Chapter 4 TUTKINTOTUOMARIN EDESS .

Likainen, puolih?m?r? koppi, suuri paljous russakoita, t?k?tin ja mahorkan haju, loppumattoman pitki?, kolkkoja k?yt?vi?, yksitoikkoisia huutoja: guljatj! kipjetok! abjet! sek? tulevaisuuden perspektiivin? joko monivuotinen pakkoty? tai hirsipuu - siin? asioita, jotka tulevat kauan kummittelemaan niiden suomalaisten muistossa, jotka vuosina 1916-17 viruivat Pietarin piirioikeuden tutkintovankilassa, mik? Suomessa sen vieritse kulkevan kadun mukaan tunnetaan yleisimmin nimell? Shpalernaja.

Mutta selvin ??riviivoin kohoaa n?iden muistojen keskelt? er?s henkil?, jonka laihat, kalvakat ja ter?v?piirteiset kasvot, ?lykk?ine, mutta kylmine ja vaanivine silmineen, korkeine otsineen ja mustine pujopartoineen muistuttavat siin? m??rin Mefistoa, ett? h?nen yl?skammattujen hiustensa suojasta luulee n?kev?ns? pienten sarventynk?in ty?ntyv?n esiin. Se on Pietarin piirioikeuden eritt?in t?rkeiden asiain tutkintotuomari, valtioneuvos Mashkevitsh - mies, jonka muotokuva ei hevill? tule haihtumaan h?nen k?siins? joutuneiden suomalaisten "aktivistien" muistosta ja jonka nimen pelkk? maininta tulee heiss? kauan her?tt?m??n ep?mieluisia tunteita. T?m?n tarmokkaan, kunnianhimoisen ja ainakin meid?n suomalaisten kannalta pirullisen miehen huostaan oli "valtakunnan-vastaisista" toimista syytettyjen suomalaisten asia kokonaisuudessaan j?tetty. Ja suunnattomasti tuo "suomalaisten separatistien salaliitto" antoikin ty?t? h?nelle ja h?nen lukuisille apulaisilleen, joten voi sanoa, ett? h?n n?in? vuosina eli ja teki karrieeriaan yksinomaan suomalaisten kustannuksella. Ja kaikesta p??tt?en tuo h?nen karrieerinsa olisi muodostunut loistavaksi, ellei vallankumous olis tullut v?liin ja pyyhk?issyt kaiken maailman tuuliin h?nen uurastustensa tulokset.

Jo seuraavana p?iv?n?, kun olin y?ll? Shpalernajaan saapunut, sain tehd? tuttavuutta t?m?n "eritt?in t?rke?n" herran kanssa. - - -

- Tuu t?nn'! - viittaa minulle kopin ovelta osastonvartia.

- Minnek? nyt?

- Sudjan luo, se shiun tutkii, ootko syyllinen vai syyt?n.

Ymm?rr?n, ett? t?ss? on matka tutkintotuomarin eteen, karaisen mieleni ja astun k?yt?v??n. Siell? ottaa minut l?hettivartia huostaansa, kuletaan j?lleen monimutkaisia k?yt?vi?, kunnes saavutaan kansliaosastoon, miss? minut y?ll? kirjoihin merkittiin.

T??ll? on kova liike ja ??nten sorina. Minut osotetaan seisomaan k?yt?v?n perukkaan, jonka sulkee rautainen s?leportti. Kaksi muutakin vankia on t??ll? nuotan perukassa. Toinen on selv?stikin japanilainen, solakka laiha mies, p??ll??n alemman ven?l?isen meriupseerin puku. Toinen sivilipukuinen herrasmies tuntuu niin suomalaiselta. Kaikkien meid?n silmiss?mme palaa tutustumisen halu, mutta yksi vartioista t?hyst?? portin takaa meihin lakkaamatta eik? yksik??n meist? uskalla virkkaa sanaakaan.

Vasta paljon my?hemmin, vallankumouksen p?ivin?, saan kuulla tuon Aasian pojan el?m?ntarinan h?nen koppitoveriltaan, joksi oli joutunut er?s suomalainen l??ketieteen kandidaatti. Tulin silloin tiet?m??n, ett? h?n oli syntyj??n korealainen ja kuuluen salaliittoon, jonka tarkotuksena oli Korean vapauttaminen Japanin herruudesta, oli h?n aluksi mennyt japanilaiseen merisotav?keen sek? maailmansodan puhjettua siirtynyt Ven?j?n laivastoon, voidakseen sill? suunnalla toimia is?nmaansa vapauttamisen hyv?ksi. Japanilaisen poliisin toimesta oli h?nen kuulumisensa korealaiseen salaliittoon k?ynyt kuitenkin ilmi ja h?net oli vangittu. Ja niinp? nuo kaksi sorretun kansan poikaa maapallon vastakkaisilta puolilta joutuivat samanlaisista separatistisista pyrkimyksist? syytettyin? istumaan samassa Shpalernajan kopissa, miss? he, englantia keskustelukielen??n k?ytt?en, harjottivat aikansa kuluksi poliittista kannunvalantaa tai punoivat karkaussuunnitelmia.

