Chapter 9 LEPOP IV VANKILASSA.

Se eroaa t??ll? kuolleessa talossakin sangen tuntuvasti arkip?ivist?. Kaikki se melu ja kohu, se kuormavankkurien jyry, vasaran pauke ja kirveiden kumahtelu, joka arkip?ivisin kaikuu vankilan umpinaiselta pihalta, miss? aamusta iltaan ty?skentelee joukko rangaistusvankeja, on kokonaan vaiennut. K?yt?v?ss? on my?skin paljon levollisempaa, vartiat astelevat hitaammin ja k?yv?t harvemmin oven takana kurkistamassa.

Avonaisen ikkunaventtiilin kautta kantautuu moni??ninen kellojen helin? Pietarin lukuisista kirkoista, ja yksinp? ilmassakin on se tyyntynyt, leppoisa s?vy, mik? sunnuntain aina erottaa arkip?iv?st?.

Sadekin on tauonnut ja jos W.C:n reunalle nousten kurkistaa akkunasta ulos, huomaa auringons?teiden leikkiv?n vastap?isten kattojen peltilevyill?. Meid?n koppiimme eiv?t nuo el?hytt?v?t s?teet kuitenkaan p??se kurkistamaan, sill? ikkunamme on suoraan pohjoista kohti.

Minulle t?m? ensim?inen yhdess? vietetty sunnuntai ei kuitenkaan ole mik??n lepop?iv?, vaan p?invastoin ankara ty?p?iv?. Kohta kun olemme aamiaisen sy?neet, alkaa intensiivinen naputusharjotus. Pian opin min? kaavan ulkoa, mutta pahin vaikeus on viel? j?lell?: sen k?yt?nt??n sovelluttaminen.

Asetumme vastap??t? istumaan ja min? alan p?yt?levyyn naputella sanoja. Kun toverini ymm?rt?? naputustani ja lausuu juuri sen sanan, jota min? tarkotan, on tyytyv?isyyteni suuri. Itse asiassa oppiikin naputtamisen heti kun kaava on selv?n? p??ss?. Paljon vaikeampaa on sen sijaan oppia ymm?rt?m??n toisen naputusta.

Kun toverini rupeaa naputtamaan jotakin sanaa, sekaannun min? jo ensi kirjaimiin ja annan h?t?isen keskeytt?mismerkin. Silloin alottaa toverini saman sanan alusta ja naputtaa hiukan harvempaan. T?ll? kertaa saan ensi tavun selville, mutta sitten menee taas kaikki sekaisin. Kun toverini on pakotettu yh? uudestaan alottamaan alusta saman sanan, menett?? h?n lopuksi k?rsiv?llisyytens?, mit? h?nell? puhdasverisen? slaavina ei tietysti kovin suurta m??r?? olekaan.

- Tshort! - k?h?ht?? h?n silloin, nousee p?yd?n ??rest? ja alkaa huuli pitk?ll? k?vell? huitoa edestakaisin. Ilmeisestikin harmittaa h?nt? syv?sti minun paksup?isyyteni, sill? itse on h?n huippuunsa kehittynyt mestari tuossa jalossa naputustaidossa.

Pian h?nen pahatuulensa kuitenkin aina haihtuu ilmaan, h?n palaa p?yd?n ??reen ja harjotus alkaa uudestaan. Ja kun min? vihdoinkin onnistun saamaan selv?n h?nen naputtamastaan sanasta, on meid?n kummankin ilo ja tyytyv?isyys suuri.

