Aikakone

Johdanto.

Aikakulkija (sit? nime? sopii meid?n h?nest? k?ytt??) selitteli meille paraikaa er?st? syv?llist? kysymyst?. H?nen harmaat silm?ns? loistivat ja v?lkehtiv?t, ja h?nen muuten kalpeat kasvonsa punottivat ja n?yttiv?t eloisilta. Valkea paloi iloisesti, ja hopealilja-lampuista s?dehtiv? pehme? valo tavoitteli meid?n laseissamme tavantakaa esiin vilahtelevia kuplia. Tuolimme, jotka olivat h?nen keksint??ns?, paremminkin meit? hyv?illen syleiliv?t kuin sallivat istua, ja meit? ymp?r?i tuollainen herkullinen p?iv?llisen j?lkeinen ilmakeh?, jolloin ajatus liit?? suloisen vapaana t?sm?llisyyden kahleista. Ja t?ll? tavoin h?n sen esitti meille - tehostaen sanojansa laihalla etusormellaan viittoillen - meid?n veltosti ihaillessamme h?nen suurta kekseli?isyytt??n ja h?nen vakavuuttaan t?h?n uuteen paradoksiin n?hden, jona me sit? pidimme.

"Teid?n tulee nyt tarkoin seurata minua. Minun on nyt vastustettava paria jotenkin yleist? k?sityst?. Niinp? esimerkiksi v?it?n, ett? geometria perustuu er??seen v??rink?sitykseen".

"Siit? ei meit? niink??n helposti saada vakuutetuiksi", huomautti

Filby, punatukkainen, v?ittelynhaluinen mies.

"En aio pyyt?? teit? hyv?ksym??n mit??n ilman j?rkev?? syyt?. Pian kyll? my?nn?tte sen verran kuin tarvitaankin. Tied?tte tietysti, ett? matemaattista viivaa - viivaa, jonka paksuus on nolla - ei todellisuudessa ole olemassa. Opetettiinhan se teille koulussa? Eik? liioin matemaattista pintaa. N?m? ovat pelkki? k?sitteit?".

"Aivan niin", sanoi sielutieteilij?.

"Eik? kuutiokaan, jolla on vain pituus, leveys ja paksuus, voi todellisuudessa olla olemassa".

"Sit?p? min? vastustan", sanoi Filby. Tottahan kiinte? esine on olemassa. Kaikki todelliset esineet ..."

"Siten ajattelevat useimmat ihmiset. Mutta odotapas hiukan! Voiko silm?nr?p?yksellinen kuutio olla olemassa?"

"En jaksa seurata ajatustasi", sanoi Filby.

"Voiko kuutio, jonka olemassaolo ei hetke?k??n jatku, todella olla olemassa?"

Filby alkoi mietti?.

"Jokaisella todellisella esineell?", jatkoi aikakulkija, "t?ytyy luonnollisesti olla nelj? ulottuvaisuutta: pituus, leveys, paksuus ja - jatkuvaisuus. Mutta er??n luontaisen heikkoutemme takia, jonka aivan heti tahdon teille selitt??, olemme taipuvaiset j?tt?m??n t?m?n tosiseikan huomioon ottamatta. On olemassa todella nelj? ulottuvaisuutta, joista kolmea sanomme avaruusulottuvaisuuksiksi, ja nelj?s on aika. Mutta olemme taipuvaiset tekem??n ep?todellisen erotuksen kolmen ensim?isen ja nelj?nnen ulottuvaisuuden v?lill?, koska sattuu olemaan niin, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu, ajoittain keskeytyen, yhteen suuntaan tuota nelj?tt? my?ten el?m?mme alusta sen loppuun saakka".

"T?m?", virkahti er?s hyvin nuori mies turhaan yritellen saada sikarinsa syttym??n lampun liekin yll?; "t?m? on todellakin sangen selv??".

"No niin, on hyvin merkillist?, ett? t?m? seikka niin yleisesti j?tet??n huomioon ottamatta", jatkoi aikakulkija hiukan hilpe?mmin. "T?t?p? todella tarkotetaan nelj?nnell? ulottuvaisuudella, vaikka jotkut henkil?t, jotka puhuvat nelj?nnest? ulottuvaisuudesta, eiv?t tied? tarkottavansa juuri t?t?. Se on vain toinen ajan tulkinta. Ajan ja kolmen avaruusulottuvaisuuden v?lill? ei ole mit??n muuta eroa kuin se, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu aikaa pitkin. Mutta jotkut typer?t ihmiset ovat takertuneet tuon ajatuksen nureaan puoleen. Olette kai kaikki kuulleet mit? he sanovat t?st? nelj?nnest? ulottuvaisuudesta?"

"Min? en ole", sanoi er??n maaseutukaupungin pormestari.