Nime?ni huudetaan ja kun er?s vartioista on todennut henkil?llisyyteni, saan min? asettua kahden sotilaan v?liin. Miekat paljastuvat ja: eteenp?in mars! Kuljemme yl?s ja alas, oikeaan ja vasempaan. Kun yksi k?yt?v? loppuu, aukenee toinen eteen. Osa niist? on selv?stikin maan alla, pimeit?, holvikattoista ja niin mataloita, ett? t?ytyy kumarassa kulkea eteenp?in. Se on mit? monimutkaisin labyrintti ja v?liin pys?htyv?t saattajani ep?varmoina, mille suunnalle kulkea. Ilma on painostava ja ummehtunut, min? olen matkan j?lelt? viel? huonovointinen ja seuraan horjuen ??nett?mi? saattajiani, joiden kasvonpiirteet vinohkoine, unisine silmineen ilmaisevat selv?sti aasialaista syntyper??.

Sivuutamme jonkun erityisen vankilaosaston. Rivi synkeit? ovia ja useimpien edess? vartia aivan toisenlaisessa asussa kuin siell? ylemp?n?: p??ll??n pitk?, jalkap?ytiin ulottuva kauhtana ja vy?ll? avainkimppu. Pitkine vaahtopartoineen ne ovat kuin joitakin museokuvia Iivana Julman ajoilta. Mutta milt? mahtanevat n?ytt?? heid?n vartioitavansa, noiden synkeiden ovien takana n??ntyv?t ihmiset? Mieleeni kohoaa kuva luurangoksi laihtuneista, toivottomuuteensa tylsistyneist? miehist?, joiden tukka, kynnet ja parta ovat vuosikausia ilman hoidotta kasvaneet...

Vihdoin muuttuu sokkelok?yt?v? ilmavammaksi ja me tulemme oikeuspalatsin avaraan eteishalliin. Sen l?pi kuljettuamme pys?hdymme muutamassa sivuk?yt?v?ss? ovelle, jonka kilvess? suurin kirjaimin seisoo nimi: Mashkevitsh.

Hetkisen pys?hdys ja sitten ovesta sis??n.

Sivusein?ll? on vihre?verkainen p?yt?, jonka takana istuu pitk??n takkiin puettu, vilkaseleinen kalvakka herra, jonka heti arvaan Mashkevitshiksi. H?nt? vastap??t? istuu lyhyentanakka, upseeripukuinen kaljup?? mies, jolla on hyv?ntahtoiset kasvonpiirteet ja jonka min? arvaan tulkiksi.

??neti viittaa tutkintotuomari minua istumaan p?yd?n l?helle, mit? min? mielihyvin noudatan, sill? tuskin jaksan en?? seisoallani pysy?. Molemmat murjaanit miekkoineen saavat paikan minun takanani. Ja sitten alkaa kuulustelu. Ensin tietysti nimi, eik? vain omani, vaan vanhempaini, isovanhempaini, vaimoni ja lasteni nimet. Sitten: ik?, uskonto, alamaisuus...

Viimemainitun johdosta syntyy tutkintotuomarin ja tulkin v?lill? pieni

kinastus, joka antaa minulle aihetta tehd? erin?isi? johtop??t?ksi?.

Tulkki selitt??, huolimatta asiaa minulle ollenkaan k??nt??, minut

Suomen alamaiseksi. Mutta silloin kohauttaa hra Mashkevitsh

hermostuneesti olkap?it??n: Ei suinkaan, vaan Ven?j?n alamainen!

Kummastuneena v?itt?? tulkki edelleen vastaan, mutta siit? hermostuu

Mashkevitsh entist? pahemmin: eih?n toki voi olla puhetta muusta kuin

Ven?j?n alamaisuudesta!

- Nu da! - virkkaa tulkki alistuvasti ja tyytyv?isen? merkitsee

Mashkevitsh minut papereihinsa Ven?j?n alamaiseksi.

