoin h?nen k?tens? vapisi, kun h?n sen pani p?yd?lle, ja h?nen silm?ns? olivat kyynelist? kosteina. H?nen miehens? erehtyi kuitenkin luullessaan t?t? mielenliikutusta suuttumukseksi ja vihaksi tuon t?rke?n kirjeen menett?misest? ja siit? aiheutuvasta ep?tietoisuudesta. T?ss? luulossa h?n ojensi h?nelle toisen kirjeen, joka oli kirjoitettu syksyll? K?penhaminassa ja oli samoin Kirjuri-Martin kirjoittama. T?m?n sis?llys oli seuraava:

"T??ll? on ollut paljon tekemist? ja monta vaikeutta voitettavana. H?nen armonsa kuninkaan puheille en pitk??n aikaan p??ssyt, ja kun viimein p??sin, niin h?n ynsein sanoin k?ski minut luotansa. Cecilia neiti, joka viime kerran t??ll? teid?n asioillanne k?ydess?ni oli niin kernas asiatanne edist?m??n, on nyt aivan my?ntym?t?n. Olin jo joutua toivottomaksi kohtalostanne, mutta kun tulin ajatelleeksi, ett'eiv?t sik?l?iset neuvoston herrat voineet mihink??n toimiin ryhty? ilman kuninkaan kirjett?, ja kun samalla olen vakuutettu siit?, ett? olette pit?v? sananne ja muistava k?yh?? palvelijaanne palkita, niin p??tin odotella sopivampaa tilaisuutta. Muutamat tanskalaiset herrat, etenkin herra Eerikki Krummedik ja nuori Otto Pogwisch sek? h?nen ?itins? Gladsaxin Ida rouva, joka mielell??n k?ytt?? hyv?ksens? jokaista tilaisuutta n?ytt??kseen vaikuttavansa enemm?n kuin Cecilia neiti, antoivat minulle apuansa. Heid?n puheistaan muuttuikin sitten v?hitellen kuninkaan mieli, niin ett? h?n ainakin salli minun p??st? puheilleen. Sitten on minun onnistunut yh? varmemmaksi varmentaa h?nen hyv?? luuloansa teist?, niin ett? voitte olla aivan levollinen. Kuningas, herranne, on aina katsova parastanne. Se tuli n?kyviin silloin, kun tuo hiton Engelbrekt taas viime viikolla tuli t?nne. Kuningas ei tahtonut laskea h?nt? puheilleen. Kun min? sitten, yh? teid?n asemaanne vahvistaakseni, puhuin h?nen puolestansa, niin h?n tosin sai tulla kuninkaan eteen, mutta oli tuskin alkanut puhua teist? ja menettelyst?nne, kun kuningas viittasi k?dell??n ja sanoi: 'Menk?? pois, elk??k? koskaan en?? tulko silmieni eteen!' - Voitte t?st? n?hd?, onko minusta ollut teille hy?ty? vai ei. Tuo jumalaton vuoritilallinen uskalsi tosin juuri kuninkaasta k??ntyess??n ja salista l?htiess??n uhata viel? kerran tulevansa takaisin, mutta jos h?n tulee, niin siit? kai on tuleva h?nen viimmeinen matkansa, jollei teid?n k?tenne h?nt? jo sit? ennen ole kouristanut. Voitte nyt pidell? h?nt?, niin kuin tahdotte, h?n on vallassanne, eik? kuollut koira en?? hauku."

Riemuitsevin katsein vouti otti kirjeen vaimonsa k?dest?, sitten kuin t?m? oli sen lukenut. Mutta ei t?m?k??n kirje tehonnut h?neen siten, kuin vouti oli tarkoittanut.

"Jumala ja pyh? Olavi, is?nmaani suojeluspyh?", sanoi h?n, "muuttakoot mielesi, J?sse Eerikinpoika, ennen kuin on my?h?ist?. Min? olen onneton vaimo raukka", lis?si h?n hiljaa, ik??n kuin itsekseen.

Mies oli jo taas sanomaisillaan h?nelle kovia sanoja, kun h?net siit? esti hovipoika, joka ilmoitti herra Krister Niilonpojan ja herra Kaarlo Knuutinpojan olevan linnanpihalla. Vouti kiiruhti ottamaan hattuansa rient??kseen ylh?isi? vieraitansa vastaan, mutta Birgitta rouva painoi tuskissaan p??ns? k?siins? ja k??nsihe pois.

"Pian, vaimo", huusi silloin h?nelle vouti, "katso, ett? kaikki on hyv?ss? kunnossa ja ett'ei mit??n puutu. Naistenhuoneessa sinun tulee noille ylh?isille rouville ja neideille n?ytt?? yst?v?llisen ja iloisen n?k?iselt?, s??st? sen t?hden kyyneleesi siksi kun j??t yksiksesi."

T?t? puhuessaan h?n oli sitonut miekkansa vy?lleen ja heitt?nyt hartioilleen hienon k?rp?nnahalla reunustetun viitan. H?n tarttui vaimonsa k?teen saattaakseen h?net naistenhuoneeseen, kun ovi taas aukeni ja sis?lle astui pitk? kookas palvelija tuoden muassaan vanhan talonpoikaisissa vaatteissa olevan miehen.

"Mit? nyt?" kysyi vouti mahtavalla ??nell?.

"T?rkeit? uutisia", vastasi palvelija, "jollen erehdy."

"Jollet varmemmin asiaasi tied?, niin saa sanottavasi j??d? toiseen aikaan."

"Jollei t?m? minua pet?, niin ovat uutiseni siksi t?rkeit?, ett? nuo ylh?iset herrat voivat hetkisen teit? odottaa", sanoi palvelija ja veti takkinsa alta pergamenttikirjeen, jossa riippui iso sinetti, mink? vouti heti tunsi kuninkaan sinetiksi.

"Kirje kuninkaalta!" huudahti vouti.

"Niin, ja joka on ollut kummallisilla teill?, sill? oikeastaan kai sen olisi pit?nyt tulla perille jo viime kes?n?, sen mukaan kuin t?m? mies sanoo."

"Kuinka olet saanut kirjeen k?siisi, mies?" kysyi vouti kiivaasti.

"Luvallanne sanoen, armollinen vouti, Eskil on nimeni ja olen kalastaja

Gripsholman tienoilta..."

"Pian, mies, mist? olet saanut kirjeen...!"

"Armollinen vouti, olen kalastaja Gripsholman l?heisyydest? ja tupani on M?larin rannalla. Olin vesill? siimojani kokemassa, noin viime juhannuksen aikoina, jolloin edellisen? iltana oli ollut kova rajuilma..."

"Herra Kaarlo Kristerinpoika ja Ebba rouva", ilmoitti hovipoika ovelta. Vouti k?vi yh? malttamattomammaksi. Kirje vieh?tti h?nt? paljoa enemm?n kuin nuo ylh?iset herrat, joita nyt alkoi saapua, toinen toisensa per?st?.

"Min? n?in kirjeen", alkoi palvelija, joka oli tuonut kalastajan muassaan ja joka ymm?rsi, ett? t?ll? hetkell? ennen kaikkea piti joutua, "min? n?in kirjeen t?ll? miehell? viime Gripsholman-matkallamme. En osaa kirjoitettua lukea, mutta aavistin kirjeen olevan t?rke?n, etenkin kun mies kertoi kahden herrasmiehen y?ll? taistelleen ja toisen silloin heitt?neen kirjeen j?rveen."

Riemun leimahdus v?l?hti J?sse Eerikinpojan silmist?, ja vaikka olikin niin kiire, niin ei h?n kuitenkaan malttanut olla tarkastamatta kuninkaallista sinetti?.

"Vie alas mies", sanoi h?n vavisten palvelijalle; "ritarien menty? matkoihinsa tahdon h?nt? l?hemmin kuulustella."

H?n kiinnitti sen j?lkeen kaiken huomionsa kirjeeseen ja nosti jo k?tt?ns? sinetti? rikkoakseen ja ottaakseen varman tiedon sis?llyksest?, kun kiivaita askelia kuului oven ulkopuolelta. Vouti niit? innoissaan tuskin huomasikaan.

Mutta ovi lensi auki ja siit? astui sis?lle kookas ritari, jonka ryhti ja kasvot ilmaisivat yht? paljon arvokkuutta kuin alentuvaisuuttakin. H?n astui voudin luokse.