"Yksinkertaisesti n?in. Meid?n matemaatikkojemme m??rittelem?ll? avaruudella on kolme ulottuvaisuutta, joita voi nimitt?? pituudeksi, leveydeksi ja paksuudeksi, ja on se aina m??ritelt?viss? kolmen pinnan avulla, joista jokainen muodostaa suoran kulman toisten kanssa. Mutta muutamat filosoofit ovat tiedustelleet, miksi on kyseess? juuri kolme ulottuvaisuutta - miksei voisi olla viel?kin jokin suunta, joka muodostaa suorat kulmat kolmen muun ulottuvaisuuden kanssa? - ovatpa koettaneet laatia neliulottuvaisuus-geometriankin. T?t? selvitteli professori Simon Newcomb New-Yorkin matemaattiselle seuralle vain noin kuukausi takaperin. Tied?tte, ett? tasaisella pinnalla, jolla on vain kaksi ulottuvaisuutta, voimme piirt?m?ll? esitt?? kolme ulottuvaisuutta omaavan kiinte?n kappaleen, ja samoin arvellaan voitavan kolme ulottuvaisuutta omaavien esineiden mallin mukaan esitt?? sellainen, jolla on nelj? - kunhan vain voitaisiin hallita esineen perspektiivi. Ymm?rr?ttek??"

"Luulenpa k?sitt?v?ni", mutisi pormestari. Ja kulmiaan kurtistaen h?n vaipui syv??n tutkisteluun, ja h?nen huulensa liikkuivat kuin salaper?isi? sanoja toistellen. "Niin, luulisin sen nyt ymm?rt?v?ni", h?n hetkisen per?st? toisti ilahtuen lyhyeksi aikaa.

"No, saatanpa kertoa teille jonkun aikaa pohtineeni t?t? neliulottuvaisuus-geometriaa. Jotkut saavuttamistani tuloksista ovat merkillisi?. T?ss? esimerkiksi n?ette valokuvia er??st? miehest? eri ik?kausilta - kahdeksan vuotiaana, viisitoista-, seitsentoista-, kahdenkymmenenkolmen vuotiaana ja niin edesp?in. N?m? kaikki ovat ilmeisesti ik??nkuin lohkoja, kolmiulottuvaisuuskuvia h?nen neliulottuvaisuusolennostaan, joka on m??r?tty ja muuttumaton".

"Tiedemiehet", jatkoi aikakulkija pys?hdytty??n sen verran, ett? edellinen voitiin kunnolla sulattaa, "tiet?v?t varsin hyvin, ett? aika on vain jonkinlaista avaruutta. T?ss? n?ette yleisen tieteellisen kuvion, s??kaavakkeen. T?m? viiva t?ss?, jota sormellani seuraan, osottaa ilmapuntarin liikkeen. Eilen se oli n?in korkealla, illalla se laski, t?n? aamuna nousi j?lleen, ja sitten hiljalleen yl?sp?in aina t?h?n asti. Eih?n elohopea totisesti piirt?nyt t?t? viivaa miss??n yleisesti omaksutuista avaruusulottuvaisuuksista? Mutta viivan se varmasti piirsi, ja meid?n t?ytyy sent?hden p??tell? sen tapahtuneen aikaulottuvaisuudessa".

"Mutta", sanoi l??k?ri tuijottaen kiinte?sti takan hiilustaan, "jos aika todella on vain nelj?s avaruusulottuvaisuus, miksi sit? sitten pidet??n ja on aina pidetty jonakin muuna? Ja miksi emme voi liikkua ajassa, niinkuin liikumme muissa avaruusulottuvaisuuksissa?"

Aikakulkija hymyili. "Oletko niin varma siit?, ett? voimme liikkua vapaasti avaruudessa? Oikealle ja vasemmalle, eteen- ja taaksep?in voimme kyll?kin esteett?m?sti liikkua, ja niin on asianlaita aina ollut. My?nn?n ett? kahdessa ulottuvaisuudessa liikumme mielinm??rin. Mutta miten lie yl?s- ja alasliikkumisen laita? Siin? rajoittaa meit? painovoima".

"Eip? ehdottomasti", vastusti l??k?ri. "Onhan ilmapalloja".

"Mutta ennen ilmapalloa ei ihminen voinut vapaasti liikkua kohtisuorassa suunnassa, ellemme ota lukuun hypp??mis-yrityksi? ja pinnan ep?tasaisuuksia".

"Voitiin kuitenkin hiukan liikkua yl?s ja alas", v?itti l??k?ri.

"Helpommin, paljoa helpommin alas kuin yl?s".

"Mutta ajassa ei voida lainkaan liikkua, ei voida p??st? irti nykyhetkest?".

"Rakas herraseni, siin?p? juuri erehdyt. Siin?p? juuri koko maailma on mennyt harhaan. Alituisestihan me siirrymme pois nykyhetkest?. Meid?n henkinen olemuksemme, joka on aineeton ja vailla ulottuvaisuuksia, kulkee aikaulottuvaisuutta my?ten tasaisella nopeudella kehdosta hautaan. Aivan samoin kuin kulkisimme alasp?in, jos alkaisimme el?m?mme 50 engl. peninkulman korkeudella maanpinnasta".

"Mutta suuri vaikeus piilee siin?", keskeytti sielutieteilij?, "ett? voimme liikkua kaikissa avaruuden suunnissa, mutta emme ajassa".