N?en nyt selv?sti, mink? hengen lapsia arvoisa tutkijani on ja tajuntaani kohoaa k?site: novoje-vremjalainen. Tulkin esiintyminen tekee minuun p?invastoin turvallisen vaikutuksen, mink? lis?ksi kielenk?yt?st? olen huomannut h?net suomalaiseksi.

N?in minut siis, itseeni lainkaan vetoamatta, ilman muuta merkittiin ryss?ksi! Aito ven?l?ist? mestarijuridiikkaa! Jos minut p?yt?kirjaan olisi merkitty Suomen alamaiseksi, olisi se tuottanut yht? ja toista pikku h?iri?t? muistuttamalla, ett? Suomella on erikoisasemansa ja omat perustuslakinsa, jotka takaavat jokaiselle suomalaiselle oikeuden tulla omassa maassa ja omien lakien mukaan tuomituksi. Siksi: hiiteen k?site "Suomen alamainen!" Nyth?n elet??n yhdenvertaisuuden ja yleisvaltakunnallisuuden aikaa. Ne suuret sanat, joita Ven?j? yhdess? toisten liittovaltain kanssa toitottaa pienten kansain oikeuksista, saavat jo sin?ns? riitt??.

- Oletteko kuullut, ett? suomalaisia on mennyt Saksan armeijaan? - alottaa hra Mashkevitsh yht?kki? varsinaisen keskustelun.

- Olen kyll? kuullut huhuttavan, ett? joitakin ylioppilaita olisi mennyt vapaaehtoisina Saksan armeijaan.

- Ket? ylioppilaita olette kuullut mainittavan? - takertuu h?n vastaukseeni.

- Olen kuullut asiasta yleens? l?rp?telt?v?n kahviloissa ja kaduilla, mutta mit??n nimi? en ole kuullut mainittavan.

- Oletteko kuullut puhuttavan Lochst?dterin leirist? Saksassa?

- En.

Kaiken aikaa askartelee h?n p?yd?ll??n, milloin papereitaan j?rjestellen, milloin taas lakaten kiinni joitakin virkakirjeit?. Sit? tehdess??n polttaa h?n uskomattoman paljon paperosseja. Aina hetken p??st? ottaa h?n kotelosta uuden, n?ps?ytt?? bentsiinisytytt?j?ll? tulen ja muutaman savun imaistuaan viskaa hermostunein elein puoleksi palaneen savukkeen tuhka-astiaan. Minuun sinkauttaa h?n aina v?liin vaanivan katseen noista kylmist? ja ter?vist? silmist??n. Mieleeni muistuu ilmi el?v?n? ovela ja tavatonta psykoloogista taituruutta osottava tutkintotuomari Dostojevskin romaanista "Rikos ja rangaistus". Ja itse tunnen, ainakin mit? ruumiilliseen tilaani tulee, olevani jotakuinkin l?hell? Raskolnikovia.

- Tunnetteko Juho K:n Nivalan pit?j?st?? - alottaa h?n j?lleen kuulustelun.

Ahaa, vai siihen nyt siirryttiin, arvelen min? itsekseni. Siit?h?n riitti santarmeillakin utelemista ihan loppumattomiin. No, olenhan min? ainakin valmiiksi treenaantunut.

- Tunnen kaksikin Juho K:ta -, vastaan yksikaikkisesti.

- Mutta nuoren Juho K:n?

- Tunnen nuorenkin.

- Kuinka vanha h?n on?

- En tied? varmuudella. Ehk? nelj?nkolmatta vuotias.

- Miss? t?m? Juho K. nyky??n oleskelee?

- Sit?h?n minun on tietysti mahdoton tiet??. Talvella vain kuulin, ett? h?n oli matkustanut Pohjois-Suomeen ty?t? etsim??n sek?, jos mahdollista, pyrki?kseen rajan yli Ruotsiin ja sielt? edelleen Amerikaan.

- Mill? keinoin rajan yli?

- Kuinka min? sen tiet?isin? - vastaan olkap?it?ni kohauttaen, ihmetellen samalla, ett? h?n mokomilla kysymyksill? minua vaivaa.

T?m?n j?lkeen askartelee h?n hetkisen ??neti, k??ntyy sitten ?kki? puoleeni ja sanoa leimauttaa:

- Juho K. on Lochst?dterin leirill? Saksassa ja ilmoittaa, ett? te olette h?net sinne l?hett?nyt.

Olen varautunut ottamaan vastaan mit? yll?tyksi? tahansa ja siksi tunnenkin, ett? kasvoni eiv?t v?r?hd?k??n, vaan min? kest?n aivan tyynesti hra Mashkevitshin vaanivan katseen.