Kun mestarini on minut vihdoinkin hyv?ksynyt arvosanalla "v?ltt?v?", on minun aika ryhty? vasta saavutettua taitoani k?yt?nt??n sovelluttamaan. Hetki hetkelt? kasvavalla j?nnityksell? asetun l?mp?johtotorven ??reen ja muutamalla aralla naputuksella ilmaisen haluavani p??st? keskusteluun. Oitis vastataan alhaalta k?sin: ilmeisestikin se on eilen keksitty kansalaiseni Vuoksi. Alanpa siis naputtaa suomea. Pari kertaa h?n keskeytt??, mutta kun min? kolmannella kerralla saan sanan valmiiksi ja h?n loppuraapaisuuni vastaa samalla tavoin ymm?rt?misen merkiksi, isken min? tyytyv?isen? silm?? toverilleni. Siten saan min? v?hitellen naputetuksi koko lauseen, mink? j?lkeen minun on vuoro kuunnella vastausta. Mutta ottamatta lainkaan huomioon minun alkeellista kehityskantaani naputtaa Vuoksi tihe?ss? tahdissa, minulta menee heti alussa konseptit sekaisin ja mieleni valtaa samanlainen h?t??nnys kuin pyh?n Pietarin l?htiess??n aaltoja pitkin k?velem??n. Kiiruusti t?ytyy minunkin turvautua mestariini, joka haukkumasanoja muristen rient?? avuksi, antaa Vuokselle kiireellisen keskeytysmerkin ja t?m?n alettua alusta lausuu sitten minulle sanat, sik?li kuin ne torvea pitkin tihein? naputuksina virtaavat yl?s.

Mutta ennen iltaa olen ymm?rt?misen taidossakin saavuttanut jo sellaisen asteen, ett? kykenen omin p?in vaihtamaan ajatuksia Vuoksen kanssa.

Kas t?ss? muutamia ensim?isi? naputusrepliikkej?mme:

- Olitteko kauan Saksassa?

- Viime syksyst? toukokuuhun.

- Miss? komppaniassa?

- J??k?ri.

- Miksi tulitte pois?

- Minulla oli asioita kotimaahan.

- Onko pataljoona viel? Hampurin tienoilla?

- Ei, se muutettiin l?htiess?ni Libauhun.

- Kuka teid?t ilmiantoi?

- Er?s Dragsfj?rdin poika, nimelt? Ahlstedt.

- Miksi h?n sen teki?

- H?n palasi kanssani yht?matkaa, mutta vangiksi jouduttuaan tunnusti hirtt?misen pelosta kaikki ja antoi ilmi suuren joukon tovereitaan. Nyky??n h?n lienee vakinaisesti santarmien palveluksessa.

- Onko ryssill? teit? vastaan muita todistuksia kuin Ahlstedtin ilmianto?

- L?ysiv?t vangittaessa minulta salamerkeill? kirjotetun asiapaperin.

- Oletteko itse tunnustanut?

- En. V?it?n olleeni koko ajan Ruotsissa.

- Kuinka paljon luulette meit? suomalaisia olevan t??ll?

Shpalernajassa?

- Ainakin viitisenkymment? miest?.

Sodan menosta en koko t??ll? oloaikanani ole saanut tietooni t?m?n taivaallista. Luonnollisesti k?yn nyt siin?kin suhteessa tunnustelemaan Vuoksen tietovaroja. H?n on kutakuinkin pysynyt maailman tapausten tasalla, sill? h?n on ollut yht?mittaisessa naputusyhteydess? ven?l?isten naapuriensa kanssa.

Ensiksi kysyn Riigan kohtaloa ja harmikseni saan kuulla, ett? se on yh? ryss?in hallussa. Samoin Verdun ranskalaisten.

Sitten:

- Onko Romania liittynyt sotaan?

- On, jo elokuun lopulla.

??rimm?isen j?nnityksen vallassa naputan sanat:

- Mille puolen?

- Ryss?n puolelle.

Tuntuu aivan kuin olisin saanut korvapuustin.

Keskeyt?n puhelun ja alan julmistunein ilmein, toverini minuun ?llistyneen? tuijottaessa, pitkin askelin harppailla edestakaisin.

- Se viheli?inen roskakansa! - priiskahtelevat ajatukset p??ss?ni. - Olen pitkin aikaa tuntenut vaistomaista vihaa sit? maata kohtaan, sill? koko sodan ajanhan ne ovat vilkuilleet vuoroin it??n, vuoroin l?nteen, laskien mieless??n, kumpaan liittym?ll? saisi paremman saaliin rosvotuksi.