"T?rkeit? kirjeit? herraltamme, kuninkaalta", sanoi ritari n?hdess??n kirjeen voudin k?dess?, "saatoinpa arvata jonkin sellaisen seikan olleen syyn? siihen, ett? vieraiden niin kauvan t?ytyi odottaa saadakseen tervehti? vieraanvaraista is?nt??ns?. - Ei kai mit??n huonoja sanomia, toivon ma ...?"

"Ei, ei, armollinen herra", ?nkytti vouti, kohteliaasti kumartaen, vaikka h?nen eritt?in vastahakoisesti t?ytyi panna kirje k?sist??n, "sanomat ovat hyvi?. Mielet tyyntyv?t tyyntymist??n. Olin juuri aikeissa rient?? alas tervehtim??n niit? ylh?isi? herroja ja miehi?, jotka minua t?n??n k?ynnill??n kunnioittavat."

Ritari tuskin kuunteli voudin puolusteluja. H?n oli k??ntynyt Birgitta rouvaan, joka v?kisinkin koetti salata levottomuuttaan.

"Terve tultuanne, herra Kaarlo Knuutinpoika", sanoi h?n, "tulette pikemmin, kuin t??ll? saatoimme luulla. Sen t?hden rohkenimme kiinty? niihin asioihin, joita Tanskasta tulleet tiedot koskevat..."

"Kuninkaan toimet ennen kaikkia muita", sanoi ritari yst?v?llisesti tarjoten Birgitta rouvalle k?tens? ja taluttaen h?net h?nen kumartelevan miehens? ohitse ja k?yt?v?? my?ten isoon pitosaliin.

Liehakoiden seurasi vouti, ja kun h?n oikein enn?tti mietti? ja verrata toisiinsa kirjurinsa kirjeess? olleita ja ?sken saamiansa tietoja, niin h?nelle k?vi aivan selv?ksi, ett? ?skeinen kirje oli se, jonka Engelbrekt oli tuonut neuvostolle. Ilo oikein hiveli h?nen mielt??n, kun h?n ajatteli sit? sattuman kaupalla saatua v?likappaletta, joka nyt tarjosi niin hyv?n tilaisuuden joutua tekemisiin tuon uppiniskaisen vuoritilallisen kanssa. Nyt h?n saattoi todistaa t?m?n kulkeneen valheenkengill? kuninkaan ja neuvoston v?lill?, nyt ei mik??n en?? saattanut est?? h?nen voittoriemuansa ja Engelbrektin kukistumista.

H?nen huuliensa hymyily, kun h?n ritarin ja em?nt?ns? j?less? astui isoon saliin, oli sen t?hden luonnollisempaa kuin koskaan ennen ja painoi h?nen kasvonpiirteisiins? ja koko olentoonsa leppeyden leiman, joka h?nelle sopi hyvin.

Niist? monista ritareista, jotka olivat kokoutuneet saliin, oli vanha kunnianarvoinen Krister Niilonpoika ylh?isin. Paitsi h?nt? siell? oli h?nen kolme poikaansa Kaarlo, Juhana ja Niilo sek? viel? Ture Turenpoika (Bjelke) ja Niilo Steninpoika (Y? ja P?iv?). Miestens? keralla saapuneita naisia olivat ainoastaan Kaarlo herran rouva, Ebba Krummedik, ja herra Niilo Steninpojan rouva, Margareta Knuutintyt?r (Bonde). Viimemainitun muassa oli my?skin nuori kaunis tytt?, Katarina Kaarlontyt?r (Gumsehufvud).

Mutta jos kohta vanha herra Krister Niilonpoika valkeine harmaine hapsineen olikin komea ja kunnianarvoinen, niin ritari Kaarlo Knuutinpoika se ep?ilem?tt? ennen muita kaikkia veti huomion puoleensa. Koko h?nen ulkonaisessa olennossaan oli joka suhteessa jotakin tavatonta. H?nen pitk? kaunis vartalonsa, h?nen uljas-asentoinen p??ns?, h?nen s?teilev? katseensa, kauniit kasvonpiirteet ja sen ohessa h?nen kohtelias ja miellytt?v? esiintymisens?, joka tahtomattakin voitti syd?mi? - yksist??n t?m? riitti tekem??n h?net silm??npist?v?ksi ja huomattavaksi. Mutta siihen tuli viel? lis?ksi senaikuiseksi tavaton tietom??r?, joka oli osaksi opinnoilla, osaksi laajoilla matkoilla koottu. Ja kun h?n puhui, niin kuului h?nen t?ytel?inen, sointuisa ??nens? niin miellytt?v?lt?, ett? kuulijain korvat ik??n kuin vieh?ttyiv?t kuuntelemaan h?nen sanojansa.

H?n talutti kohteliaasti Birgitta rouvan molempain toisten rouvain luokse ja yhtyi sen j?lkeen muihin herroihin, jotka olivat piiriss? Krister Niilonpojan ja voudin ymp?rill?. T?m? koetti parhaan kykyns? mukaan miellytt?? ylh?isi? vieraitaan ja onnistuikin siin? odottamattoman hyvin. Vanha Krister herra hymyili h?nelle yst?v?llisint? hymy?ns? ja nuoremmat herrat ilmaisivat ??nekk??sti hyv?ksymisens? voudin kertomuksille, jotka tietysti kaikki koskivat talonpoikia ja h?nen tapaansa kohdella heit?.

Ainoastaan vanhin Krister herran pojista, Kaarlo herra, ei yhtynyt pilapuheisiin. Inhon varjo peitti p?invastoin h?nen jalot kasvonsa. Kuitenki vaan varjo, sill? h?n pysyi ??nett?m?n? eik? koettanutkaan vaikuttaa keskusteluun ja suunnata sit? toiselle tolalle.

V?hitellen johti sitten tuo viekas vouti puheen viime tapahtumiin ja aivan herrain huomaamatta olikin jo jouduttu puhumaan siit?, mill? vallalla neuvosto viime syksyn? toimi pit?ess??n tarkastusta voudin viranhoidosta.

"Minusta n?ytt??", rohkeni vouti sanoa, "silt?, ett? teid?n, jalot neuvoston herrat, olisi pit?nyt l?hemmin tuumia, ennen kuin siihen asiaan ryhdyitte."

"L?hemmink? tuumia?" virkkoi Krister herra, "enp? tosiaan ymm?rr?, kuinka saatatte tuollaista puhua, J?sse Eerikinpoika. Neuvosto menetteli mit? varovaisimmin ja itseh?n tied?tte, kuinka v?h?n oli toivoa saada ?rsytetyt talonpojat hillityiksi - sit? paitsi neuvosto noudatti kuninkaan kirjett?..."

"Sanoitte, jalo herra Krister Niilonpoika", jatkoi vouti kumartaen tuolle vanhalle herralle, "sanoitte noudattaneenne kuninkaan kirjett?, mutta sallikaa minun kysy?, tied?ttek? aivan varmaan t?m?n kirjeen olleen kuninkaalta...?"

"Kuninkaaltako?" kysyiv?t kaikki suuresti kummastuen ja odottaen tuolle oudolle kysymykselle selityst?.

"Kuka j?tti kirjeen neuvoston k?siin...?" jatkoi vouti.

"Tukholman linnan vouti, herra Hannu Kr?pelin", vastasi Kaarlo Knuutinpoika, "ja se mies, joka oli tuonut kirjeen kuninkaalta h?nelle, oli itse l?sn?. H?n oli vuoritilallinen Vaskivuorelta, nimelt??n Engelbrekt Engelbrektinpoika, pieni, ylev?n n?k?inen mies. - Mit??n ep?ilyst? siit?, ett? kirje tosiaankin oli kuninkaalta, ei voi nousta."

"Jalot herrat", sanoi vouti mahtavamman tavoin hymyillen, "teid?t on siin? asiassa petetty. Min? uskallan v?itt??, ett'ei t?t? kirjett? ole olemassa, sill? se mik? on, on v??r?."

"Jos sen voitte todistaa, vouti", sanoi Kaarlo Kristerinpoika, "niin saakoon se mies, joka on uskaltanut tuoda v??ri? sanoja kuninkaalta valtakunnan neuvostolle, kovan rangaistuksen."