Aivoissani vilahtaa kolme mahdollisuutta: joko ovat ven?l?iset saaneet oman urkkijan Saksan suomalaispataljoonaan tai on joku sielt? palanneista suomalaisista heitt?ytynyt ilmiantajaksi tai on t?m? vain tutkintotuomarin koukku, jolla h?n koettaa saada minut yll?tetyksi sek? siten pakotetuksi tunnustamaan.

- Se on mahdotonta, - vastaan lujasti, - taikka jos Juho K. nyt olisikin tuolla mainitsemassanne paikassa, niin ei h?n ainakaan ole sellaista per?tt?myytt? voinut liikkeelle laskea, ett? min? olisin h?net sinne toimittanut, sill? min? tunnen h?net rehelliseksi kunnon pojaksi.

- Niin, mutta h?n on muille kertonut, ett? te olette h?net Saksaan l?hett?nyt.

?h??, h?n per??ntyy, p??ttelen tyytyv?isen?. J?lleen hetkinen ??nett?myytt? ja sitten taas yht?kki?:

- Mit? teill? on puolustukseksenne sanottavana?

Kohautan hartioitani samalla tavoin kuin n?in h?nen itsens? ?sken alamaisuutta koskevassa kysymyksess? tekev?n sek? vastaan:

- Jos joku on kertonut Juho K:n ilmottaneen, ett? min? olen h?net

Saksaan l?hett?nyt, niin h?n on t?rke?sti valehdellut.

V?h?n aikaa kirjotettuaan:

- Mit? varten te vangittaessa teitte vastarintaa?

- S?ilytt??kseni vapauteni, koska minulla oli tiedossani esimerkkej?, ett? n?in? poikkeuksellisina aikoina kaikenlaisten ep?luulojen perusteella vangitaan aivan syytt?mi? kansalaisia ja pid?tet??n tiet?m?tt?miksi ajoiksi ty?st??n.

- Kenen te tied?tte syytt?m?sti vangituksi? - kysyy h?n nyt kummastusta teeskennellen.

Sattuupa tiedossani olemaan hyv? esimerkki. Asuessani kev??ll? 1915 Helsingiss? Vuorikatu 4:ss? pantiin viereisess? huoneessa y?syd?nn? toimeen kotitarkastus sek? vangittiin huoneessa asuva nuori rakennusmestari. Saatuaan viett?? kuukausia vankilassa vapautettiin h?net vihdoin syytt?m?n?, mutta tuo ep?tietoinen kohtalo oli kivuloista nuorukaista painanut niin raskaasti, ett? h?n kohta sen j?lkeen kuoli. T?m?n surullisen historian kerron nyt hra Mashkevitshille, saaden palkakseni tuon jo ulkoa osaamani k?rsim?tt?m?n olkap?iden kohautuksen.

- Mit? systeemi? teid?n revolverinne oli? - kysyy h?n asiaan sen enemp?? huomiota kiinnitt?m?tt? ja merkitsem?tt? siit? mit??n p?yt?kirjaan.

- Browninki.

- Mist? te olitte sen saanut?

- Olin lainannut sen tohtori S:lt? Helsingiss?.

- Miss? tarkotuksessa?

- Kun minun, oltuani syksyll? 1915 kirjallisten t?itteni takia muutaman viikon Helsingiss?, oli matkustettava takaisin kotiini maaseudulla ja kun sielt? olin kuullut, ett? sinne on ilmestynyt paljon ty?t?nt? irtolaisv?ke? ja ett? muutamia sis??nmurtojakin on kotini l?hell? tapahtunut, p??tin hankkia Helsingist? revolverin. Niinp? kun er??n? iltana Catanin kahvilassa tapasin muutamia tuttuja herrasmiehi?, kys?sin heilt?, tiet?v?tk? he revolvereja olevan nyky??n Helsingiss? saatavana. Kun jotkut olivat arvelleet, ettei niit? nyky??n saisi ostaa, tarjosi tohtori S. minulle lainaksi oman revolverinsa.