"Siin?p? juuri on suuren keksint?ni itu. Mutta erehdyt sanoessasi, ett? emme voi liikkua ajassa. Jos esimerkiksi muistelen hyvin el?v?sti jotakin tapausta, niin siirryn taaksep?in siihen silm?nr?p?ykseen, jona se sattui: muutun poissaolevaksi, kuten sanotaan, siirryn hetkeksi ajassa taaksep?in. Tietysti meilt? puuttuu keinoja j??d? sinne miten pitk?ksi aikaa hyv?ns?, samoinkuin villi-ihminen ja -el?in ei saata pysytell? kuuden jalan korkeudella maankamarasta. Mutta sivistynyt ihminen on raakalaista edullisemmassa asemassa t?ss? suhteessa. H?n kykenee uhmaamaan painovoimaa ilmapallossa ja miksi h?n ei voisi toivoa loppujen lopuksi kykenev?ns? pys?hdytt?m??n kulkunsa tai kiihdytt?m??n sit? aikaulottuvaisuuttakin my?ten tai vaikkapa k??ntym??n ja kulkemaan toista tiet??"

"Oho, t?m?", alkoi Filby, "on aivan..."

"Kuinka niin?" kysyi aikakulkija.

"Se sotii j?rke? vastaan", v?itti Filby.

"Mit? j?rke??" kysyi taas aikakulkija.

"Sin? voit todisteluillasi osottaa mustan valkeaksi, mutta minua et ikin? saa vakuutetuksi", v?itti Filby.

"Ehk? en", my?nsi aikakulkija. "Mutta nyt alatte ymm?rt?? mit? tarkat tutkimukseni neliulottuvaisuus-geometriassa tarkottivat. Kauvan sitten minulla oli h?m?r? aavistus koneesta..."

"joka kulkisi ajan halki!" huudahti hyvin nuori mies.

"joka esteett?m?sti kulkisi mihin suuntaan hyv?ns? avaruudessa ja ajassa aivan ajajan mielen mukaan".

Filby vain naurahti.

"Mutta minulla on kokeellinen todistus onnistumisestani", sanoi aikakulkija.

"Sellainen kone olisi erinomaisen mukava historioitsijalle", esitti sielutieteilij?. "H?n voisi kulkea ajassa taap?in ja tarkistaa esimerkiksi hyv?ksytyt tiedot Hastingin taistelusta!"

"Etk? luule vet?v?si huomiota puoleesi?" kysyi l??k?ri. "Meid?n esi-is?mme eiv?t juuri suvainneet ajanlaskuhairauksia".

"Ja kreikan voisi oppia itse Homeron ja Platon huulilta", arveli hyvin nuori mies.

"Siin? tapauksessa te varmasti moittisitte heid?n taitamattomuuttaan.

Saksalaiset oppineet ovat niin paljon parannelleet kreikankielt?".

"Ent?s tulevaisuus sitten", huudahti hyvin nuori mies. "Ajatelkaahan vain! Voisin sijoittaa kaikki rahani pankkiin, j?tt?? ne korkoa kasvamaan ja rient?? vimmatusti eteenp?in!"

"Ja tapaisit yhteiskunnan", virkahdin min?, "joka perustuisi jyrk?sti kommunistiselle pohjalle".

"Kaikista liioitelluista teorioista tuo oli h?ik?ilem?tt?min", sanoi sielutieteilij?.

"Niin, silt? minustakin tuntui ja siksi en puhunutkaan siit? ennen..."

"kokeellista todistusta!" jatkoin min?. "Aijotko tosiaankin todistaa t?m?n?"

"Kokeile!" huudahti Filby, jonka aivot jo alkoivat v?sy?.

"N?yt? meille kokeesi", pyysi sielutieteilij?, "vaikkakin se tietysti on petkutusta kaikki tyyni".

Hymyillen katseli aikakulkija meihin. Ja yh? hieman hymyillen h?n sitten, k?det syv?ll? housuntaskuissa, astui hitaasti ulos huoneesta, ja me kuulimme h?nen kulkea laahustavan tohveleissaan pitk?? k?yt?v?? alas laboratoorioonsa.

Sielutieteilij? katsahti meihin.

"Mit?h?n h?n lienee saanut p??h?ns??"

"Jonkin silm?nk??nt?j?tempun vain , sanoi l??k?ri, ja Filby yritti kertoa meille er??st? velhosta, jonka h?n oli tavannut Burslemissa, mutta ennenkuin h?n oli esipuheensa lopettanut aikakulkija jo palasi, ja Filbyn kasku katkesi.

Kone.

Esine, jota aikakulkija piteli k?dess??n, oli kiilt?v?, tuskin pient? kelloa suurempi, hienorakenteinen metallikehys. Sisus oli osittain norsunluuta, osittain jotain l?pikuultavaa, kristallimaista ainetta.

Ja nyt minun t?ytyy kertoa laveasti ja tarkoin, sill? se mik? nyt seuraa - ellei aikakulkijan selityst? voi hyv?ksy? - on tuiki selitt?m?t?n seikka.