"Siihen ei tarvita muuta, kuin ett? te, jalot herrat, tarkastutatte kirjett? ja sen sinetti?, tokko se todellakin on Eerikki kuninkaan sinetti, joka on h?nen kanslerinsa hallussa. Te saatatte kuitenkin t?st? n?hd?, millaista on olla tekemisiss? n?iden talonpoikain ja vuoritilallisten kanssa. Min? aion nyt p??si?isjuhlan per?st? koko miehist?ineni menn? sinne Taalainmaahan ja kuninkaan, herrani nimess? olen kurittava tuota Engelbrekti?, joka on rohjennut armollista kuningastamme ja teit?, jalot valtakunnan neuvoston herrat, tuolla tavoin vaivata."

Sen pitemm?lle vouti ei enn?tt?nyt, ennen kuin ovi aukeni ja kaksi vanhanpuolista herraa tuli sis?lle ja heid?n muassansa muuan nuorempi, joka talutti k?dest? nuorta tytt??. Vouti kiiruhti tulevia vastaan. Toinen n?ist? oli piispanpuvussa. H?n oli varsin vanha herra, mutta ik?isekseen ripe?. Se oli Link?pingin piispa, Knuutti Bonpoika (Y? ja P?iv?), Niilo Steninpojan set?. Toinen vanhemmista herroista oli Hannu, Ewerstenin kreivi. H?nen takanansa tuli Niilo Steninpojan veljenpoika, Maunu Pentinpoika, nuori herra, jonka kasvot ilmaisivat hillit?nt? ja rajua luonnetta. Nuori tytt?, jota h?n k?dest? talutti, oli Agnes, Ewerstenin kreivin tyt?r.

Kaikki l?sn?olijat, vanha Krister herrakin, tervehtiv?t kunnioittaen piispaa, joka myh?illen kumarteli vastaan, vaikka h?n sit? tehdess??n n?ytti seuralaiselleen, kreiville, silm?yksell? ilmoittavan, ett? h?nen alottamaansa keskustelua oli soveliaammassa tilaisuudessa jatkettava. Yleinen puhelu virkosi taas kohta sen j?lkeen entiselleen. Sen kest?ess? voudin palvelijat kantoivat esiin toisen ruokalajin toisensa per?st?, joita p?yt? suorastaan ahdettiin t?yteen.

"Ette kai ilman syyt? tule n?in kauvas pohjoiseen omasta hiippakunnastanne, hurskas is??" kysyi Krister herra keskustelun kest?ess? ja k??ntyi Knuutti piispaan.

"Kirkollisen alueemme asiat t??ll? Ruotsissa ovat huolettavalla kannalla", sanoi piispa p??t?ns? ravistaen, "kun meill? on kaksi p??t? yhden sijassa..."

"Siit? kai on sent??n loppu tuleva", arveli Krister herra; "armollisen herramme, kuninkaan, t?ytynee kai lopulta t?ss? asiassa antaa my?ten. Huolettavaa ja vaikeata on, kuten sanotte, pit?? j?rjestyst?, kun kirkon omat miehet sit? rikkovat. Eip? mahtane Upsalan hiippakunnan kansa piankaan unhottaa, kuinka Arnold[1] piispa syksyll? Tanskasta t?nne tullessaan v?kisin murratti auki ovet, kun kaniikit kielt?ytyiv?t h?nelle antamasta piispantalon avaimia. Tavoiltaan h?n tainnee olla samanlainen kuin Johannes Gerkenpoika..."[2]

Knuutti piispan veret kuohahtivat n?ist? sanoista. H?nen huhuttiin olleen kovin l?heisiss? v?leiss? 1412 kuolleeseen Vadstenan p??nunnaan, Ingegerd Knuutintytt?reen, joka oli Pyh?n Birgitan tytt?rentyt?r. Kuinka sen asian laita muuten lienee ollutkaan, siit? piispa itse vastatkoon. T?h?n aikaan oli huhu jo enn?tt?nyt h?lvet?, mutta piispaan, joka oli arka sek? kirkon oikeudesta ett? omasta kunniastaan, teki aina vastenmielisen vaikutuksen, kun mainittiin jotakin, joka saattoi t?t? asiaa tarkoittaa. Arkkipiispa Johannes oli kuulu siveett?m?st? el?m?st??n; kenties oli piispa samoihin aikoihin ja sen h?lyn johdosta, mink? t?m?n el?m? synnytti, jossakin tilaisuudessa saanut muistutuksia nuoruutensa tapahtumista. Ingegerd Knuutintytt?rest? ei puhuttu hyv??, ei luostariv?en kesken eik? luostarin ulkopuolellakaan, vaikka h?n olikin Margareta kuningattaren kasvatussisar ja yst?v?. Tyytym?tt?myys arkkipiispa Johannekseen toi kansan mieleen kaikki, mit? samansuuntaista oli tapahtunut, ja silloin mainittiin Ingegerd abbedissan[3] nimi, ehk?p? piispa Knuutinkin. Sen t?hden ilmaisi t?ss?kin tilaisuudessa piispan muoto Krister herran viimeisten sanain johdosta mielipahaa, jota h?n varmaankin olisi tahtonut salata.

Krister herra huomasi t?m?n ja k??nsi hymyillen puheen toiselle tolalle.

"Nyt", sanoi h?n, "kuuluu arkkipiispa Arnoldin tila olevan huono. H?n on Arnossa ja min? olen kuullut rahvaan sanovan, ett'ei h?nell? en?? mahtane olla yht??n tervett? p?iv?? odotettavissa. Mutta surettavalta tuntuu kuulla rahvaan puhuvan, ett'ei pahempaa konnaa ole koskaan pappina ollut. H?nen tautinsa kuuluu olevan inhottava..."

"Niin, niin", jatkoi piispa, "h?pe?llinen tauti. Mutta enemm?n aihetta t?nne tulooni antoi kuitenkin pyh?n kirkon asia. Luulin t??ll? tapaavani arvoisan veljeni, Olavi piispan, mutta h?n lienee nyt juuri l?htenyt Upsalan hiippakuntaan ja, palvelijainsa puheen mukaan, k?ym??n Arnossa sairaan arkkipiispan luona."

"No niin, hurskas is?", sanoi silloin Krister herra, "minusta n?ytt?? sopivalta, ett? nyt tulette vieraakseni R?fvelstadiin, koska aiotte menn? Olavi piispaa tapaamaan. Min? l?het?n sanan h?nelle, ett? h?n palatessaan poikkeaa talooni. Siell? sitten voitte parhaiten pyhist? asioistanne keskustella. Pitk?lt? ei ole my?sk??n Tuomas piispan luokse Str?ngn?siin..."

"Kiitos hyv?ntahtoisuudestanne, herra Krister Niilonpoika! Jollei Olavi piispa palaja ennen iltaa, niin l?hden huomenna matkalle, ja silloin pit?nen sananne mieless?ni."

P?yt? oli jo kaikenlaisia ruokalajeja t?ynn? ja jo oltiin valmiit k?ym??n aterialle. J?sse Eerikinpoika ei ollut s??stellyt mit??n ja varsinkin Knuutti piispa kehui h?nt? sangen onnelliseksi, koska h?n voi hankkia sellaista ruokaa loukkaamatta kirkon s??nt?j? ja yleist? paastonaikaista j?rjestyst?.

Nuoremmat herrat l?henteliv?t naistenpuolta ja kohta syntyi salin sill? puolella vilkas keskustelu, jota naurunremahdukset tuon tuostakin keskeyttiv?t. Parhaiten kunnostivat itsens? herra Juhani Kristerinpoika ja herra Niilo Steninpoika, mutta my?skin herra Kaarlo Knuutinpoika yhtyi siihen vilkkaaseen leikinlaskuun, jota siell? pidettiin. Rouva Ebba Krummedik oli silloin panevinaan merkille, ett? h?n kernaimmin loi katseensa kauniiseen Kaarina Kaarlontytt?reen.

Kaarina neiti ja Agnes olivat liittyneet toistensa seuraan, mutta he olivat kuin y? ja p?iv?. Edellinen oli valkoverinen pohjan kaunotar, jonka suuret tummansiniset silm?t s?ihkyiv?t eloa ja iloa. Agneksen kauneus oli aivan toista lajia ja t?ss? tilaisuudessa n?ytti silt?, kuin h?n olisi ollut l?pin?kyv?ll? suruhunnulla verhottu. H?n tosin hymyili pilapuheille, mutta hymyily oli v?kin?ist? ja h?nen katseensa oli uneileva. Jokin t?rke? asia, mutta sellainen, joka oli vieras h?nen ymp?rist?lleen, t?ytti n?ht?v?sti koko h?nen sielunsa.