Hiukan tyynnytty?ni naputan alas kysymyksen:

- Luuletteko Saksan kunnialla kest?v?n tuota yh? lis??ntyv?? vihollispainoa?

Alhaalta kuuluu koruton vastaus:

- Kyll? Saksa kest??.

Tunnen p??sseeni j?lleen tasapainoon ja hengess?ni puristan kohtalotoverini k?tt?.

Jonkun hetken menty? tartun j?lleen toverini kampaan ja naputan alas:

- Min? suhtaudun hyvin optimistisesti meid?n suomalaisten kohtaloon.

- Niin min?kin, - kuuluu Vuoksen vastaus.

- Uskon, ett? me ennen pitk?? kaikella kunnialla p??semme t?st? pinteest?.

- Sellainen usko minuunkin on juurtunut.

Siihen p??ttyy keskustelumme t?ll? kertaa ja mieli keve?n? k??nnyn min? juttelemaan toverini kanssa. Meid?nkin keskustelumme johtuu sotaan.

- Saksalainen pieks?? meik?l?isi? joukkoja, - selitt?? toverini naurusuin.

Kun en heti tajua h?nen sanojaan, esitt?? h?n asian havainnollisesti.

Nyrkki??n n?ytt?en sanoo h?n:

- T?m? saksalainen, - sek? takapuoltaan viitaten: - t?m? ven?l?inen.

Sitten alkaa h?n nyrkill? huitoa itse??n takapuolille, kiemurtelee sit? tehdess??n ja huutaa: aj-aj-aj!

Valaistukseksi sille asianhaaralle, ett? h?n nauravin ilmein saattaa esitt?? t?llaista asiain tilaa, lausuu h?n lopuksi:

- Ja t?m? hyv?, sit? pikemmin tulee vallankumous.

Mik? nuhteeton revolutsion??ri sin?, kunnon toverini, oletkaan! Sanasi ja eleesi ovat saattaneet minut kerrassaan hyv?lle tuulelle, niin ett? minun on pakko pist?? k?teni sinun kainaloosi ja siten alamme me vilkkaasti jutellen k?vell? edestakaisin.

Sit? tehdess?mme pys?hdymme sattumalta toisessa per?nurkassa olevan pienen jumalankuvan eteen. Se on k?mmenen levyinen laatta, jossa ven?l?iskorean l?kkikehyksen keskell? n?kyy himme?lle metallipohjalle kuvattu Kristuksen p?? orjan tappurakruunuineen.

- Haroshij tshelavjek - hyv? mies, - virkkaa toverini kuvaa t?hyst?ess??n.

- Revolutsion??ri? - lis??n min? kysyv?sti.

- Da, - vastaa toverini vakuuttavasti, mutta silm?? samalla kuitenkin minua hiukan ep?luuloisesti.

- Navjerna, - vakuutan min?, - sill? ajoihan h?n kerran temppelist?, juutalaisten pyh?st? sijasta, ruoska k?dess? ulos joukon keinottelijoita ja poroporvareita...

Tuo raamatun kertomus n?kyy olevan toverilleni tuntematon ja mielenkiinto t?ydess? vireess? pyyt?? h?n minua esitt?m??n sen l?hemmin. Tehden tapauksen h?nelle niin havainnolliseksi kuin mahdollista ryhdyn min? kertomaan:

- Temppeliin, jossa piti totuutta julistettaman, oli kokoontunut rahakeinottelua harjottamaan joukko kansan painajaisia ja byrokraatteja, sellaisia kuin Purishkevitsh, Rasputin, Trjepof, Seyn...

- Seyn? Kto on? - keskeytt?? toverini.

- Finskij generalgubernator, - ja m??ritell?kseni l?hemmin kenraalikuvern??rimme laatua lis??n niukasta sanavarastostani ainoat k?sille sattuvat: - bolshaja svinja - suuri sika.

- I palatsh - py?veli, - lis?? toverini.