H?n otti yhden pienist?, huoneeseen sinne t?nne asetetuista kahdeksankulmaisista p?ydist? ja laski sen lieden eteen kaksi jalkaa liesimatolle. T?lle p?yd?lle h?n asetti koneen. Sitten h?n veti esiin tuolin, jolle istahti. Paitsi konetta oli p?yd?ll? vain pieni varjostimella verhottu lamppu, jonka kirkas valo lankesi kokonaan mallille. Yltymp?rill? oli lis?ksi tusinan verran kynttil?it?, joista kaksi metallisissa kynttil?jaloissa uunin reunakkeella, muut sein?lampuissa, joten huone oli kirkkaasti valaistu. Istuin l?hinn? valkeata matalassa nojatuolissa, jota siirsin eteenp?in siksi ett? jouduin melkein aikakulkijan ja tulisijan v?liin. Filby istui aikakulkijan takana katsellen h?nen olkansa yli. L??k?ri, ja pormestari silm?iliv?t h?nt? sivultap?in oikealta, sielutieteilij? vasemmalta. Hyvin nuori mies seisoi sielutieteilij?n takana. Olimme kaikin varuillamme. Minusta n?ytt?? uskomattomalta, ett? meille n?in ollen olisi voitu tehd? mink??nlaista kepposta - olipa se sitten miten ter?v?sti suunniteltu ja kuinka n?pp?r?sti toimeenpantu tahansa.

Aikakulkija katsahti ensin meihin, sitten koneeseen.

"No?" sanoi sielutieteilij?.

"T?m? pieni koje t?ss?", sanoi aikakulkija nojaten kyyn?rp?it??n p?yt?? vasten ja liitt?en k?tens? yhteen koneen yll?, "on vain malli. Se on tekem?ni ajan l?pi kulkevan koneen luonnos. Te huomaatte, ett? se n?ytt?? kumman vinolta, ja ett? t?m? tanko vilkuttaa omituisella, melkeinp? ep?todellisella tavalla".

H?n osotti sormellaan tuota osaa.

"T?ss? on my?skin pieni valkoinen vipu ja t?ss? toinen".

L??k?ri nousi tuoliltaan tirkistellen esinett?.

"Se on siev?? tekoa", h?n sanoi.

"Sen valmistaminen vei kaksi vuotta ", vastasi aikakulkija. Kun me kaikin sitten olimme j?ljitelleet l??k?rin toimenpidett?, sanoi h?n:

"Nyt toivon teid?n kaikkien selv?sti k?sitt?v?n, ett? t?m? vipu painettaessa panee koneen lipumaan tulevaisuuteen, ja t?m? toinen p?invastaiseen suuntaan. T?m? satula t?ss? on aikakulkijan istuin. Nyt aion painaa vipua, ja pois on kone kiit?v?. Se h?ipyy n?kyvist?, kulkee tulevaisuuteen ja katoaa. Katsokaa tarkoin konetta, katsokaa p?yt??kin vakuuttautuaksenne siit?, ettei mik??n petkutus ole kyseess?. En halua ett? minua, kun olen mallini menett?nyt, sanotaan puoskariksi".

Seurasi noin minuutin kest?v? hiljaisuus. Sielutieteilij? n?ytti aikovan sanoa minulle jotakin, mutta muutti mielt??n. Sitten aikakulkija ojensi sormensa konetta kohti.

"Ei", sanoi h?n ?kki?, "antakaa minulle k?tenne!"

Ja sielutieteilij?n puoleen k??ntyen h?n tarttui h?nen k?teens? ja k?ski h?nen ojentaa etusormensa. Niin ett? sielutieteilij? joutuikin l?hett?m??n malliaikakoneen sen loputtomalle matkalle. Kaikki me n?imme vivun liikahtavan. Olen vallan varma siit?, ettei mit??n petkutusta tapahtunut. Tuntui tuulen henk?ys, lampun liekki lehahti, toinen uuninreunakkeella seisovista kynttil?ist? sammui, ja yht?kki? pieni kone py?r?hti ymp?ri, k?vi ep?selv?ksi, n?kyi aavemaisena silm?nr?p?yksen ajan, metallin ja norsunluun heikosti v?lk?hdelless?, ja niin se oli mennyt - kadonnut! P?yd?ll? oli en?? vain lamppu.

Kaikki olivat hetkisen hiljaa.

"Hitto viek??n!" sanoi Filby sitten.

Sielutieteilij? tointui typerryksest??n ja katsahti ?kisti p?yd?n alle.

Sille aikakulkija hilpe?sti nauroi.

"No?" h?n sanoi sielutieteilij?? matkien. Sitten h?n nousi, meni uuninreunakkeella olevalle tupakkakupille ja meihin selitt?in seisten alkoi t?ytt?? piippuansa.

Me muut tuijotimme toisiimme.

"Kuulepas", sanoi l??k?ri, "oletko aivan tosissasi? Uskotko vakavasti, ett? tuo koje on vaeltanut tulevaisuuteen?"

"Aivan varmaan", vastasi aikakulkija kumartuen ottamaan puikolla tulta uunista. Sitten h?n piippuaan sytytellen k??ntyi ja katseli sielutieteilij?? suoraan silmiin. (N?ytt??kseen ettei ollut h?mmentynyt sielutieteilij? otti sikarin ja koetti sytytt?? sen katkaisematta). "Ja kaiken lis?ksi, minulla on melkein valmiina suuri kone tuolla - h?n viittasi laboratoorioon - ja kun se on kunnossa, aion tehd? sill? matkan".

"Onko tarkotuksesi v?itt??, ett? tuo kone todella on mennyt tulevaisuuteen?" kysyi Filby.