H?nen edess??n seisoi nuori Maunu Pentinpoika. H?nen silm?ns? t?hystiv?t hekkuman ilmeell? Agnesta. Ritarin suu hymyili ja h?n oli v?sym?t?n kokiessaan miellytt?? tummasilm?ist? impe?. Mutta t?m?n tummat silm?ripset kohosivat harvoin niin korkealle, ett? ritari sai katsoa h?nen kauneihin silmiins?, ja hymy, joka h?nen huulensa pani v?reille, oli niin raukea, ett? ritarin miellytt?misinnon olisi pit?nyt j??hty?, jolleiv?t h?nen aikeensa tytt??n n?hden olisi olleet vakavat.

"Nyt olen ollut ritarinanne, arvoisa neiti, matkalla G?ksholmasta t?nne", sanoi vihdoin Maunu herra pakottaakseen harvapuheisen tyt?n jotakin varmaa vastaamaan, "mutta te ette kuitenkaan ole minulle antanut mit??n kihlamerkki?. Onhan kuitenkin tapana, ett? ritarilla on jokin merkki syd?mens? valitulta..."

"Saattaahan syd?menne valittu, herra Maunu Pentinpoika", vastasi Agnes koettaen hymyill?, "olla tiet?m?t?n valitsemisesta."

"Tiet?m?t?n", sanoi ritari kummastustaan peitt?m?tt?, "kuinka voitte sellaista sanoa, arvoisa neiti?"

Nyt kohosi Agneksen katse tungettelevaan ritariin ja siit? n?kyi sanoja selvemmin h?nen syd?mens? vastaus. Maunu Pentinpoika, joka kuitenkaan ei sellaista kovin merkille pannut, piti t?t? kaikkea vaan tavallisena pilapuheena ja sanoi samaan tapaan kuin ennenkin:

"Tuossa riippuu hansikkaanne, arvoisa neiti, antakaa minulle se, min? pid?n sit? p??ss?ni kyp?rinkoristeena; saatte n?hd?, kuinka ensi rengastaistelussa olen heiluttava peitse?ni teid?n kunniaksenne."

Ja neitosen vastausta odottamatta h?n tarttui pieneen k?rp?nnahalla reunustettuun k?sineeseen sek? tempasi sen pois kultahaasta, josta se riippui helmikoristeisessa vy?llisvy?ss?.

Kauniin tyt?n silm?t iskiv?t vihastuksen tulta t?st? Maunu Pentinpojan julkeasta teosta. H?n ojensi k?tens? ottamaan takaisin ry?stetty? k?sinett?ns? ja sek? katseeltaan ett? kasvonpiirteilt??n kuningattarena h?n sanoi:

"Muistomerkin omin luvin ottamista en tiennyt ritarintavaksi..."

"Hansikas ensin ja k?si sitten, arvoisa neiti", vastasi ritari leikki? laskien, vaikka h?nen katseensa ik??n kuin arasteli sit? neitsyeellist? majesteettia, joka noista suurista tummista silmist? loisti, "nyt min? pid?n hansikkaan!"

Neitosen kalpeat kasvot punehtuivat n?rk?styksest? ja h?nen siev?t huulensa vapisivat. Mutta mit??n sen enemp?? ei enn?tetty puhua, ennen kuin Hannu kreivi ik??n kuin sattumasta seisoi tytt?rens? rinnalla.

"Yst?v?ni Maunu ritari", sanoi h?n hymyillen, "te kuljette, rientoaskelin, n?ytt?? minusta..."

"Rohkean osalle onni lankee, jalo kreivi", sanoi Maunu vastaten.

"Ja jos olette tehnyt itsenne tytt?reni ritariksi, Maunu Pentinpoika, niin uskon varmaan miekoin ja peitsin osottautuvanne ansiolliseksi taistelemaan h?nen puolestaan ja sen puolesta, mit? h?n arvaa korkeaksi", lis?si kreivi puolittain piloilla.

"Luottakaa siihen!" vastasi Maunu pist?en pienen hansikkaan vy?h?ns?.

Kreivi k??nsihe t?ll?in toisaalle ja kohtasi silloin piispan hymyilev?t kasvot. T?m? viittasi kreivi? tulemaan syrj??n muutaman ikkunan luokse.

"Nuo nuoret n?ytt?v?t sopivan toisilleen!" sanoi h?n puoli??neen.

Kreivi ei vastannut mit??n, vaan katseli ajatuksiinsa vaipuneena linnanikkunasta, josta saattoi n?hd? osan kaupunkia ja nostosillan edustan. Tavatonta liikett? n?kyi siell? olevien ihmisten keskell? ja taajoja v?kijoukkoja seisoi kahden puolen linnantiet? porttiin p?in katsellen. Tiet?m?tt??n katseli kreivi n?it? piispan puhetta kuunnellessaan. T?m?n kasvot olivat huoneeseen p?in eik? h?n sen t?hden saattanut n?hd?, mit? linnanportin edustalla tapahtui.

"Minun n?hd?kseni", jatkoi piispa, "on veljenpoikani, Pentti ritarin tekem? ehdotus kaikin puolin hyv?. Sukumme on Ruotsin valtakunnan ylh?isimpi?; tekin olette vanhaa sukuper??. Teid?n vaakunanne meid?n vaakunamme rinnalla on varsin hyv?sti koristava G?ksholman linnanporttia, arvelen ma, eik? tyt?rt?nne komeampaa linnanrouvaa ole k?vellyt G?ksholman ritarisalin siltapalkeilla, sen sanon min?, Knuutti Bonpoika, niin totta kuin kunnialla kannan y?t? ja p?iv?? isilt?perityss? vaakunassani..."

Kova torventoitahdus, jonka ??ni kajahti korkeaa linnaa vasten, her?tti kreivin ajatuksista ja sai piispan pys?ytt?m??n sanatulvansa.

Peremm?ll? salissa, jonne toitahdus kyll? kuului, mutta jossa kova??ninen puhelu sen sotki, pitkittiv?t kaikki h?iritsem?tt? p?yd?n antimien nauttimista taikka my?skin puhelemistaan naisten kanssa.

Mutta yht'?kki? temmattiin ovi auki, ja kynnykselle ilmestyi tomuuntunut ratsumies, jonka keltaiset saappaat olivat aivan lian vallassa, mik? tiesi kovaa ratsastamista maantiell?, jolta aurinko ja kev?ttuuli eiv?t viel? olleet enn?tt?neet kuivata talven kosteutta.

Se oli Juhani Wale.

Salissa kaikki vaikenivat ja katsoivat kummastellen rauhanh?iritsij??n. J?sse Eerikinpoika riensi esiin, mutta ennen kuin h?n oli sanaakaan saanut sanotuksi, sanoi Juhani herra kova??nisesti:

"Engelbrekt talonpoikaisjoukkoineen on tulossa Vester?siin. He lev?ht?v?t vajaan peninkulman p??ss? t??lt?, v?h?n Skultunan t?ll? puolen. Ennen iltaa he varmaankin tekev?t hy?kk?yksen linnaa vastaan."

Kuninkaankirje.

Salissa nousi kova h?lin? n?ist? Borgan?sin voudin sanoista. Naiset vet?ytyiv?t Birgitta rouvan kanssa naistenhuoneeseen, kun taas herrat kokoutuivat piiriin molempain voutien ymp?rille.

Sanoma yll?tti heid?t kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yksin J?sse Eerikinpoikakin, joka omasta puolestaan oli kaikki niin hyvin j?rjest?nyt, j?i neuvottomana seisomaan raukein silmin ymp?rilleen katsellen, ik??n kuin hyvi? neuvoja anoen. Vihdoin Niilo Steninpoika rohkaisihe puhumaan.

"Tuomanne sanoma, vouti", sanoi h?n, "tulee jokseenkin arvaamatta; n?ytt?? silt?, kuin moisten tietojen olisi pit?nyt joutua perille jo paljoa ennen, kuin talonpojat olivat kulkeneet joen yli."

Ritarin mielt? olivat n?ht?v?sti kaikki l?sn?olevaiset ja tuikeita katseita suunnattiin tuohon lev?per?iseen voutiin. J?sse Eerikinpoikakin n?ytti mieless??n hautovan jotakin ankaraa vastausta alavoudilleen. T?m? ei kuitenkaan j??nyt sanattomaksi h?nk??n.