Kun h?n t?ten on saanut selv?n k?sityksen Seynin olemuksesta, pyyt?? h?n minua jatkamaan.

- T?m?n tapaiset miehet siell? siis harjottivat rahakeinottelua. Sen n?hdess??n julmistui Kristus, tempasi ruoskan, ajoi heid?t ulos ja tyrkki nurin p?yd?t, niin ett? rahakasat helisten vieriv?t temppelin kivipermannolle, ja hampaitaan kirist?en pakeni byrokraattijoukko portista ulos.

N?en toverini silmist?, ett? kielellisesti vaillinaisesta esityksest?ni huolimatta kohtaus on ilmiel?v?n? h?nen edess??n. H?nen kasvoillaan on entusiastinen ilme ja siirt?en katseensa j?lleen jumalankuvaan lausuu h?n vakuuttavasti:

- Otshen haroshij tshelavjek! - Erinomaisen hyv? mies!

Edelleen jutellessamme tiedustaa toverini, mink? takia minut vangittiin.

Hm! Enp? juuri ole halukas h?nelle asioitani kertomaan. Ei silti, ett? h?nt? en?? ep?ilisin miksik??n urkkijaksi, sill? h?nen katseessaan ja olemuksessaan ei huomaa vilahdustakaan siit? levottomasta omastatunnosta, jota kouliintunein ja paatuneinkaan santarmiurkkija ei voi kokonaan peitt??. Ei, uskon lujasti, ett? sin?, Semen Jegorovitsh, olet nuhteeton sielu ja rehellinen vallankumousmies, mutta samalla sin? olet ven?l?inen ja sellaisena sinun luonteesi - sen olen ehtinyt jo hyvin huomata - on l?ikkyv? ja h?il?htelev? kuin kaikille tuulille alttiin lammen pinta. Onhan niin usein n?hty, ett? mit? vilpitt?min ven?l?inen revolutsion??ri on tilaisuuden tullen keikahtanut ilmiantajaksi ja provokaattoriksi tai ett? h?n on tsinovnikkauran ensim?isille porrasaskelmille p??sty??n k?denk??nteess? muuttunut veljiens? mit? hartaimmaksi pieks?j?ksi - niin, h?nen musta tukkansa on sen j?lkeen nagaikkaa heiluttaessa leiskunut yht? tulisesti kuin ennen vallankumouksellista palopuhetta pit?ess?. T?t? en, veliseni, kyyhkyl?iseni Semen Jegorovitsh, suinkaan sinusta sano, sill? pid?n sinusta sangen suuresti, mutta kaikesta siit? huolimatta tahdon pit?? omat asiani omina tietoinani tai korkeintaan uskoa ne koetelluille miehille omien kansalaisteni joukossa.

- En voi sit? ven?j?ksi selitt??, - vastaan v?ltellen h?nen uteluihinsa.

Mutta h?n on uteliaisuudessaan hellitt?m?t?n kuin lapsi. Alan sen vuoksi, johtaakseni h?nen, huomionsa toisaalle, kertoa vangitsemisestani kuinka poliisijoukko minun viime y?t? kotona viett?ess?ni ymp?r?i talon ja kuinka min? revolveriani k?ytt?en koetin siit? huolimatta p??st? pakoon. H?n kuuntelee jakamattomalla mielenkiinnolla ja kun mainitsen, ett? poliisijoukkuetta johtanut "priistavi" oli entinen koulutoverini, huudahtaa h?n julmistuneena:

- Aa, durak!

Sen j?lkeen k?y h?n miettiv?iseksi ja kysyy:

- Vyj streljali? - Te ammuitte?

- Niin tein. Ent?p? sitte?

Vastaukseksi tekee h?n hirttosilmukkaan ripustamista kuvaavan eleen niin osuvasti, ett? n?en ilmiel?v?n? edess?ni hirsipuuhun ripustetun miehen pitk?ksi ven?ht?nein kauloin. Mutta olen liian valoisalla ja hyv?ll? p??ll?, ett? tuo s?ikytys minuun pystyisi.