"Tulevaisuuteen tai menneisyyteen - en totisesti tied? kumpaanko".

Hetkisen kuluttua joutui sielutieteilij? innostuksen valtaan.

"Jos se kerran jonnekin on mennyt, on se varmasti kulkenut menneisyyteen", h?n sanoi.

"Miksi niin?" kysyi aikakulkija.

"Koska oletan ettei se ole liikkunut avaruudessa, ja jos se olisi matkannut tulevaisuuteen, niin se yh? kaiken aikaa olisi t??ll?, koskapa sen olisi t?ytynyt kulkea nykyhetken l?pi".

"Mutta", v?itin min?, "jos se olisi matkannut menneisyyteen olisi se ollut n?kyviss? tullessamme t?h?n huoneeseen, samoin viime torstaina ollessamme t??ll? ja edellisen? torstaina ja niin poisp?in!"

"Vakavia huomautuksia", sanoi pormestari n?k?j??n puolueettomana k??ntyen aikakulkijaan p?in.

"Ei v?h??k??n", vastasi aikakulkija ja virkkoi sitten sielutieteilij?lle:

"Sin?h?n ajattelijana voit t?m?n selitt??. T?ss?h?n on kysymyksess? v?lillinen l?sn?olo".

"Tietysti", sanoi sielutieteilij? saaden meid?t j?lleen vakuutetuiksi. "Se on yksinkertainen sielutieteellinen seikka. Olisihan minun pit?nyt se muistaa. Se on varsin selv? seikka ja auttaa ilahduttavassa m??rin ymm?rt?m??n paradoksia. Emme voi n?hd? emmek? arvioida t?t? konetta enemp?? kuin rukinpy?r?n kehr?vartta tai l?pi ilman kiit?v?? nuolta. Jos se kulkee ajan halki viisikymment? tai sata kertaa nopeammin kuin me, jos se l?p?isee minuutin silloin kuin me sekunnin, niin siit? saamamme vaikutus on tietysti vain viideskymmenes tai sadas osa siit? mink? se tekisi, ellei se kulkisi ajassa nopeammin kuin me. Seh?n on p?iv?n selv??".

H?n sujahutti k?tens? sen avaruuden l?vitse, miss? kone ?sken oli ollut.

"Ymm?rr?ttek??" h?n nauraen kysyi.

Me istuimme hetkisen tyhj??n p?yt??n tuijottaen. Sitten aikakulkija kysyi meilt?, mit? t?st? kaikesta arvelimme.

"T?n? iltana se kuulostaa kyll?kin todenn?k?iselt?", sanoi l??k?ri, "mutta odottakaahan huomiseen, varrotkaapa aamun tervett? j?rke??"

"Haluaisitteko n?hd? itse aikakoneen?" kysyi aikakulkija.

Ja sen sanottuaan h?n otti lampun k?teens? ja kulki edell? tiet? n?ytt?en pitk??, vetoista k?yt?v?? pitkin laboratoorioonsa.

Muistan el?v?sti v?ippyv?n valon, h?nen omituisen, leve?n p??ns? varjokuvan, varjojen tanssin, muistan miten kaikin h?nt? seurasimme h?mmentynein?, mutta ep?uskoisina, ja kuinka me siell? h?nen ty?pajassaan n?imme suuremman laitoksen tuota pient? konetta, jonka olimme n?hneet katoavan silm?imme edest?.

Jotkut sen osat olivat nikkeli?, toiset norsunluuta, toiset taas olivat varmaankin vuorikristallista viilatut tai sahatut. Kone oli yleens? valmis, mutta kierteiset kristallisauvat viruivat keskener?isin? penkill? muutamien piirustusten vierell?. Otin yhden sauvoista tarkemmin sit? tutkiakseni. Se n?ytti olevan kvartsia.

"Kuulehan nyt!" sanoi l??k?ri, "oletko ihan tosissasi, vai onko t?m? vain leikki? - niinkuin se aave, jonka viime jouluna meille n?ytit?"

"Tuolla koneella", vastasi aikakulkija kohottaen lamppua, "min? aion tutkia aikaa. K?sit?tk?? En el?iss?ni ole ollut enemm?n tosissani".

Ei kukaan meist? oikein tiet?nyt miten asian ottaisi. Kohtasin Filbyn katseen l??k?rin olan takaa, ja h?n iski minulle merkitsev?sti silm??.

Aikakulkija palaa.

Luulenpa ett? sill? kertaa ei kukaan meist? oikein uskonut aikakoneeseen. Tosiasia on se, ett? aikakulkija oli yksi niit? ihmisi?, jotka ovat aivan liian viisaita, jotta heihin voisi uskoa: et koskaan tuntenut p??sev?si h?nest? oikein selville; aina vainusit jotain ovelaa salatarkotusta, jotain v?ijyv?? sukkeluutta h?nen n?enn?isen suoruutensa takaa.