"Totta puhutte, ankara ritari", sanoi h?n, "mutta j?t?tte huomioon ottamatta, ett? valtakunnan neuvosto on sitonut kuninkaan voudeilta k?det, ja ett? on vaikea luottaa sellaiseen talonkoiraan, jolta suu on tukittu. Olisipa saattanut k?yd? niinkin, ett'ei mit??n tietoa olisi tullut t?nne linnaan, ennen kuin talonpojat olisivat olleet sen porttien edustalla. Kaikkia teit? ja polkuja, joita t?nne p??st??n, on niin tarkoin vartioitu, ett'ei sanantuojaa ole voitu perille saada. Siit? ett? min? olen p??ssyt l?vitse, saatte kiitt?? sit? asian haaraa, ett? talonpojat nyt ovat kulkeneet etel?mp??n ja yhtyneet p??joukkoon."

"Meill? ei ole mit??n syyt? teit? moittia", virkkoi nyt vanha Krister herra, "meid?n on p?invastoin teit? kiitt?minen nopeasta ajostanne ja toimellisuudestanne, mutta t?ss? n?ytt?? minusta olevan hyvi? neuvoja tarpeen ja onnena pid?n, ett? niin monta valtakunnan neuvosta on t??ll? l?sn?. Tahdotteko arvoisa is?, Knuutti piispa, ensin lausua mielipiteenne t?st? asiasta, ja miten teist? n?ytt?? t?ss? olevan parhaiten ja hy?dyllisimmin toimittava."

Piispa mietti kotvasen, ennen kuin vastasi. Vihdoin h?n sanoi:

"Mik?li n?ytt??, tuntuvat taalalaiset, jotka n?ihin asti ovat el?neet hiljaa ja siivosti vuoristossaan, tahtovan tuoda uusia tapoja Ruotsin valtakuntaan. Vast'ik??nh?n he syksyll?, nyt viime syksyn?, my?skin olivat matkalla t?nne etel??n p?in. Se leikki minusta n?ytt?? olevan lyhyeen lopetettava ja talonpoikia kovistettava niin, ettei heit? en?? haluta sit? uusia. T?ll? hetkell? ei kuitenkaan valtakunnan herroilla ja miehill? mahtane olla semmoisia voimia k?ytett?v?n??n, ett? he yhdell? iskulla saattaisivat tehd? t?m?n talonpoikain hankkeen tyhj?ksi. Sen t?hden olen sit? mielt?, ett? valtakunnan neuvokset, jotka t??ll? ovat koolla, ratsastavat talonpoikia vastaan ja koettavat hyv?ll? saada heid?t palaamaan. Sitten saamme aikaa mietti?, kuinka vastaiseksi teemme heid?t haluttomiksi t?ll? tavoin vaeltamaan Dal-joen ylitse ja h?iritsem??n valtakuntaa ja sen muuta rahvasta. Jos kenell? on parempaa neuvoa, niin h?n sen sanokoon."

"En kaikin puolin", virkkoi silloin Ture Turenpoika (Bjelke), "ole samaa mielt?, arvoisa is? Knuutti piispa. Jos viel? hieromme sopimusta talonpoikain kanssa, niin teemme heid?t viel?kin p?yhke?mmiksi, kuin he jo ennest??n ovat. Minun mieleni on se, ett? heti nousemme ratsaille ja l?hdemme saatavissa olevan v?en ynn? palvelijaimme etunen?ss? talonpoikia vastaan. Vannonpa kautta hyv?n miekkani, ett? heit? piankin enemm?n haluttaa vaeltaa pohjoiseen p?in, kuin valloittaa Vester?sin linna. Sanokaa, vouti, mit? siit? ajattelette?"

Nuoremmat herrat hyv?ksyiv?t Ture herran sanat ja k?sien kuultiin tapailevan miekankahvaa.

J?sse Eerikinpoika ei n?ytt?nyt kykenev?n vastaamaan tehtyyn kysymykseen. H?nen vasen k?tens? puristi miekankahvaa oikean k?den levottomasti sivelless? partaa, ja h?nen ilmeett?m?t silm?ns? osottivat h?nen hautovan jotakin tuumaa, joka ei viel? ollut enn?tt?nyt t?ysin mieless? kypsy?. H?nen alavoutinsa vastasi h?nen puolestansa.

"Niiden tietojen mukaan, jotka olen voinut saada", sanoi h?n, "on talonpoikaisjoukossa 10,000 miest? ja Engelbrektill? itsell??n on 600 ratsumiest? t?ysiss? aseissa."

T?m? tiedonanto n?ytti koko joukon masentavan nuorten, sodanhimoisten herrain miehuutta.

"Kuusiko sataa ratsumiest??" kysyi Kaarlo Knuutinpoika, "kuinka on mahdollista, ett? t?m? k?yh? rajamaa kykenee panemaan sellaisen joukon liikkeelle? Mist? se mies on saanut nuo ratsumiehet?"

"Ne ovat vuorir?lssi?", vastasi vouti.

"Vaikkapa niinkin", virkahti Ture Turenpoika, "niin mit?p? merkitsev?t n?m? 600 vuoriknaappia meid?n hyvin harjoitettuja miehi?mme vastaan. Min? pysyn lujana mielipiteess?ni, ett? meid?n on ensin ly?t?v? n?m?, sitten saamme kyll? aikaa tuumiaksemme talonpoikain kanssa. Kuinka suuri on miesvoimanne t??ll? linnassa, J?sse Eerikinpoika?"

Nyt oli vouti enn?tt?nyt jonkun verran toipua siit? horrostilasta, johon sanoma talonpoikaisjoukon tulosta oli h?net pannut. Ritarin voimakas puhe siit?, miten olisi l?hdett?v? v?kivallalla noita kapinannostajia kukistamaan, her?tti h?net taas t?ysiin tietoihinsa.

"Muutamien tuntien kuluttua saatan l?hett?? 800 kiiltohaarniskaista ratsumiest? pohjoiseen p?in", sanoi h?n.

"Kas, sit?p? kannattaa kuulla", huudahti silloin Ture Turenpoika, "meill? on ainakin satakunta palvelijoitamme t??ll? koolla. Yhdeks?ll? sadalla miehell? otan tuota kunnon vuoritilallista piiriss? py?ritt??kseni niin, ett? h?nen p??ns? on menev? py?r?lle, jollei h?n kokonaan ole sit? menett?nyt. K?skek?? miesten nousta ratsaille, vouti, ja te, jalot herrat, jotka tahdotte minua seurata, laittaukaa valmiiksi."

Ritari astui jo ovea kohti heti p??t?st?ns? toimeen pannakseen ja Niilo Steninpoika ja Maunu Pentinpoika olivat valmiit h?nt? seuraamaan, kun vanha Krister herra nousi penkilt?, jolle oli istuutunut, ja huusi h?net takaisin.

"Seis, Ture ritari", sanoi h?n, "ensin kuulustelkaamme niiden herrain mielt?, jotka eiv?t viel? ole lausuntoansa antaneet. Omasta puolestani ja kuultuani, millaisen voiman talonpojat ovat koonneet, yhdyn kaikin puolin arvoisaan is??n, Knuutti piispaan. Rauha saatakoon toimeen verta vuodattamatta, mik?li on mahdollista, mutta sitten kun talonpojat taas on saatu toiselle puolelle jokea, silloin valtakunnan neuvokset tuumikoot, kuinka noita levottomia on rangaistava ja moinen meteli vastaisuuden varalle ehk?ist?v?. Jos asianlaita on sellainen, kuin is?nt?mme ?skett?in v?itti, ett? Engelbrekt Engelbrektinpoika on valheita kantanut kuninkaan, armollisen herramme, ja valtakunnan neuvoston v?lill? ja j?tt?nyt v??rennetyn kirjeen neuvoston k?siin, niin ei tarvita pitk?? aikaa sen miehen kukistamiseen ja sill? tavoin, hyv?t herrat ja miehet, minusta kapina n?ytt?? parhaiten p??ns? menett?v?n. Niinp? on sen t?hden nyt minunkin mielipiteeni, ett? me kaikki t??ll? l?sn?olevat neuvostonj?senet l?hdemme talonpoikia vastaan ja koetamme saada heid?t hyv?ll? k??ntym??n takaisin. Sill? v?lin j??k??n teid?n teht?v?ksenne, vouti - h?n k??ntyi t?ll?in J?sse Eerikinpoikaan - koota v?kenne ja l?hett?? lentoviesti minun kotona oleville miehilleni, ett? heti nouskoot ratsaille ja tulkoot t?nne. Jos t?ss? olette samaa mielt?, jalot herrat, niin pyyd?n teit? kiireimmiten kutsumaan omatkin miehenne t?nne Vester?siin."