Hui hai! Ei se p?iv? valkene, ett? minut ripustettaisiin ven?l?iseen hirsipuuhun!

Mutta k?yt?v?st? kaikuu jo tuo tuttu:

- Guljatj prigat ... vitsa - guljatj prigat ... vitsa -

Kun olemme jo palttoo p??ll? ja odotamme oven avaamista, juolahtaa mieleemme ilmottaa Vuokselle k?velyyn l?ht?mme, ett? h?n osaa kiivet? ikkunaansa n?hd?kseen meid?t k?velypaikalla. Toverini naputtaa sen alas hiukkasta ennen kuin vartia avaa oven ja murahtaa lyhyen: - guljatj!

Heti k?velykarsinaan p??sty?mme - saman kopin asukkaat saavat my?skin yhdess? k?vell? - suuntaamme katseemme oman koppimme kohdalla olevaan nelj?nnen kerroksen ikkunaan. Siell? ei n?y mit??n, mutta sen sijaan alkaa kolmannen kerroksen ikkunassa vastaavalla kohdalla vilkkua nen?liina. Olemme pit?neet niin luonnollisena asiana, ett? Vuoksi asuu heti lattiamme alla, ettei mieleemme ole edes juolahtanut kysy?, miss? kerroksessa h?n on. Nyt olemme kuitenkin selvill? siit?, ett? h?n onkin kaksi kerrosta meit? alempana ja innostuneina viitomme h?nelle tervehdyksi?.

Sen huomaa kuitenkin pitk?partainen Makarohvi ylh??ll? vartialavalla ja alkaa meille murista ?k?isesti kuin kahlekoira. Ja olenpa suuresti huvitettu kuullessani sit? ven?l?isten haukkumasanojen tulvaa, mik? sen johdosta virtaa toverini huulilta, kuitenkin siksi hillitysti, etteiv?t ne voi ulottua Makarohvin korviin, sill? siin? tapauksessa toimittaisi h?n vankilan p??llyst?lle oikop??t? sapiskan asiasta ja toverillani olisi tiedossa pari vuorokautta lis?? karsseria. Rangaistusm??r?t n?et lis??ntyv?t kerta kerralta yhdell? vuorokaudella aina seitsem??n vuorokauteen saakka. Sen m??r?n on naputussyntien takia k?rsinyt hento naapurimme Golikof. Sulkea ihminen kokonaiseksi viikoksi vedell? ja leiv?ll? el?m??n s?kkipime?ss?, inhottavan likasessa ja russakoista kuhisevassa muurinlokerossa - se on jo korkeimmassa m??rin ep?inhimillist?!

Huomiotani on alunpit?in kiinnitt?nyt se, ett? kaikilla vartioilla, nuorimmillakin, on kosolta kunniamerkkej?, jotka he aina sunnuntaisin sek? muina merkkip?ivin? ripustavat yllens?. Niit? killuu heid?n rinnassaan monenmoisia, hopeisia ja pronssisia, useimmat niist? kahvikupinpohjan laajuisia lostikoita. Kun kunnianarvoisan Makarohvimme rinnassa killuu ja helkkyy sellaisia koristeita erikoisen pitk? rivi, tiedustan toveriltani t?t? asianhaaraa ja ovatko vartiat mahdollisesti sodassa kunnostautuneita veteraaneja.

Toverini on viel? ?k?mystyksiss??n Makarohvin haukunnasta. Kysymykseni kuullessaan kohauttaa h?n halveksivasti olkap?it??n ja notkein elein sanojaan vahvistaen vastaa:

- Niist?neet hyppysin nen??ns? ja nen?n sis?lmykset pudonneet rintapielille.

Huomaan jo t?m?n ensim?isen yhteisp?iv?n kuluessa toveristani olevan itselleni moninaista hy?ty?. H?nen tietonsa vankilan olosuhteista ovat luonnollisesti paljon monipuolisemmat kuin omani ja ennen kaikkea on h?n mainio v?limies minun ja vartiain v?lill?. Viimemainituille on minun ollut hyvin hankala toimittaa tarpeellisimpiakin asioitani, sill? heill? ei tunnu olevan aikaa, viel? v?hemm?n k?rsiv?llisyytt?, kuunnella minun vajanaista ven?j??ni. Toisin on toverini laita. H?nelle saan selvitetyksi monimutkaisenkin asian, mink? h?n sitten puolestani tulkitsee vartialle.