Jos Filby olisi meille n?ytt?nyt tuon mallin ja selitt?nyt asian aikakulkijan sanoin, olisimme paljoa v?hemm?n ep?illeet h?nt?. Sill? me olisimme k?sitt?neet h?nen vaikuttimia. Yksinkertaisinkin ihminen olisi ymm?rt?nyt Filbya. Mutta aikakulkijalla oli aina p??h?npistoja, ja siksi me ep?ilimme h?nt?. Asiat, jotka olisivat tehneet v?hemm?n viisaan miehen kuuluisaksi, n?yttiv?t kepposilta h?nen k?siss??n. Erehdyt suorittaessasi jotakin liian helposti. Vakava ihmiset, jotka ottivat h?net vakavasti, eiv?t koskaan olleet aivan varmoja h?nen k?yt?ksest??n. He olivat tietoisia siit?, ett? jos uskoisivat maineensa h?nen kerallaan arvosteltavaksi, niin olisi se yht? varomatonta kuin jos lastenkamari kalustettaisiin munankuori-porsliinilla.

T?st?p? syyst? en luule kenenk??n meist? puhuneen paljoa aikakulkemisesta tuon ja seuraavan torstain v?lisen? aikana, vaikkakin useimpain mieliss? ep?ilem?tt? hy?riv?t sen merkilliset mahdollisuudet m.m. omituiset ajanlaskuvirhemahdollisuudet, ja n?iden aiheuttama ??rim?inen h?mmennys.

Min? puolestani mietiskelin erikoisesti tuota mallikonekepposta. Siit? muistan keskustelleeni l??k?rin kanssa, jonka perjantaina tapasin Linné-Iaitoksella. H?n sanoi n?hneens? samantapaisen esineen Tiibingeniss? ja h?n painosti erikoisesti kynttil?n sammumista. Mutta miten kepponen suoritettiin, sit? h?n ei kyennyt selitt?m??n.

Seuraavana torstaina menin j?lleen Richmondiin - luulenpa olleeni aikakulkijan uskollisimpia vieraita - ja my?h??n saapuneena tapasin nelj? tai viisi miest? jo h?nen vierashuoneeseensa kokoontuneina. L??k?ri seisoi lieden ??ress? paperiarkki toisessa, taskukello toisessa k?dess?. Etsin katseellani aikakulkijaa ja kuulin l??k?rin sanovan:

"Kello on nyt puoli kahdeksan; parasta lienee ryhty? p?iv?lliselle".

"Miss? on...?" kysyin min? mainiten is?nt?mme nimen.

"Vai niin, te tulitte siis vasta? Onpa tosiaan omituista. H?nell? on voittamaton este. T?ss? kirjelipussa h?n pyyt?? minua alkamaan p?iv?llisaterian seitsem?lt?, ellei h?n jo siksi ole palannut. Sanoo tultuaan selitt?v?ns? tarkemmin."

"Olisi vahinko antaa ruuan menn? pilalle!" sanoi er??n tunnetun sanomalehden toimittaja.

L??k?ri soitti kelloa.

Sielutieteilij? oli paitsi l??k?ri? ja minua ainoa, joka oli ollut t??ll? p?iv?llisell? edellisen?kin torstaina. Muut l?sn?olijat olivat Blank, yll?mainittu toimittaja, er?s sanomalehtimies ja muuan toinen - hiljainen, ujo, parrakas mies - jota en tuntenut, ja joka, mik?li huomasin, ei illan kuluessa kertaakaan avannut suutaan.

P?iv?llisp?yd?ss? aprikoitiin hiukan syyt? aikakulkijan poissaoloon ja min? vihjasin puoleksi leikill? aikakulkuun. Toimittaja halusi siihen selityst?, ja sielutieteilij? otti esitt??kseen puisevan kertomuksen siit? "nerokkaasta paradoksista ja kepposesta", mink? todistajia me viikko sitten olimme olleet.

Kesken h?nen kuvaustaan k?yt?v??n viev? ovi aukesi hitaasti ja ??nett?m?sti. Min? istuin p?in ovea ja n?in sen ensim?isen?...

"Halloo!" huudahdin. "Vihdoinkin!"

Ovi avautui kokonaan, ja aikakulkija seisoi edess?mme.

Minulta p??si h?mm?styksen huudahdus.

"Taivas n?hk??n, mies, mit? on tapahtunut?" huusi l??k?ri, joka toiseksi n?ki h?net.

Ja koko p?yt?kunta k??ntyi oveen p?in.

H?n oli merkillisess? tilassa: takki oli p?lyn ja lian peitossa ja hihat vihre?n v?rin tahrimat; tukka oli p?rr?inen ja kuten minusta n?ytti, harmennut, joko p?lyst? ja liasta tai siksi, ett? sen v?ri todella oli vaalistunut. H?nen kasvonsa olivat kalmankalpeat, ja leuassa oli ruskea, puoleksi paatunut naarmu; h?n n?ytti kuluneelta ja k?rsiv?lt?, kuin olisi h?n saanut kovia kokea.

Hetkisen h?n ep?r?i ovensuussa ik??nkuin valon huikaisemana, mutta astui sitten huoneeseen. H?n kulki juuri sama tavalla nilkuttaen kuin olen hell?jalkaisten maankiert?jien n?hnyt tekev?n. Tuijotimme h?neen vaijeten odottaen h?nen puhuvan.