Tuskin oli vanha herra saanut puheensa p??tetyksi, ennen kuin ovi taas aukeni ja ratsumies tuli n?kyviin. Se oli muuan Vester?sin linnan miehi?, jonka Juhani Wale oli tavannut kiertomatkalla kokoamassa J?sse Eerikinpojan v?ke?, ja jonka h?n oli k?skenyt viipym?tt? ratsastaa pohjoiseen p?in ja hankkia tietoja talonpojista.

"Talonpoikaisjoukko on l?htenyt liikkeelle", sanoi h?n kiivaasta ajostaan viel? heng?styneen?. "Engelbrektin ratsumiehineen n?in Hofdestan niityll?, tuskin puolen peninkulman p??ss? t??lt? kaupungista."

T?m? sanoma sai kaikki yhtym??n Krister herran ja piispan mielipiteeseen.

Herrat nousivat sen j?lkeen varustautuakseen l?htem??n ja muutamien silm?nr?p?yksien kuluttua n?htiin palvelijoita t?ytt? laukkaa ratsastavan Vester?sin linnasta kaikkiin suuntiin maaseudulle p?in.

* * * * *

Ennen pitk?? olivat molemmat voudit kahden kesken isossa salissa.

J?sse Eerikinpoika oli nyt toipunut entiselleen. Annettuaan k?skyn, ett? h?nen miestens?, sek? niiden, jotka olivat linnassa, ett? niiden, jotka oleskelivat sen ymp?rist?ss?, piti olla valmiina, l?hetti h?n lentoviestej? l?heisimpiin linnoihin ja herraskartanoihin. N?m? toimet suoritettuaan rupesi h?n yh? paremmin ja paremmin k?sitt?m??n asemaansa. H?n huomasi silloin, ett'ei h?n ylip??t??n ollut mit??n menett?nyt. Herrat tahtoivat samaa kuin h?nkin ja h?nest?p? se Engelbrektin kukistaja lopullisesti tulisi, sek? sitten kiist?m?tt? Vestmanlannin ja Taalainmaan herra.

H?n alkoi p??lle p??tteeksi tuntea jonkinlaista tyytyv?isyytt?kin siit?, ett? asia oli saanut t?llaisen k??nteen. Ainoastaan kahdella tavoin saattoi k?yd?: joko k??ntyiv?t talonpojat takaisin, taikka joutui luultavasti linna piiritett?v?ksi. Mutta k?vip? n?in tai noin, niin oli h?n, J?sse Eerikinpoika, siit? hy?tyv?. Mit??n kolmatta puolta h?n ei voinut asialle ajatella.

"Milloin saitte ensin tiedon talonpoikaiskapinasta?" sanoi h?n yht'?kki? Juhani Walelle, joka koko ajan oli seisonut saman ikkunan ??ress?, josta ?skett?in Hannu kreivi oli katsellut linnan portin edustalla liikkuvia rahvasjoukkoja.

"Viikon p?iv?t takaperin", vastasi h?n, "kaikki on k?ynyt niin salaisesti. L?hetin heti sanan teille, mutta, niin kuin sanoin, mies palasi tyhjin toimin, ei mist??n p??ssyt l?vitse t?nne."

"Ja miksik? ovat nuo kirotut talonpojat nyt l?hteneet liikkeelle?"

"Vero, jonka kannatitte...!"

"Ovatko he joutuneet j?rjilt??n nuo petunpurijat? Niink? sitten arvelevat, ett'ei kuninkaalle ole tuleva mit??n veroa t?st? maan??rest?? Mutta odotas, Engelbrekt ... oletpa kautta Pyh?n Knuutin oppiva pysym??n kauniisti kotonasi, vaikk'ei kaikki menekk??n sinun mielesi mukaan!"

H?n alkoi n?in sanoen k?vell? edes takaisin salissa k?det sel?n takana. Juhani Wale oli jo monta kertaa ollut keskeytt?m?isill??n h?net, mutta tahtoi ensin odottaa oikein sopivaa tilaisuutta. Kun J?sse Eerikinpoika k?velless??n astui aivan l?helt? h?nen ohitsensa, laski h?n k?tens? t?m?n olkap??lle ja sanoi puoli??neen:

"Onhan teill?, vouti, t?m?n arvoituksen selitys k?siss?nne?"

Vouti nosti p??t?ns? ja loi silm?ns? puhujaan, ik??n kuin ei olisi sanaakaan ymm?rt?nyt...

"Mit? mies rakastaa", jatkoi Juhani Wale, "se h?nt? hallitsee..."

J?sse Eerikinpojan harmaat silm?ter?t kutistuivat. H?nen kasvoilleen ilmautui katkeruuden ilme ja h?n n?ytti jo puolittain k?sitt?v?n alavoutinsa sanain tarkoituksen, vaikka h?n halusi ik??n kuin pisara pisaralta ime? sen tietoonsa, ett'ei hiukkastakaan menisi hukkaan. Se katse tiesi saituria, joka on kadottanut s?killisen kultaa, mutta jolle kertomus keinosta, mill? saada se takaisin, tuottaa nautintoa.

"Mit? mies rakastaa", toisti h?n.

"Se h?nt? hallitsee", lis?si Juhani Wale, "ja se, jolla tuo rakas on vallassaan, hallitsee h?nt? t?m?n kautta."

"Jos sanojanne oikein ymm?rr?n, niin lienee hallussani jotakin, joka auttaa minua hallitsemaan..."

"Oikein ... jotakin tai joku..."

"Jokuko?"

"Joka on Engelbrektille rakas, ja jonka kautta voitte h?nt? hallita."

J?sse Eerikinpoika l?i otsaansa. Yht'?kki? h?nelle asia selvisi.

"Olette oikeassa, Juhani Wale", virkahti h?n ja p??st?en ilonhuudahduksen, joka oli kuin karjuntaa, h?n l?i k?tens? yhteen. "Olette oikeassa, Juhani Wale, minulla on hallussani se side, joka on painava Engelbrektin jalkaini juureen. Ha, ha ... Birgitta, mit? nyt unesi merkitsev?t!"

J?sse Eerikinpoika meni heti ovelle ja huusi palvelijaa. Mutta samassa h?nelle ilmoitettiin yht? ja toista, mik? koski h?nen aikaisempaa k?sky?ns? koko sotavoiman matkaanl?hd?st?, niin ett? sek? h?nen itsens? ett? h?nen alavoutinsa t?ytyi pitk?ksi aikaa j?tt?? sikseen se, mik? muutoin heti olisi t?t? keskustelua seurannut. Ja yh? uutta asiaa tuli niin tihe??n, ett'eiv?t voudit huomanneetkaan, kuinka aika liukui k?sist?.

Jo alkoi h?m?rt??, kun he meniv?t takaisin isoon vierassaliin, jonka isolle liedelle palvelijat sill? v?lin olivat laatineet leimuavan valkean.

"Nuo jalot neuvostonherrat", sanoi J?sse Eerikinpoika k?rtyis?sti heitt?en hattunsa keskell? salia olevalle tammiselle p?yd?lle, "eiv?t n?y teht?v?ss??n kiirett? pit?v?n..."

"Onhan", virkkoi Juhani Wale, "saattanut arvaamattomia esteit? sattua, niin ett? he tarvitsevat apua. Minusta sen t?hden n?ytt?? sopivalta, jos muuten olette samaa mielt? kuin min?, ett? heti ryhdytte siihen, mit? v?h?n aikaa sitten olitte tekem?isill?nne. Saattaisipa ehk? sill? tavoin melkoinen punnus oikeaan aikaan tulla pannuksi herrain vaakaan ja siis my?skin omaanne, min? arvelen..."

"Puhukaa suoraan, Juhani Wale! H?pe? tunnustaakseni, mutta kautta Vapahtajan viiden haavan, tuskin tunnen en?? itse?ni. Tuntuu silt? kuin aivot pyrkisiv?t ulos p??kallostani, niin minua t?m? ep?tietoisuus kiusaa. Sanokaa sen t?hden suoraan ajatuksenne, ajatelkaa ja toimikaa puolestani, Juhani Wale!"

"Kiitos siit? luottamuksesta, jota nyt minulle osotatte, jalo vouti. Yksinkertainen tuumani on se, ett? tuotatte miehen tornista t?nne ja h?nell? kirjoitutatte kirjeen Engelbrektille, ett? t?m?n on my?ntyminen herrain vaatimuksiin, koska muutoin kasvattipojan henki on vaarassa ... kirjeen l?het?tte sitte varman miehen mukana Engelbrektille, mutta h?nen t?ytyy saada se kohta, ja hyv?p? olisi, jos se jo olisi h?nen k?siss??n."