Siten kuului vastaukseni, jolla min? tavallaan jouduin antamaan ilmi tohtori S:n. Mutta siihen oli minulla pakko, sill? tohtori S. oli revolveria lainatessaan ilmottanut rekister?ineens? sen Helsingiss?, kehottaen minua tekem??n samoin kotipaikallani sek? samalla ilmottamaan, mist? olen sen saanut. Niinp? jos min? nyt olisin kielt?nyt saaneeni revolverin tohtori S:lt?, vaan sanonut sen esim. oston kautta jo vuosia sitten hankkineeni, olisi hra Mashkevitsh apureineen saanut rekisterien avulla kuitenkin selv?n browningin alkuper?st?, jolloin minun kiertelyni olisi ollut omiaan vahventamaan toht. S:??n kohdistuvia ep?luuloja. Sit?paitsi olin Oulun l??ninvankilasta onnistunut toht. S:lle toimittamaan sanan, miten aion, jos asiaa minulta tiedustellaan, ilmottaa revolverin lainauksen tapahtuneen. - - -

Kuulustelu on p??ttynyt ja tulkki alkaa lukea minulle p?yt?kirjaa. Kuuntelen sit? melkein tyls?n?, sill? p??t?ni kivist?? yh? pahemmin. Korvaani tarttuu kuitenkin, ett? vastarinnan tekoa koskevan kohdan on hra Mashkevitsh suvainnut merkit? seuraavasti: "Vastarintaa tein s?ilytt??kseni vapauteni." Siin? kaikki!

- Eih?n se niin ollut, vaan: "vastarintaa tein s?ilytt??kseni vapauteni, koska j.n.e." -, keskeyt?n min? lukemisen.

Tulkki k??nt?? sen uskollisesti Mashkevitshille, joka luimauttaa minuun ?rtyneen katseen, mutta tarttuu kuitenkin kyn??n ja kirjottaa p?yt?kirjan loppuun lis?yksen. Kun se on valmis, k??nt?? tulkki sen minulle, jolla aikaa Mashkevitsh t?ht?? minuun v?ijyv?n katseen, ett? huomaako tuo sen pienen pukinsorkan, jonka h?n pisti viel? lis?ykseenkin. Min? huomaan sen kyll?kin, mutta minut on vallannut t?ydellinen yksikaikkisuus, min? kohautan vain hartioitani hra Mashkevitshilt? oppimaani tapaan, ja annan lukemisen jatkua, p??st?kseni pian takaisin koppiini. Olen nyt t?ysin vakuutettu, ett? hra Mashkevitsh paitsi novoje-vremjalaista suomalaisvihollisuuttaan, on lis?ksi mielivaltainen ja kavala mies, johon n?hden t?ytyy pit?? silm?ns? auki.

P?yt?kirjan lopussa on tutkintotuomarin p??t?s, jossa h?n tuomitsee minut menett?m??n kaikki oikeuteni sek? ilmottaa minut asetettavaksi syytteeseen niiden ja niiden Ven?j?n rikoslain pyk?l?in nojalla.

- Te saatte, jos tahdotte, pauna t?h?n vastalauseenne ja se menee yhdess? p?yt?kirjan kanssa hovioikeuteen, - ilmottaa h?n lopuksi.

- Kyll?, tietysti min? haluan panna vastalauseeni.

Mutta h?n ei suvaitse sanoa, milloin ja miss? min? tuon vastalauseen saan kirjottaa, vaan h?n viittaa minua poistumaan ja sapeleitaan kalistellen nousevat murjaanit takanani liikkeelle. Enk? min? t?ll? haavaa juuri kykenisik??n panemaan kokoon kunnollista vastalausetta. Otanpa siit? selv?n huomenna, sill? tietystih?n n?it? kuulusteluja jatkuu viel? monta p?iv?? ja h?n kajoaa joka asiaan, mihin santarmitkin.

Mutta p?iv?t alkavat kulua kaikessa rauhassa eik? minua sen koommin vied? Mashkevitshin eteen. Mielt?ni kaivelee joka p?iv? vastalause. Mit? tehd?? Olenhan kuin pilttuuseen kytketty elukka, jolle m??r?hetken? annetaan appeensa ja toisena m??r?hetken? vied??n hiukan jalottelemaan. Vartialle, jolla sit?paitsi n?ytt?? aina olevan kiire, en pysty asiaani selitt?m??n ja osaston vartia ei n?ytt?y viikkokausiin. Yh? pahemmin j?yt?? asia mielt?ni, kunnes lopulta selvi?n p??t?kseen: Kun minut vied??n oikeuteen, panen siell? heti alussa jyrk?n vastalauseen koko t?t? menoa vastaan, ett? minut vastoin Suomen perustuslakeja on raahattu vieraalle maalle vieraiden lakien mukaan tuomittavaksi, sek? sen j?lkeen kielt?ydyn vastaamasta mihink??n kysymyksiin. Niin, sen min? totisesti teen, ja pian juurtuu asia mieless?ni lujaksi p??t?kseksi.