H?n ei virkkanut sanaakaan, vaan tuli vaivalloisesti p?yd?n luo ja viittasi viiniin p?in. Toimittaja t?ytti samppanjalasin ja ojensi sen h?nelle. H?n tyhjensi sen, ja viini n?kyi tekev?n h?nelle hyv??, sill? h?n katsahti ymp?ri p?yd?n, ja kasvoilla v?ip?hti h?nen entisen hymyns? h?ive.

"Mit? ihmett? olet tehnyt, mies?" kysyi l??k?ri. Aikakulkija ei n?ytt?nyt kuulevan.

"?lk?? h?iriytyk? minun takiani", h?n sanoi hiukan ?nkytt?en. "Voin varsin hyvin!"

H?n pys?htyi, ojensi lasinsa saadakseen lis?? samppanjaa ja nielaisi sen yhdell? kulauksella.

"Hyv?? on", h?n sanoi. H?nen silm?ns? kirkastuivat, ja poskille kohosi vieno puna. H?nen katseensa hipaisi meid?n kasvojamme jonkinlaisin tylsin hyv?ksymis-ilmein ja kiiti sitten ymp?ri l?mmint?, kodikasta huonetta. Sitten h?n taas puhui, yh? ik??nkuin tunnustellen tiet? sanojensa lomitse:

"Nyt menen pesem??n ja pukeutumaan ja sitten tulen alas selitt?m??n asioita... J?tt?k?? minulle palanen tuota lampaanpaistia. Min? ihan kuolen, ellen saa lihaa".

H?n katsahti p?yd?n yli toimittajaan, joka oli harvinainen vieras, ja kysyi h?nen vointiansa. Toimittaja aikoi kysy? jotain.

"Kerron heti kaikesta", sanoi aikakulkija. "Olen niin hullunkurisessa asussa! Tuossa tuokiossa olen kunnossa j?lleen".

H?n laski lasinsa p?yd?lle ja astui portaille viev?lle ovelle. J?lleen huomasin h?nen rampuutensa ja h?nen askeltensa pehme?n, laahustavan ??nen. Kohosin seisaalleni ja huomasin silloin, ettei h?nell? ollut mit??n muuta jaloissaan kuin risaiset, verentahraamat sukat. Sitten ovi sulkeutui h?nen j?lkeens?. Olin jo seuraamaisillani h?nt?, kun muistin, miten vastenmielist? h?nest? oli her?tt?? touhua.

Hetkisen olin omissa mietteiss?ni. Sitten kuulin toimittajan, joka tapansa mukaan ajatteli otsakkeittain, lausuvan: "Er??n etev?n tieteilij?n merkillinen k?yt?s". Ja t?m? palautti huomioni hauskaan p?iv?llisp?yt??n.

"Mit? peli? t?m? on?" sanoi sanomalehtimies. "Onko h?n n?ytellyt amat??rikaupustelijaa? En jaksa seurata mukana".

Kohtasin sielutieteilij?n katseen ja luin h?nen kasvoiltaan oman tulkintani. Ajattelin aikakulkijaa vaivalloisesti kompuroimassa portaita yl?s. En luule kenenk??n muun huomanneen h?nen rampuuttaan.

Ensim?iseksi tointui h?mm?styksest??n l??k?ri, joka soitti kelloa - aikakulkija ei siet?nyt palvelijoita p?yd?n ??ress? odottelemassa - ja pyysi l?mmint? lautasta. Silloin toimittajakin tarttui taas kahveliin ja veitseen murahtaen, ja hiljainen mies seurasi esimerkki?. K?ytiin j?lleen k?siksi p?iv?lliseen, ja keskustelun muodostivat jonkun aikaa vain ihmettelev?t huudahdukset. Sitten toimittaja alkoi palaa uteliaisuudesta.

"Onko yst?v?mme koettanut lis?t? vaatimattomia tulojaan, mutta saanut kokea vastoink?ymist?, vai lieneek? h?nell? Nebukadnesar-vaiheensa?" h?n kyseli.

"Olen vakuutettu siit?, ett? nyt on kysymyksess? aikakonejuttu", sanoin kertoen uudelleen edellisest? yhdess?olostamme t??ll?. Uudet vieraat ilmaisivat suoraan ep?ilyksens? ja toimittaja esitti vastav?itteit?: "Mit? tuo aikakulkeminen oikein oli? Eih?n mies voinut peitty? p?lyyn paradoksissa piehtaroiden, vai kuinka?" Ja aiheeseen syvennytty??n h?n turvautui ivailuun. Eik? tulevaisuuden v?ell? ollutkaan vaateharjoja? Eik? sanomalehtimiesk??n mist??n hinnasta tahtonut uskoa, vaan ryhtyi toimittajan kera tekem??n kevytt? pilaa koko asiasta. Kumpikin oli tuota uudenaikaista sanomalehtimieslajia - kovin iloisia, ylimielisi? nuoria miehi?. "Tulevaisuuden erikoiskirjeenvaihtajamme kertoo", huusi sanomalehtimies juuri, kun aikakulkija palasi. H?nell? oli yll??n tavallinen iltapukunsa, eik? siit? muutoksesta joka minua ?sken oli h?mm?stytt?nyt, ollut j?lell? muuta kuin riutunut n?k?.