Ilosta mielett?m?n? sy?ksyi J?sse Eerikinpoika ovea kohti ja huusi ukkosen??nell? muutamaa palvelijoista; sitten h?n kiiruhti syleilem??n hymyilev?? Juhani Walea. Samassa tuokiossa ilmautui aseellinen palvelija kynnykselle.

"Sano Yrj? mestarille", pauhasi J?sse Eerikinpoika t?lle, "ett? h?n heti paikalla saattaa t?nne Gripsholmasta tuodun vangin."

"T?nnek? saliin?" kysyi palvelija, ik??n kuin kummastellen sit?, ett? t?m? huone sai n?hd? ja kuulla vangin kuulustelun.

"T?nne saliin", vastasi J?sse Eerikinpoika ja viittasi malttamattomasti k?dell??n, jonka j?lkeen palvelija poistui. Juhani Waleen k??ntyen h?n lis?si: "Minusta t?m? huone n?ytt?? sopivammalta kuin salakammio, sill? miehen mieli tavoittelee korkealle ja on j?ykk?; tulkitkoot sein?tkin h?nelle J?sse Eerikinpojan valtaa ja korkeutta."

Hetkinen kului, sitten kuului ulkopuolelta tapparakeih?iden kalskua, kun ne koskettivat kivilattiaan, ja niiden ??neen yhtyi raskaiden viilevien kahleiden kalina. Mutta samalla kertaa kuului k?yt?v?n vastakkaisesta p??st?, jossa naistenhuoneen ovi oli, syd?nt?s?rkev? huuto, jolla n?ytti Juhani Waleen olevan merkillinen vaikutusvoima. H?nen silm?ns? v?l?htiv?t ja v?ristys k?vi h?nen ruumiinsa l?pi.

Ovi avattiin samassa ja kaksi kiireest? kantap??h?n aseissa oleva palvelijaa toi odotetun vangin. Mutta ovea avattaessa n?kyi takana olevaa kivisein?? vastaan kahdet kalmankalpeat kasvot, jotka kuitenkin palvelijain tulisoihduista nouseva savu suurimmaksi osaksi peitti n?kyvist?. Herra Juhani Wale tunsi toisista Birgitta rouvan ja toisista Agneksen, Ewerstenin kreivin tytt?ren.

Ovi suljettiin taas ja palvelijain k?skettiin poistua, sitten kuin he ensin Juhani herran k?skyst? olivat hankkineet paperia ja mustetta.

Herman Berman se nyt kahleissa seisoi kiukkuisinten ja vaarallisimpain vihollistensa edess?. H?nt? saattoi tuskin tuntea; niin oli kova vankeus, jossa h?nt? oli pidetty, h?net muuttanut. Mutta h?nen p??ns? oli pystyss? ja h?nen silmist??n v?l?hteli tuli, jota molemmat voudit tuskin saattoivat siet??.

"Olen tuottanut teid?t tornista", alkoi J?sse Eerikinpoika mahtavalla ??nell?, "te voitte nyt pelastaa..."

H?n ei saanut jatketuksi pitemm?lle, ennen kuin Juhani Wale hyvin kiihkoisasti h?net keskeytti.

"Suokaa anteeksi J?sse Eerikinpoika", sanoi h?n, "mutta onko t?m? tuo jalo Herman Berman?"

Vouti loi palavat silm?ns? puhujaan voimatta ymm?rt??, mit? h?n t?ll? kysymyksell??n tarkoitti.

"Onko mahdollista", jatkoi Juhani, "ett? olette voinut sallia Engelbrektin kasvattipoikaa tuolla tavalla kohdeltavan... K?sit?n sent??n hyvin", lis?si h?n, n?hdess??n, ett? J?sse Eerikinpoika aikoi keskeytt?? h?nen puheensa, "k?sit?n sent??n hyvin, ett? teit? on petetty ja pid?n itse?ni onnellisena, ett? olen tullut oikeaan aikaan lopettamaan vankinne k?rsimykset. Varmaankaan ette minua usko, Herman, mutta yht? hyv?nsuopa olen teit? kohtaan nyt, kuin silloinkin, kun viimeksi puhelimme lehdossa kasvatusis?nne talon edustalla..."

Herman heitti halveksivan katseen puhujaan, jota h?n sen verran paremmin ymm?rsi kuin J?sse Eerikinpoikaa, ett? h?n varmasti tiesi h?nen kauniin puheensa olevan pelkk?? petosta.

"Paljon on tapahtunut", jatkoi Juhani Wale, "sill'aikaa kuin olette istunut tornissa, ensin Gripsholmassa, sitten t??ll?. Semmoisesta petoksesta ette toki voi minua syytt??, jommoista olette Hannu kreivilt? saanut kokea. Mainitsen sen vaan sit? varten, ett? siit? voitte k?sitt??, mit? min? nyt toivon saavani Vestmanlannin ja Taalainmaan voudin hyv?ksenne tekem??n, sit? nimitt?in, ett? voisitte pelastaa kasvatusis?nne, joka on joutumassa saman herran uhriksi! Engelbrekti? uhkaa vaara, Herman, ja te voitte h?net pelastaa..."

"Elk?? puhuko en?? sanaakaan minulle", sanoi Herman keskeytt?en Juhani herran liehakoivan puheen, "se on turhaa vaivaa... Min? en usko hylki?n sanoja ja joka miehen h?v?ist?v? te olette, vouti, ettek? en?? voi saada itse?nne h?pe?st?nne puhdistetuksi, sill? min? sanon nyt teille suoraan, ett? miekkani tulisi saastutetuksi, jos se maistaisi teid?n vertanne..."

"Vanki!" karjasi t?ll?in J?sse Eerikinpoika, mutta h?net sai hillityksi

Juhani, joka puhuvin silmin laski k?tens? h?nen k?sivarrelleen.

"Min? toistan mit? viimeksi teille sanoin. Teill? on oikeus puhutella minua noin, en siit? vihastu ja toivon sen p?iv?n viel? valkenevan, jolloin olen sopiva teid?n kanssanne tavalla, jota kai ette odotakkaan. Mutta nyt on puhe kasvatusis?st?nne. H?nt? uhkaa h?pe?llinen kuolema, nuori mies, ja yksikin sananne voi h?net pelastaa..."

Vouti laati sitten jutun Engelbrektin vangiksi joutumisesta, ett? h?nelle nyt uhattiin kuolemaa ja ett? valtakunnan neuvokset nyt parhaillaan tutkivat h?nt? aivan l?hell? Vester?sin linnaa. Vallan varmaan h?n muka tuli tuomittavaksi kuolemaan, mutta v?hinkin h?nen my?nnytyksens? oli ainakin lykk??v? asian ratkaisua. Siten muka voitettiin aikaa ja sill? v?lin oli Juhani herra itse ja my?skin J?sse Eerikinpoika tempaava h?net h?nen vainoojiensa k?sist?. Tehd?kseen voutien my?t?tuntoisuuden Engelbrekti? kohtaan uskottavaksi h?n hyvin r?ike?sti kuvaili, miten he ja neuvosto olivat joutuneet ep?sopuun, joka oli kokonaan muuttanut heid?n mielens? ja tehnyt heid?t kansan yst?viksi.

"Mutta mik? on teht?v?, t?ytyy tehd? pian... Joutukaa sen t?hden, Herman, ja ottakaa kyn?. Teid?n tarvitsee vaan kirjoittaa n?m? sanat", vouti pani t?t? sanoessaan paperin paikalleen ja kastoi kyn?? musteeseen sek? ojensi sen vangille, "teid?n tarvitsee vaan kirjoittaa n?m? sanat: 'my?ntyk?? kasvatusis?, siit? on seuraava kaikkea hyv??. Muistakaa Hermanianne!' K?sit?tteh?n", sanoi h?n vakuuttavasti hymyillen, "ett'ei t?llaisissa asioissa saa puhua kovin selv?? kielt?."

Tuli hetken ??nett?myys, jonka kest?ess? voudit tarkoin tarkastivat jokaista vangin kasvojenilmett?. T?m? n?ytti tuumivan.