Niinp? saan t?n??n, k?velylt? palattuamme, kuulla toveriltani, ett? vankilan kirjastossa on my?skin ulkomaalaista kirjallisuutta. Lis?ksi tiet?? h?n, ett? vartiat ovat velvollisia vangin pyyt?ess? antamaan n?ht?v?ksi kirjaluettelot, joista omaan lainauslistaansa saa merkit? haluamainsa kirjain numerot. Ihastun luonnollisestikin t?m?n kuullessani ja pyyd?n toveriani heti anomaan vartialta ulkomaisen kirjallisuuden kataloogia. H?n t?ytt?? pyynt?ni ja moniaan hetken kuluttua ojentaa vartia oviluukusta suuren, mustakantisen luettelon.

Ahnaasti k?yn siihen k?siksi. Ihmeekseni huomaan, ett? kirjastossa on melkoinen m??r? latinan, saksan, ranskan, englannin, puolan ja unkarin kielist? kirjallisuutta. Merkitsen listaani useita kymmeni? saksankielisi? teoksia sek? lis?ksi moniaita latinankielisi?. Kirjat vaihdetaan aina maanantaisin siten, ett? aamulla leip?annoksia jaettaessa otetaan luetut kirjat sek? niit? seuraava lainauslista takaisin, mink? j?lkeen uudet kirjat jaetaan p?iv?llisaikana.

Kun lainauslistassani ei t?h?n saakka ole ollut mit??n omia merkint?j?ni, ovat kirjastonhoitajat pist?neet minulle aina oman valintansa mukaan pari ven?l?ist? "knigaa" sek? kolmanneksi jonkun pahvikansiin sidotun pienen suomenkielisen kirjan. Mit? teit? n?m? kotimaisten kirjamarkkinoidemme tuotteet ovat Shpalernajan kirjastoon kulkeutuneet, on minulle aivan tiet?m?t?nt?. Ulkomaisen kirjallisuuden kataloogiin niit? ei ainakaan ole merkitty.

Viimeksi kuluneella viikolla on minulla ollut luettavana piispa R?berghin "Muistelmia" ja sit? edellisell? vanha tuttavani koulupoika-ajoilta, suomennos Felix Dahnin kertomuksesta "Felicitas".

Kaikissa niiss? on ollut suomalaisten toisilleen huomaamattomalla pistemerkinn?ll? l?hett?mi? tervehdyksi?. Er??ss? on huomautettu, ett? sen ja sen niminen suomalainen vanki on ep?luotettava, mink? vuoksi h?nt? on kartettava. Nimi on minulle ennest??n tuntematon.

Iltap?iv?ll? saa toverini halun oppia suomea. L?nsimaiset kirjaimet oppii h?n k?denk??nteess? ja hirve?n tyytyv?isen? alkaa h?n nyt tankkailla suomalaisia sanoja kielioppaani alkulauseesta. Lausuminen ja korostus on tietysti p?in m?nty?. Esimerkiksi minun nime?ni ei h?n tahdo mitenk??n oppia oikein lausumaan, vaan kuuluu se h?nen suussaan v?kisinkin: Vilkuuna.

Aluksi opettelee h?n ulkoa tavallisimmat tervehdyssanat. Ja niinp? h?n sitten my?hemmin illalla saa minut samanlaisen ?llistyksen valtaan kuin papukaija Robinsonin, kirkaistessaan ?kkiarvaamatta er??n englanninkielisen lauseen, jonka viimemainittu oli sille aikoja ennen opettanut.

Ollessamme jo vuoteessa nostaa toverini n?et ?kki? p??ns? tyynyst? ja lausuu:

- Hjuva y?tta, toveri!