"Kuulehan", virkkoi toimittaja hilpe?sti, "n?m? velikullat t?ss? sanovat sinun matkustaneen ensi viikon puoliv?liin!! Tahtoisitko kertoa meille kaikenlaista pikku Roseberyst?? Mit? kertomus maksaa?"

Sanaa sanomatta asettui aikakulkija paikallensa. Vanhaan tapaansa h?n rauhallisesti hymyili.

"Miss? lampaanlihani on?" h?n kysyi. "Mik? nautinto saada taas ty?nt?? kahveli lihapalaseen!"

"Kertomus!" huusi toimittaja.

"Hiiteen kertomus!" sanoi aikakulkija. "Min? haluan sy?mist?, min?. En hiisku sanaakaan ennenkuin saan suoliini hiukan peptonia. - Kiitoksia. - ja suolaa my?s".

"Yksi sana vain", pyysin min?. "Oletko ollut aikaa kulkemassa?"

"Antaisinpa shillingin rivilt? sananmukaisesta kertomuksesta", virkkoi toimittaja.

Aikakulkija ty?nsi lasinsa hiljaista miest? kohti kilauttaen sit? kynnell?ns?; hiljainen mies, joka oli tuijottanut h?nt? kasvoihin, vavahti suonenvedontapaisesti ja kaatoi h?nelle viini?.

P?iv?llisen loppupuoli tuntui ep?mieluisalta. Mit? minuun tulee, nousi alinomaa ?kkin?isi? kysymyksi? huulilleni, ja uskallanpa v?itt??, ett? samoin oli toistenkin laita. Sanomalehtimies koetti lievent?? j?nnityst? kertomalla kaskuja Hettie Potterista. Aikakulkija kiinnitti kaiken huomionsa p?iv?lliseens? osottaen maankiert?j?n ruokahalua. L??k?ri poltteli paperossia tarkastellen aikakulkijaa silm?ripsens? lomitse. Hiljainen mies n?ytti tavallistakin k?mpel?mm?lt? ja pelk?st? hermostuneisuudesta joi samppanjaa p??tt?v?isesti ja s??nn?llisesti. Vihdoinkin aikakulkija ty?nsi lautasensa syrj??n ja katsahti ymp?rillens?.

"Minun t?ytynee pyyt?? anteeksi", h?n sanoi, "mutta olin kerrassaan n?lk??n n??ntym?isill?ni. Olen el?nyt eritt?in ihmeellist? aikaa".

H?n ojensi k?tens? sikaria tavottaen ja puraisi silt? p??n.

"Mutta tulkaahan tupakkahuoneeseen. Kertomukseni on liian pitk? rasvaisten lautasten ??ress? kerrottavaksi". Ja h?n kulki edell?mme viereiseen huoneeseen soittaen ohimenness??n s?hk?kelloa.

"Oletko kertonut koneesta Blankille, Dashille ja Choselle?" h?n kysyi minulta heitt?ytyen taap?in nojatuolissaan ja mainiten nuo kolme uutta vierasta nimilt??n.

"Mutta koko juttuhan on mahdoton", v?itti toimittaja.

"En jaksa todistella t?n? iltana. Saatan kertoa teille jutun, mutta todisteluun en ryhdy. Tahdon kertoa teille, jos sit? haluatte", sanoi aikakulkija, "mit? minulle on tapahtunut, mutta keskeytt?misi? on teid?n v?ltett?v?. Suurin osa siit? kuulostaa valheelta. Mutta olkoon niin! Se on totta kaikesta huolimatta - jokaikinen sana. Olin laboratooriossani kello nelj?lt?, ja sen j?lkeen ... olen el?nyt kahdeksan p?iv?? ... p?ivi? sellaisia, joita ei yksik??n ihmisolento ennen ole el?nyt! Olen upo uupunut, mutta en voi menn? nukkumaan ennenkuin olen kertonut siit? teille. Sitten vasta k?yn levolle. Mutta ei mit??n keskeytyksi?! Suostutaanko?"

"Suostutaan!" sanoi toimittaja.

"Suostutaan!" toistimme me muut.

Ja nyt aikakulkija alotti kertomuksensa, jonka t?ss? teille esit?n. Aluksi h?n nojasi taap?in tuolissaan puhuen v?syneen miehen tavoin; mutta v?hitellen h?n vilkastui.

Kirjoittaessani muistiin h?nen kertomustaan tunnen aivan liiankin selv?sti kyn?n ja musteen riitt?m?tt?myyden - ja ennenkaikkea oman kykenem?tt?myyteni - ilmituomaan sen tehoa. Otaksun lukijan seuraavan kyll?kin tarkkaavaisena, mutta h?n ei saata n?hd? puhujan kalpeita, vakavia kasvoja pienen lampun valokeh?ss?, ei kuulla h?nen ??nens? s?vy? eik? seurata h?nen ilmeittens? vaihteluja kertomuksen k??nteiss?.

Useimmat kuulijoista olivat varjossa, sill? tupakkahuoneen kynttil?it? ei oltu sytytetty, ja vain sanomalehtimiehen kasvot ja hiljaisen miehen jalat olivat valaistut. Aluksi me vilkuilimme silloin t?ll?in toisiimme, mutta luovuimme siit? pian ja katselimme yksinomaan puhujan kasvoja.