"No niin", sanoi h?n vihdoin, "saattaahan olla totta, mit? kasvatusis?st?ni sanotte, ja jollei olekkaan, niin eip? haittaakkaan, ett? h?n saa tietoja h?vinneest? kasvattipojastaan... Ottakaa pois n?m? koristukset k?sist?ni, niin olen valmis kirjoittamaan."

Ilonv?l?hdys leimahti t?ll?in kummankin miehen silmist?. J?sse Eerikinpoika k?sitti nyt t?ydellisesti alavoutinsa tarkoituksen ja h?n arveli itsekseen, ett? t?m? kukaties oli ainoa keino saada vanki aikaa liiaksi hukkaamatta mukautumaan heid?n tahtoonsa. Syd?n hyp?hteli ilosta h?nen rinnassaan.

Yrj? mestari, joka oli kartanonvouti ja jolla oli tornin sek? vangin kahleiden avaimet, kutsuttiin saapuville. V?h?ss? ajassa olivat Hermanin k?si? ymp?r?iv?t rautarenkaat irroitetut ja h?n istuutui p?yd?n ??reen ja otti kyn?n.

Juhani Wale asettihe aivan p?yd?n luokse ja valmistihe toistamaan sanoja, jotka vangin piti paperille kirjoittaa.

"Tarpeetonta, vouti", sanoi Herman silloin, "min? muistan ne..."

"Onpa kuitenkin t?rke?t?, ett? juuri n?m? sanat kirjoitetaan eik? mit??n muuta."

"No hyv?, min? kirjoitan aivan n?m? sanat, mutta min? tahdon ne kirjoittaa tarkastamattanne ja sit? paitsi tahdon jotakin lis?t?..."

"Ja mit?..."

"Se on salaisuuteni; teille riitt??, kun tied?tte, ett'en pelastamistuumaanne aio est??."

"Elk??mme hukatko aikaa moisilla puheilla, Herman, Berman, jokainen silm?nr?p?ys on kallisarvoinen... Kenties ratkaistaan juuri nyt kasvatusis?nne kohtalo..."

"Vaikka niinkin, niin panen kuitenkin ehdoksi... Vapaasti ja tarkastuksetta tahdon kirjoittaa, taikka en ollenkaan. Valitkaa, vouti...!"

Ilo h?visi kummankin miehen kasvoilta, hymy j?hmettyi heid?n huulilleen ja he loivat toisiinsa katseen, jonka he kumpikin varsin hyvin ymm?rsiv?t. Ei kumpikaan heist? vastannut vangin sanoihin.

"Niinp? t?ytyy sitten noiden pelastavien sanain j??d? kirjoittamatta", sanoi Herman ja nousi istualtaan. "Katsokaa, vouti, se on erotuksena rehellisen miehen ja hylki?n v?lill?, ett'ei edellist? j?lkimm?inen koskaan usko. Ja huonosti tunnette Herman Bermania, jos hetke?k??n olette voinut luulla h?nen mit??n k?skyst?nne tekev?n. Kasvatusis?ni kohtalo on Jumalan k?siss?, niin kuin omanikin; H?nen tahtonsa tapahtukoon t?ss?, niin kuin kaikessa muussakin!"

Mutta juuri sen t?hden ett? Borgan?sin vouti niin hyvin oli vihollisensa mielen oivaltanut, h?n oli k?ytt?nytkin t?t? keinoa houkutellakseen h?net kirjoittamaan.

H?n tahtoi n?et saada perille kaksi asiaa, Engelbrektin turmion samoin kuin Herman Bermaninkin. Edellinen oli yhteisen? tarkoitusper?n? h?nelle ja ylivoudille, j?lkimm?inen taas oli h?nen yksityinen asiansa. Edellinen luiskahti h?nelt? vangin kielt?ytyess? k?sist?. J?lkimm?inen oli sit? vastoin sit? varmempi. Mutta t?t? saavuttaakseen h?nen ei itse tarvinnut toimia. Vouti J?sse Eerikinpoika ymm?rsi kyll? oivallisesti ajaa t?m?n asian perille; h?nen (Juhanin) tarvitsi vain enint??n olla apuna kipua koventamassa ja tekem?ss? kuolonhetken tuskia tuhatkertaisiksi.

Sen t?hden ei Juhani en?? hilliten laskenutkaan k?tt?ns? J?sse

Eerikinpojan k?delle, sen t?hden h?n ei keskeytt?nyt h?nen puhettansa.

Mutta J?sse Eerikinpoika oli mielett?m?n? vihasta ja kiukusta. H?nen silm?ns? veristiv?t ja h?nen k?tens? vapisi.

"Sin? ilkut, vanki", karjasi h?n ja l?i nyrkill?ns? t?t? vasten suuta, "mutta kautta Pyh?n Knuutin, etp? ole hengiss? p??sev? t?st? huoneesta, ennen kuin kirje on kirjoitettu. Luulisipa sinua kahleissasi t?m?n Vester?sin linnan herraksi, niin kire?lle j?nnit?t joustasi."

"Herra on se, joka ei ruumiinkipujen salli itse?ns? n?yrist??. Tai mill? voit minua uhata, vouti, sin? jolla kaikessa loistossasi on tuhansien veri vaivaisella omallatunnollasi, mill? semmoisella minua voit uhata, joka ei p??ty kuolemaan... Katsokaa, min? olen vankinanne, olen vallassanne, ottakaa henkeni, mutta k?teni ei ole koskaan kirjoittava mielt?nne my?ten, niin kauvan kuin syd?meni sykkii, vaikka minut pala palalta kuoliaaksi silpoisitte."

"Itse sen sanoit, katala kapinoitsija, se on oleva kohtalosi, jollet tahtoani noudata ... k?si ja jalkater? ja k?sivarsi ja s??ri, pala palalta sin? tulet paloiteltavaksi, ainoastaan oikea k?sivartesi ja k?tesi s??stet??n viimeiseksi, ja jos sittenkin kielt?ydyt, niin t?m? k?si paistetaan hiljaisella hiiloksella. Oletko ymm?rt?nyt minut!"

"Yht? t?ydellisesti, kuin toivon teid?n ymm?rt?neen minut!"

Vouti huusi palvelijoita, jotka seisoivat ulkopuolella ovea, ja ne tulivat heti. My?skin Yrj? mestari tuli sis??n, sill? h?n oli j??nyt sinne ulkopuolelle odottamaan kohta taas saadakseen lukita kiinni rautarenkaat vankinsa k?sien ymp?rille.

"Kirves, Yrj? mestari, kirves, miss? teill? se on?" huusi vouti kartanonvoudille, joka v?list? oli toiminut py?velin? ja siit? syyst? saanut tuon arvokkaamman kartanon- eli linnanvoudin toimen. "T??ll? on merkillisi? asioita tekeill? ja sinun tulee n?ytt?? vanhaa taitoasi, Yrj?."

Yrj? mestari poistui, mutta tuli kohta takaisin kirkkaaksi hiottu tappara k?dess?. Seisoessaan takkutukkaisena, leve?suisena ja tihrusilm?isen? herransa rinnalla h?n oli kuin t?m?n j?ljenn?s.

"Nyt, vanki, uudistan kysymykseni, tahdotko mukautua tahtooni?"

N?in sanoen - sanat olivat pikemmin k?hin?? kuin puhetta - loi J?sse

Eerikinpoika petomaisen katseensa Hermaniin.

T?m? ei vastannut, mutta loi majesteetillisesti silm?ns? julmaan mieheen, jonka raivo kiihtyi kiihtymist??n, kun h?n n?ki uhrin ep?r?im?tt? laskevan vasemman k?tens? p?yd?lle, ik??n kuin poikki hakattavaksi. Ei ainoakaan lihas v?r?ht?nyt h?nen kasvoissaan, ei pelon hivent?k??n n?kynyt h?nen katseessaan, joka vakavasti oli luotuna voutiin.

"Iske, Yrj?!" s?h?hti vouti.

Yrj? nosti kirveens? lattiasta, tarttui molemmin k?sin varteen ja kumartui eteenp?in voimiansa kootakseen ja iskulle parempaa vauhtia antaakseen. Nyt kohosi murha-ase, nyt se teki kaaren taaksep?in, hetkinen viel? ja...

"Seis, seis!" huudahti Juhani Wale yht'?kki?, "laske kirveesi, Yrj?, t?ss? n?ytt?? tulevan jotakin v?liin!"

H?n oli tuskin saanut t?m?n sanotuksi, ennen kuin ovi aukeni ja Ture

Turenpoika (Bjelke) astui sis??n.